Miksi synnytyslääkärit väen väkisin haluavat alatiesynnytyksiä?

Alatiesynnytyksen jälkeen olen aina ollut tunnin sisään jalkeilla, suihkussa ja syömässä. Leikkauksen jälkeen ei saanut sille päivää nousta, paitsi kahden hoitsun tukemana vessaan. Muuten piti levätä ja olla aloillaan. Kotiuttivat seuraavana päivänä kun sitä niin vaadin, katsoivat ensin aamupäivän että pääsen sängystä ylös ja vessaan. Ruoka kuitenkin tuli sängyn viereen ja hoitaja katsoi, että pystyn itseni hilaamaan istumaan sängylle. Olisivat auttaneet ym, mutta halusin kotiin eikä kotiin päässy jos ei pärjänny itse.



Tän leikkauskokemuksen jälkeen olen vakaasti ollut sitä mieltä, että jatkossakin synnytän ennemmin alateitse. Se leikkaushaava oli vaikka ja kuinka pitkään kipeänä, viikkoon ei saanu nostaa mitään maitotölkkiä painavampaa. Liikkuminen oli hankalaa. Vastaavia ongelmia ei ole koskaan ollu alatiesynnytyksen jälkeen.

Ja sektio on iso leikkaus, sen voin näin leikkurin sh:na sanoa

Laita valitusta potilasasiamiehelle, ei tuo auta vauvapalstalla asiasta tilittää. Hengissä taisit kuitenkin selvitä.

Mutta ikävä kyllä maito ei noussut, sen myötä imetys ei onnistunut ja lopulta masennuin. Taustalla vaikutti huono hoito sektion jälkeen.

Muuten voi saada veritulpan jalkaansa tai keuhkoonsa. Sektio on isohko toimenpide, avataanhan siinä kohtu, ei sitä lasta millään tähystykselläkään ulos oteta. Isä voi auttaa, vaikkei asuisikaan perhehuoneessa. Tuskin isä sentään imettää öisin.

pitää ylhäällä käydä leikkauksen kuin leikkauksen jälkeen, mutta ihan eri tavalla pitää kyetä liikkumaan, nostelemaan ja touhuamaan sektion jälkeen kuin vaikkapa umpilisäkkeen poiston jälkeen. Eli siis paljon enemmän. Eli ei se voi mitenkään olla suuri leikkaus.

Moneen viikkoon ei saa nostaa mitään vauvaa painavampaa ja alkuun täytyy sängystäkin nousta ylös kyljen kautta vaikka kuinka kauan, vatsalihaksia ei saa käyttää ollenkaan.

Sektiossa leikataan, oliko se 5 vai 6 kerrosta auki ja sitten ommellaan kiinni saman verran. Mistä te taliaivot olette saaneet käsityksen että sektio EI ole iso leikkaus? Ääliöt!

Omalla kohdalla on esikoinen ollut kilolla arviota eri painonen. Mitä sitten? Onneksi on leikkauksia, joita voi käyttää JOS ei voi syystä tai viidennestä sitten alateitse hoitaa. Tuskin on olemassa lääkäriä joka sanoo: ei se nyt MAHDU, mutta koitetaan silti! Ei, on olemassa yksi ARVIO lantiosta ja lapsesta ja sitten tilannetta arvioidaan uudelleen -tai vaan todetaan ettei se eka arvio että mahtuu nyt pidä, lapsen pään tarjonta estää synnytyksen, onhan näitä. Miksi te ihmiset oletatte että on lääkäri joka vaan KIUSAA laittamalla synnyttämään tekemällä vääriä arvioita? Tai että hän tekee virhelaskelman?

laitettu synnyttämään alateitse liian iso vauva - lopputuloksena hätäsektio ja vauva tarkkailuun. Liian iso vauva liian pienestä lantiosta.

