Miten lestadiolaiset äidit jaksatte, oikeasti? Mistä saatte voimia?

On mielenterveysongelmia ja muita vakavia ongelmia. Jatkuvaa kamppailua siitä, jaksaako seuraavaa vauvaa ja kuinka jaksaa isompia lapsia kasvattaa ja tukea. On perheitä, joiden elämään on sosiaaliviranomaisten täytynyt puuttua ja lapsia on sijoitettu väliaikaisesti tai pysyvästi tukiperheisiin. On perheitä, jotka ovat viimeisillä voimilla eronneet yhteisöstä. Näistä asioista ei vain haluta puhua. Itse olen myös tällaisesta moniongelmaisesta vl-perheestä, josta nuorempia sisaruksia huostaanotettiin 90-luvun lopussa. Vuosia ongelmia yritettiin käsitellä yhteisön sisällä, mutta ongelmat sen kuin pahenivat. Vasta lastensuojeluviranomaisten puuttuminen puhkaisi koko mätäpaiseen, joka oli nuorempien sisarusteni osalta kuitenkin myöhäistä. Luulenpa, että joku tulee taas teilaamaan kirjoittamani, mutta se ei muuta tapahtunutta ja toisaalta sitä, että edelleen on lukuisia perheitä, joissa vl-lapset saavat kokea vastaavan kärsimysnäytelmän.

On mielenterveysongelmia ja muita vakavia ongelmia. Jatkuvaa kamppailua siitä, jaksaako seuraavaa vauvaa ja kuinka jaksaa isompia lapsia kasvattaa ja tukea. On perheitä, joiden elämään on sosiaaliviranomaisten täytynyt puuttua ja lapsia on sijoitettu väliaikaisesti tai pysyvästi tukiperheisiin. On perheitä, jotka ovat viimeisillä voimilla eronneet yhteisöstä. Näistä asioista ei vain haluta puhua. Itse olen myös tällaisesta moniongelmaisesta vl-perheestä, josta nuorempia sisaruksia huostaanotettiin 90-luvun lopussa. Vuosia ongelmia yritettiin käsitellä yhteisön sisällä, mutta ongelmat sen kuin pahenivat. Vasta lastensuojeluviranomaisten puuttuminen puhkaisi koko mätäpaiseen, joka oli nuorempien sisarusteni osalta kuitenkin myöhäistä. Luulenpa, että joku tulee taas teilaamaan kirjoittamani, mutta se ei muuta tapahtunutta ja toisaalta sitä, että edelleen on lukuisia perheitä, joissa vl-lapset saavat kokea vastaavan kärsimysnäytelmän.

Millaista lapsuutesi oli...

Toiset ovat vahvoja, toiset heikompia. On todellisia idyllejä ja todellisia perhehelvettejä. Lasten iso määrä voi lisätä kurjuutta ja hätää, koska kärsivien lasten määrä on suurempi. Tai parhaassa tapauksessa suuri perhe on moninkertainen siunaus ja rikkaus.



Itse olen suurehkon (5 lasta) perheen äiti. Erosimme uskonyhteisöstämme ja jälkeenpäin olen kokenut, että en olisi "omana itsenäni" eli lahkon ulkopuolella tehnyt näin montaa lasta. Yksinkertaisesti ei tahdo voimat riittää. Toivon vain voimia jokaiselle lestadiolaisäidille ja muillekin suurperheisille. Ison lapsilauman kasvatus on iso urakka.

että isommat lapset joutuu TODELLA paljon hoitamaan pienenpiä ja oma lapsuus ja nuoruus kärsii tästä. Jännä uskonto kunta ,kun röökiä saa vetää raskaana ollessaankin ja kondomit on kielletty !!! miettikää!!

parempi antaa miehen silti tulla anukseen..

että isommat lapset joutuu TODELLA paljon hoitamaan pienenpiä ja oma lapsuus ja nuoruus kärsii tästä. Jännä uskonto kunta ,kun röökiä saa vetää raskaana ollessaankin ja kondomit on kielletty !!! miettikää!!