Täällä verrataan kääntyneen lapsen synnytystä sektioon, mutta entä kun lapsi on perätilassa ja kyseessä on ensisynnyttäjä? Ensi viikolla pitäisi päättää haluanko sektion vai yritänkö synnyttää alateitse, lääkärin mukaan lantio ok, mutta magneettikuvien tulokset eivät ole vielä tulleet.

Aika moni nainen on kuollut myös sektioon ja sen komplikaatioihin.

Jos haluaa pelata varman päälle niin ei tee lapsia ollenkaan!

Omalla kohdalla on esikoinen ollut kilolla arviota eri painonen. Mitä sitten? Onneksi on leikkauksia, joita voi käyttää JOS ei voi syystä tai viidennestä sitten alateitse hoitaa. Tuskin on olemassa lääkäriä joka sanoo: ei se nyt MAHDU, mutta koitetaan silti! Ei, on olemassa yksi ARVIO lantiosta ja lapsesta ja sitten tilannetta arvioidaan uudelleen -tai vaan todetaan ettei se eka arvio että mahtuu nyt pidä, lapsen pään tarjonta estää synnytyksen, onhan näitä. Miksi te ihmiset oletatte että on lääkäri joka vaan KIUSAA laittamalla synnyttämään tekemällä vääriä arvioita? Tai että hän tekee virhelaskelman?

laitettu synnyttämään alateitse liian iso vauva - lopputuloksena hätäsektio ja vauva tarkkailuun. Liian iso vauva liian pienestä lantiosta.

Yhtenä pointtina vielä se, että sektion jälkeen seuraavat lapset ovat vaarassa. Mm. istukkarepeämän ja jopa kohdun repeämän riski kasvaa.

Esikoiselle sektio saattaa toki olla turvallisempi syntymistapa jos nyt ei lasketa sektioiduille kehittyvää poikkeavaa mikrobikantaa esim. suolistossa ja iholla, millä saattaa olla merkitystä vuosikymmenienkin tähtäimellä esim. allergioiden tai autoimmuunisairauksien kannalta. Mutta tätähän lyhytnäköiset äidit eivät tajua (tyyliin "minun vauvani 1/2 v on yhtä terve kuin naapurin alateitse syntynyt"). Mutta jos on tarkoitus hankkia useampi lapsi, kannattaa sektion hyödyt ja haitat miettiä siltäkin kannalta.

Lääketieteelliset syyt sektioon ovat jo sitten ihan oma aiheensa. Sitähän ap oikeastaan kysyi.

Normaalilla synnyttäjällä normaalin vauvan kyseessä ollen alatiesynnytys on turvallisempi kuin sektio, siinä tulee vähemmänkomplikaatioita. Näin ollen alatiesynnytys on toivottava ellei ole jotain erityisiä syitä sektioon.



Olen kuitenkin itsekin henkilökohtaisesti työrmännyt siihen, että sektioon ei suostuta, vaikka se kaikkien tiedojen valossa olisi turvallisempi kuin alatiesynnytys. Itselläni nimittäin on kolme synnytystä takana, kaikki toinen toistaan vaikeampia. Joka synnytyksessä ollaan oltu lähdössä paniikissa hätäsektioon kun lapsen hapetus on huonontunut, mutta sitten lopulta saatu lapsi imukupilla ulos. Synnytysten kestot ovat olleet 21:20 - 21:15 - 12:50 ja ponnistusvaiheiden kestot 0:26 - 2:31 - 2:55, nämä siis papereista tarkistettuna. Viimeisessä synnytyksessä menetin lopulta tajuntani ponnistusvaiheen lopussa. Ensimmäinen lapsista on erityislapsi, syy ei ole tiedossa, mutta synnytyksen aikaiset ongelmat ovat yksi epäilty. Toisesta synnytyksestä sain jalkaani hermovaurion (n. obturatorius), jonka paraneminen kesti 4 kk.