Tunnen tosin vain muutaman lestadiolaisperheen, ja toisaalta useamman suuren perheen, joissa uskonnolla ei ole mitään tekoa lapsiluvun kanssa. Lestadiolaisperheissä isommat lapset eivät ole mun tietääkseni koskaan joutuneet vastoin tahtoaan hoitamaan pienempiään - tosin isommat tuntuvat yleisesti ottaen näissä perheissä tykkäävän oikeasti niistä pikkusisaruksistaan, ja haluavan hoitaa heitä. Myös isommat tuntuvat pitävän lapsia siunauksena, ja iloisena asiana. Kukaan tuntemani lestadiolaisnuori ei ole valittanut, ettei pääse kavereiden kanssa kaljaa juomaan, kun joutuu pikkusiskoja ja -veljiä vahtimaan.

Muissa suurissa perheissä, mukaanlukien oma lapsuusperheeni, isommat lapset ovat joutuneet paljon enemmän lastenhoitopuuhiin vasten tahtoaan. Meille tosin kerrottiin pikkusisaruksen tulostakin yleisesti ottaen niin, että "meille tulee uusi vauva, ja teidän pitää isosiskoina hoitaa sitä" (perheessä neljä tyttöä ja yksi poika). Jos joskus satuttiinkin sanomaan vastaan, ettei olisi haluttu hoitaa, ensimmäiseksi äiti muistutti, että "se on isosiskon velvollisuus hoitaa vauvaa" ja "kyllä se sun pitää nyt jo opetella vauvoja hoitamaan, ei siihen pitkä aika oo kun sulla on omia" (olin 8-vuotias). Lopuksi äiti usein vielä totesi, että "kyllä sä nyt hoidat, tai sitten itket ja hoidat".

No, toki pienemmät sisarukseni ovat mulle hyvin rakkaita ja tärkeitä, mutta siihen on syynsä, miksei meille tule paljon lapsia - en halua päätyä samanlaiseksi väsyneeksi haahkaksi, joka hoidattaa pienemmät isommilla kun itse istuu naapurissa kaljalla, mitä äitini oli.

että isommat lapset joutuu TODELLA paljon hoitamaan pienenpiä ja oma lapsuus ja nuoruus kärsii tästä. Jännä uskonto kunta ,kun röökiä saa vetää raskaana ollessaankin ja kondomit on kielletty !!! miettikää!!

Tunnen tosin vain muutaman lestadiolaisperheen, ja toisaalta useamman suuren perheen, joissa uskonnolla ei ole mitään tekoa lapsiluvun kanssa. Lestadiolaisperheissä isommat lapset eivät ole mun tietääkseni koskaan joutuneet vastoin tahtoaan hoitamaan pienempiään - tosin isommat tuntuvat yleisesti ottaen näissä perheissä tykkäävän oikeasti niistä pikkusisaruksistaan, ja haluavan hoitaa heitä. Myös isommat tuntuvat pitävän lapsia siunauksena, ja iloisena asiana. Kukaan tuntemani lestadiolaisnuori ei ole valittanut, ettei pääse kavereiden kanssa kaljaa juomaan, kun joutuu pikkusiskoja ja -veljiä vahtimaan. Muissa suurissa perheissä, mukaanlukien oma lapsuusperheeni, isommat lapset ovat joutuneet paljon enemmän lastenhoitopuuhiin vasten tahtoaan. Meille tosin kerrottiin pikkusisaruksen tulostakin yleisesti ottaen niin, että "meille tulee uusi vauva, ja teidän pitää isosiskoina hoitaa sitä" (perheessä neljä tyttöä ja yksi poika). Jos joskus satuttiinkin sanomaan vastaan, ettei olisi haluttu hoitaa, ensimmäiseksi äiti muistutti, että "se on isosiskon velvollisuus hoitaa vauvaa" ja "kyllä se sun pitää nyt jo opetella vauvoja hoitamaan, ei siihen pitkä aika oo kun sulla on omia" (olin 8-vuotias). Lopuksi äiti usein vielä totesi, että "kyllä sä nyt hoidat, tai sitten itket ja hoidat". No, toki pienemmät sisarukseni ovat mulle hyvin rakkaita ja tärkeitä, mutta siihen on syynsä, miksei meille tule paljon lapsia - en halua päätyä samanlaiseksi väsyneeksi haahkaksi, joka hoidattaa pienemmät isommilla kun itse istuu naapurissa kaljalla, mitä äitini oli.

mun mielestä sisaruksia ei saisi laittaa lainkaan hoitamaan pikkusisaruksiaan. Äitini on koko ikänsä kärsinyt ahdistuneisuudesta ja ylihuolehtivuudesta kun on liian pienestä asti joutunut ottamaan vastuuta pikkusisaruksistaan kun äiti kävi töissä.

että isommat lapset joutuu TODELLA paljon hoitamaan pienenpiä ja oma lapsuus ja nuoruus kärsii tästä. Jännä uskonto kunta ,kun röökiä saa vetää raskaana ollessaankin ja kondomit on kielletty !!! miettikää!!