Kolmanteen synnytykseen pyysin sektiota sillä perusteella että kaksi edellistä olivat olleet niin hankalia eikä hankaluuksien syy ole selvinnyt, joten pelkäsin, että kolmas on vielä hankalampi ja joko minulle tai vauvalle vielä sattuu jotain. Pyyntöön ei suostuttu, vaan sille naureskeltiin ja todettiin vain, että olisihan se nyt tosi huonoa "tuuria" jos minulle "sattuisi" kolmaskin noin hankala synnytys. Käytiin läpi erilaisia mahdollisia synnytysasentoja ja muuta "mukavaa" ja minulle luvattiin vaikka mitä, mitä voisin halutessani saada synnytyksessä.



Vaan kuinkas kävikään: Kun ponnistusvaihe alkoi kolmannessa synnytyksessä, saapui paikalle pelokkaan näköinen sairaalalääkäri, joka ilmeisimminkin oli lukenut vanhat sairaskertomukseni ja pelkäsi kuollakseen. Hän totesi, että edelliset synnytykseni ovat olleet niin hankalia, ettei hän uskalla antaa minun synnyttää haluamassani asennossa, vaan minun on pakko maata sängyllä jalat telineissä, jotta hän pääsee vetämään imukupilla heti jos tulee ongelmia. Melkein kolme tuntia siinä ponnistettiin, sairaalalääkäri ei tiennyt mitä tehdä, takapäivystäjä, anestesialääkäri ja lastenlääkäri kutsuttiin taas paikalle, leikkaussali valmiiksi ja juuri kun oltiin menossa sai takapäivystäjä sitten kiskottua ipanan ulos imukupilla - itse olin siinä vaiheessa jo tajuton.



Neljättä lasta haluaisin, mutta alatiesynnytykseen en haluaisi enää mistään hinnasta. Pelottaa se, että sairaalassa taas kuitenkin luvataan vaikka mitä ja sitten kun on sen aika, niin tehdään taas ihan päinvastoin. Joka paikassa on vastassa eri henkilöt ja tuntuu, että jokainen vain toivoo, että synnytykseni ei osu juuri heidän kohdalleen ja että heidän työvuoronsa ehtii loppua ennen kuin katastrofi tulee. Kukaan ei siis uskalla tehdä päätöstä, vaan sitä vain siirretään.

"Toipuminen sektiosta kestää selvästi kauemmin kuin alatiesynnytyksestä. Sairaalassaoloaika sektion jälkeen on 5-6 päivää ja toipuminen kotona jatkuu vielä noin kuukauden. Sektioon liittyy alatiesynnytystä suurempi verenvuodon, tulehduksen ja laskimotukoksen riski. Vastasyntyneiden lasten kunto on sama synnytystavasta riippumatta. Sektiolasten on todettu sopeutuvan kohdun ulkopuoliseen elämään hitaammin kuin alateitse syntyneiden lasten."

En tiedä missä olet synnyttänyt , mutta itse menen näinä päivinä kolmatta kertaa Kätilöopistolle synnyttämään , ja siellä sanottiin jälleen kerran , että jos vaikka ei perhehuonetta saa niin silti saa isä olla vaikka 24h/vrk paikan päällä !!!

Vierailuajat ei koske isejä .

jos ei isää päästetty edes osastolle! Tee ihmeessä valitus!

päästettiin. Mutta ei se siellä 24 h voinut olla.

Minun sisarelleni tehtiin suunniteltu sektio, jossa sitten tuli isoja ongelmia. Aluksi kaikki sujui mormaalisti mutta sitten alkoi hallitsematon verenvuoto, joka johti kohdunpoistoon. tämän jälkeen tuli ongelmia anestesiasta heräämisessä. Lopulta teholle, pitkä toipuminen ja seurauksena paitsi kohdun menetys myös aivovaurio, joka aiheutti mm pahoja muisti- ja hahmotusongelmia ja epilepsian ja sen että sisareni ei enää kyennyt palaamaan entiseen vaativaan asiantuntijatyöhönsä. Lapsi voi onneksi hyvin. Mikään sisareni terveydentilassa tai raskaudessa ei selittänyt sektiossa seuranneita ongelmia. Suunnitellun sektion syynä oli riski silmän verkkokalvon irtoamisesta ponnistusvaiheessa.