Minä oon 10 lapsesta vanhin, enkä muista että olisin kärsinyt pienempien hoitamisesta. Varmasti olen heitä hoitanut, mutta ei pakolla eikä katkerana. Kyllä mä muistaakseni olen aina saanut vapaa-aikaa ja mennä kavereiden kanssa kun olen halunnut.

Tuota loppuosaa ei viiti edes kommentoida...

t. 2 lapsen vl-äiti

Olen 16 lapsisen vl-perheen lapsi. Sisarsarjan keskeltä. Muistan, kuinka väsynyt äiti välillä oli, itkeskeli hiljaa itsekseen ja se ahisti minua, kun mietti, että mikähän äidillä on...veljeni olivat tosi allergisia ja vanhemmat eivät öisin saaneet nukuttua. Isä osallistui yöllä lasten hoitoon, että äiti sai välillä nukkua. Meillä kävi myös kodinhoitaja auttamassa, mikä oli meistä lapsista tosi mukavaa. Tädit olivat yleensä tosi kivoja. Päällimmäisenä kuitenkin mieleen on jääneet iloiset yhdessäolon hetket, kyläreissut, metsäretket ja iltojen istuminen pirtissä. Meillä kävi usein vieraita ja se selvästi niistä vanhemmat saivat voimaa. Pojille varsinkin sedät olivat tärkeitä ja heidän kanssaan oltiin paljon tekemisissä. Vanhemmilla oli vl ystäviä, joiden kanssa he keskustelivat vaikeitakin asioita, saivat tukea ja neuvoja toisiltaan ja voimaa arkeen.



Hoidin paljon sisaruksia ja tein kotitöitä, välillä vastentahtoisestikin. En ole siitä kuitenkaan katkera, koska koen, että ne ovat opettaneet minulle vastuuta ja elämänhallinnan taitoa. Erosin uskosta yläasteella. Se oli vaikea pala koko perheelle, mutta minua ei syrjitty, vaan aina on kohdeltu tasavertaisesti muiden kanssa. Se oli oma valintani.



Perustin itse nuorena perheen. Nyt meille on kuudes lapsi tulossa. Olemme säännöstelleet lasten syntymää, nyt ikaäero vanhimman kanssa tulee 16v. Lapset vaan ovat niin ihania. Ihailen vl äitejä. Heille elämän suunta on selkeä. Heille lapsia tulee ja elämä on sitten siinä kotona. Tai töissä ollaan vaan hetkittäin.

Vähän OT, mut vl-perheiden vanhimmat lapset on yleensä ikäänsä nähden kypsiä ja todella taitavia. Olen nuorisoryhmiä seuratessani ollut aivan hämmästynyt, kuinka hyvin he osaavat organisoida asioita, ohjata pienempiä ryhmäläisiä ja kuinka hyvät taidot heillä on esimerkiksi kotitaloustöissä. Tuolla asenteella menee varmasti aikuisena lastenhoitokin vähän helpommin kuin meillä, jotka olemme nuorena tottuneet saamaan enemmän huomiota itse ja antamaan sitä huomiota vähemmän muille.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2010 klo 20:36"]

Isoja perheitä on muillakin kuin lestadiolaisilla - ja toisaalta lestadiolaisilla on pieniäkin perheitä.

t. kahden lapsen lest. äiti (enempää ei ole tullut, vaikka lupa on annettu)

[/quote]

itse olen kasvanut perheessä jossa on lessu isä ja voin sanoa että se on perseestä. Meitä on alistettu ja kasvatettu "susta ei oo mihinkään asenteella". Oma äitini ei ole lestaattiolainen josta isäni ja sen suku on haukkunut ja alistanut äitiäni. Isäni on henkisesti hakannut meitä syntymästä asti ja se on ollut ihan kauheaa! Meillä on  12 lasta josta kukaan ei ole ollut riittävän hyvä isälleni tai hänen suvulle. omaa uskontoa ei ole saanut koskaan valita ja kuin valitsit oman tien et ollut tervetullut kotiin. Voin sanoa että elämme lessuperhessä on ollut vittumoista, ilman äitiämme olisimme kai kaikki seonneet. äitini on on uhrannut elämääsään paljon tehdessään meidät onnellisiksi. iso kiitos äidilleni. isänin on ollut saatanan sika joka ei ole koskaan osannut käyttäytyä kuin normaali isä. äitini on ollut meille äiti sekä yrittänyt olla myös isä. äitini on joutunut tekemään kaiken meidän perheessä kuten kasvattanut meidät!!!! en ymmärrä miten äiti on pystynyt siihen !!!! kasvattamaan 12 lasta sekä ahertamaan hulluna muiden eteen ja saanut hirveästi paskaa niskaan isältä. tämmöinnen on lessuarki!!

[quote author="Vierailija" time="17.01.2010 klo 00:15"]

että isommat lapset joutuu TODELLA paljon hoitamaan pienenpiä ja oma lapsuus ja nuoruus kärsii tästä. Jännä uskonto kunta ,kun röökiä saa vetää raskaana ollessaankin ja kondomit on kielletty !!! miettikää!!

Tunnen tosin vain muutaman lestadiolaisperheen, ja toisaalta useamman suuren perheen, joissa uskonnolla ei ole mitään tekoa lapsiluvun kanssa. Lestadiolaisperheissä isommat lapset eivät ole mun tietääkseni koskaan joutuneet vastoin tahtoaan hoitamaan pienempiään - tosin isommat tuntuvat yleisesti ottaen näissä perheissä tykkäävän oikeasti niistä pikkusisaruksistaan, ja haluavan hoitaa heitä. Myös isommat tuntuvat pitävän lapsia siunauksena, ja iloisena asiana. Kukaan tuntemani lestadiolaisnuori ei ole valittanut, ettei pääse kavereiden kanssa kaljaa juomaan, kun joutuu pikkusiskoja ja -veljiä vahtimaan.

Muissa suurissa perheissä, mukaanlukien oma lapsuusperheeni, isommat lapset ovat joutuneet paljon enemmän lastenhoitopuuhiin vasten tahtoaan. Meille tosin kerrottiin pikkusisaruksen tulostakin yleisesti ottaen niin, että "meille tulee uusi vauva, ja teidän pitää isosiskoina hoitaa sitä" (perheessä neljä tyttöä ja yksi poika). Jos joskus satuttiinkin sanomaan vastaan, ettei olisi haluttu hoitaa, ensimmäiseksi äiti muistutti, että "se on isosiskon velvollisuus hoitaa vauvaa" ja "kyllä se sun pitää nyt jo opetella vauvoja hoitamaan, ei siihen pitkä aika oo kun sulla on omia" (olin 8-vuotias). Lopuksi äiti usein vielä totesi, että "kyllä sä nyt hoidat, tai sitten itket ja hoidat".

No, toki pienemmät sisarukseni ovat mulle hyvin rakkaita ja tärkeitä, mutta siihen on syynsä, miksei meille tule paljon lapsia - en halua päätyä samanlaiseksi väsyneeksi haahkaksi, joka hoidattaa pienemmät isommilla kun itse istuu naapurissa kaljalla, mitä äitini oli.

Minä taas tunnen monta lesta perhettä ja niissä kaikissa isot sisarukset hoitaa vuorotta pienempiään. Koulustakin soitetaan  jatkuvasti tyttöjä kotiin hoitamaan pikkusisaruksia kun äiti joutuu lähtemän jonnekin. Ja jo ekaluokkalainen joutuu jäämään kotiin hoitamaan alle kuoluikäisiä sisaruksiaan kun vanhemmilla menoja. Ja niitä alla kouluikäisiä saattaa olla 5.

Minua kiinnostaisi tietää miten av-mammat jaksatte kun toisten jaksaminen niin kovasti huolettaa? Ja te joita se huolettaa, oletteko tarjonneet apuanne ihmisille, joilla on paljon lapsia? T. M33