Kaikista olen toipunut nopeasti. Osa alatiesynnyttäneistä ystävistä ovat olleet ihan yhtä kipeitä eppareineen.



Riskit ovat keskimäärin isommat, se on selvä.



Ihmisen tulee luottaa myös omaan intuitioon eikä sektiotilastojen minimointiin keskittyvän lääkärin tahtoon. Joillain lääkäreillä on hyvin voimakas raivo sektiota kohtaan ja uhkailu on sitä luokkaa. Osa taas suhtautuu järkevästi. Suurin osa sektioista sujuu todella hyvin. Etenkin suunnitellut.



Minä olen etukäteen asennoitunut sektioihin mikä on varmasti auttanut toipumisessa. Maito on noussut keskimäärin päivän viiveellä alatiesynnyttäneisiin ystäviin verraten. Olen myös saanut luoda onnistuneemmin alkuun suhdetta vauvaan, kun en ole ollut puolikuolleena synnytyksestä.

Muuten ei joutuisi ihan samalla tavalla hoitamaan vauvaansa kuin alatiesynnyttäneetkin. Minulle on aiemminkin tehty vatsan alueen leikkaus, ja piti ihan eri tavalla olla levossa.

vaikka itse haluaisikin. Jos naisella on takanaan yksikin sektio, ei alatiesynnytystä enää saa. Minusta Suomessakin voisi antaa sektion helpommin. Suurin osa naisista kuitenkin haluaa alatiesynnytyksen. Joku kultainen keskitie siis USA:n ja Suomen "mallin" väliltä.

perätilavauvan kääntämiseen ja synnytyksen käynnistämiseen. Luomuhihhuli synnytyslääkäri vain katseli parin metrin päästä kun yritin saada lasta ulos - en unohda sitä halveksivaa ilmettä ikinä. En sitten osannut ponnistaa eikä supistuksia tullut ilman jatkuvaa tipan lisäystä ja niin edelleen.



t kehitysvammaisen lapsen äiti

Miettikää mitä rsursseja tarvitaan: Leikkaussali, anestesia, useita hoitajia, kirurgi jne. Hinnan lisäksi pelkästään nuo ovat aika iso juttu verrattuna siihen, että nainen punnertaa lapsen ulos synnytyssalissa 1-2 kätilön läsnäollessa, kuten useimmiten käy.

Sanokaa mitä sanotte, pohjimmiltaan kyse tässäkin on siitä, että naiset ovat naisille susia. Aina. Paikasta ja ajasta riippumatta.

Enemmistö synnytyshenkilökunnasta (erityisesti kätilöistä) on kuitenkin edelleen naisia. Jos miehet joutuisivat synnyttämään ja vastaisivat operaation toteutuksesta 100%sti, olisi koko tapahtuma muotoiltu jo nykyään hieman erilaiseksi tapahtumaksi. Tuossa tapahtumassa varmaan potilaan omallakin mielipiteellä olisi jonkinlaista väliä ja arvoa.

Mutta ei, "näin on aina tehty ja minäkin jouduin silloin 1970-luvulla punnertamaan verisuonet pullistuneina, siksi muidenkin pitää kärsiä, ainakin yhtä paljon kuin minä".

Luonnollisesti resurssit ja rahakin ratkaisee, mutta kätilökoulutus jo itsessään on ennakkoluuloista propagandaa, jossa kätilöiksi valmistuvia aivopestään ja suorastaan uhkaillaan systemaattisesti noudattamaan "alapääsynnytys on ainoa vaihtoehto"-oppia. (

Anoppini on lääkäri ja hän luetteli kaikkea mitä vauvalle ja äidille voisi tapahtua sektiossa.



Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan alatiesynnytyksissä (mm. perätilasynnytyksessä, kuten itselläni oli)vauvalle ja äidille on sattunut vähemmän mitään komplikaatioita jne. kun sektiossa. Tämän anoppini luki jostain lääkäreiden tietokannasta (en tiedä mistä takemmin kaivoi sen tutkimuksen esille). Näin ollen ratkaisu oli helppo. Hyvin meni sekin synnytys ja olo oi mainio heti synnytyksen jälkeen. Itsellä kamala leikkauspelko.



Ja kuten anoppinikin sanoi, sektio on ISO leikkaus, siinä mennään monen kerroksen läpi ja se jo itsessään tekee leikkauksesta vaarallisen ja ison leikkauksen.

Minä voin henkilökohtaisesti vannoa ja vakuuttaa että en koskaan, ikimaailmassa HALUAISI sektiota. En todellakaan. Kolme lasta olen synnyttänyt, kivulla mutta helposti ja koko tapahtuma oli niin tavallinen, luonnollinen kuin olla voi. Kipu hellittää heti kun lapsi syntyy. Ihan kuin luonto on tarkoittanut. Mitään vaurioita ei ole tullut.

Olen ihan vakuuttunut, että suurin osa synnytyksistä menee hyvin ja mukavasti. MIKSI siis myös kaikkien muiden pitäisi alkaa haluta synnyttää sektiolla, kun muutamalla erikoistapauksella on ollut alatiesynnytyksen kanssa ongelmia?

Jos NAISILTA kysytään, ihan taatusti suurin osa HALUAA edelleen synnyttää niin kuin ihmisen biologiaan kuuluu. Ei todellakaan vatsanpeitteiden läpi leikkauksella.

Miettikää mitä rsursseja tarvitaan: Leikkaussali, anestesia, useita hoitajia, kirurgi jne. Hinnan lisäksi pelkästään nuo ovat aika iso juttu verrattuna siihen, että nainen punnertaa lapsen ulos synnytyssalissa 1-2 kätilön läsnäollessa, kuten useimmiten käy.

Sanokaa mitä sanotte, pohjimmiltaan kyse tässäkin on siitä, että naiset ovat naisille susia. Aina. Paikasta ja ajasta riippumatta. Enemmistö synnytyshenkilökunnasta (erityisesti kätilöistä) on kuitenkin edelleen naisia. Jos miehet joutuisivat synnyttämään ja vastaisivat operaation toteutuksesta 100%sti, olisi koko tapahtuma muotoiltu jo nykyään hieman erilaiseksi tapahtumaksi. Tuossa tapahtumassa varmaan potilaan omallakin mielipiteellä olisi jonkinlaista väliä ja arvoa. Mutta ei, "näin on aina tehty ja minäkin jouduin silloin 1970-luvulla punnertamaan verisuonet pullistuneina, siksi muidenkin pitää kärsiä, ainakin yhtä paljon kuin minä". Luonnollisesti resurssit ja rahakin ratkaisee, mutta kätilökoulutus jo itsessään on ennakkoluuloista propagandaa, jossa kätilöiksi valmistuvia aivopestään ja suorastaan uhkaillaan systemaattisesti noudattamaan "alapääsynnytys on ainoa vaihtoehto"-oppia. (

Lääkäreidenkin pitää pysyä budjeteissaan. Tulee huono maine kollegoiden keskuudessa jos tilastot näyttää, että on enemmän sektioita kuin muilla. Joutuu ylilääkärin puhutteluun leväperäisestä rahankäytöstä...



Mutta sinulle he sanovat, että on lääketieteellisesti turvallisempaa ja lapsen etu, että syntyy alakautta.



Naiset on kyllä niin hyvin aivopesty, että monikaan ei edes ymmärrä ajatella että rahasta siinä on kyse eikä mistään muusta ja arvon tohtorin tulostavoitteista. Saa vielä bonukset, kun onnistuu säästämään "ylimääräisten" toimenpiteiden kanssa.