Muistakaa rakkaat ihmiset se, että myös lestadiolaisissa on ihmisiä laidasta laitaan, ihan niinkuin kaikkialla muuallakin. Emme me ole samanlaisia, ei meillä ole samat tavat, eikä samat voimat. Jokaisella on oma omatunto, joka ohjaa elämää. Missään vaiheessa 22 vuotisen elämäni aikana en ole joutunut kokemaan sitä, että joku sanoisi minulle uskon asioihin liittyen mitä saa, ja mitä ei saa tehdä. Niin kotona kuin ry:n nuortenilloissa ja raamattuluokissakin on opetettu raamatun perusteella, miten haluamme uskovaisina elää. Aina se ei ole helppoa, mutta tahto kilvoitella kuitenkin on. Haluamme uskovaisina ajatella, että jokainen lapsi on Jumalan lahja, siksi emme juurikaan käytä ehkäisyä. Kuitenkin haluamme kuunnella lääkäreitä ja heidän ohjeitaan, ja olemassa olevaa elämää on vaalittava eikä uhattava (esim. uudelleen raskautuminen ja synnyttäminen oman hengen uhalla). Jossain on mennyt pieleen, jos uskovainen kokee kärsivänsä henkisestä väkivallasta ja alistamisesta. Se ei lähde uskosta, vaan ihmisen inhimillisistä ominaisuuksista. Ei ole niin suurta syntiä, ettei sitä voisi saada anteeksi, mutta ajatus "mitä vain saa tehdä kun vain pyytää anteeksi", ei lähde uskosta. Synnit annetaan armosta anteeksi katuvalle, mutta maallista lakia vastaan tehdyt rikokset on sovitettava myös oikeuden edessä. Kuitenkin on hyvä muistaa, että vaikka meillä on halu uskoa ja elää raamatun mukaan, mekin olemme vajaavaisia ihmisiä ja teemme virheitä. Kukaan ihminen ei ole synnitön tai parempi kuin toinen.
Olen itse vanhoillislestadiolaisperheen toiseksi vanhin lapsi, ja minulla on 9 sisarusta. Toki vanhemmat olivat välillä väsyneitä, mutta silti koen että olen saanut huomiota ja rakkautta tarpeeksi. Uusi sisarus on aina otettu ilolla vastaan, ja siitä on jopa kilpailtu, kuka saa hoitaa eniten. Toki kotityöt ovat joskus olleet vastenmielisiäkin, mutta mielestäni ne vain opettavat vastuunottamista ja elämäntaitoja, kunhan työt vastaavat lapsen ikätason osaamista. Me ollaan aina ulkoiltu paljon, äiti on lukenut lukemattomia kirjoja ääneen, ja säännöllinen päivärytmi on pyörittänyt arkea. Säännölliset ja yhteiset ruoka-ajat ja 2 lämmintä ruokaa päivässä meille on aina tarjottu. Puhtaat, ehjät ja sopivat vaatteet on ollut päällä ja harrastamaan on päästy toiveiden ja mahdollisuuksien mukaan. Silti muistan, että vanhemmilla on aina ollut myös omaa aikaa lenkkeilyyn jne. Kun me olimme pieniä, palkattiin lastenhoitaja kodin ulkopuolelta, ja myöhemmin täysi-ikäisenä hoidimme myös itse sisaruksiamme. Omaa vapaa-aikaa kuitenkin riitti, enkä ole koskaan kokenut kotitöiden kuormittaneen sitä.
Aina on ihmisiä, joilla voimat ei riitä. Silloin täytyy tehdä ratkaisuja omantunnon ohjaamana, ja hakea apua. Kuitenkin äidin fyysisen ja psyykkisen terveyden tulisi aina mennä "lastenhankinnan" edelle. Uskon että meissä on myös sosiaalihuollon asiakkaita kuten kaikissa muissakin ihmisissä, sitä en kiellä. Silti ajattelen, että koko elämämme on Jumalan käsissä, ja siihen sisältyy niin onnenhetkiä kuin koettelemuksiakin.

Maailma on pullollaan ahtaita ja vahingollisia uskonnollisuuden suuntia, joiden keskuudessa ei vallitse rauha vaan pelko.

Pahimmillaan uskonto voi satuttaa, lamauttaa ja viedä elämästä kaiken ilon. Silloin ihmissuhteet ja mielenterveys ovat vaarassa.

On aina hälyttävää, jos ihminen huomaa joutuneensa sellaiseen uskonyhteisöön, joka kieltää tietyt tunteet ja vaatii kritiikitöntä hyväksymistä. – Suostuminen tähän kutistaa ihmistä. Aina pitäisi olla mahdollista pohtia kriittisesti, mikä on minulle totta ja tervettä, ja mitä tarvitsen oman hyvinvointini takia.

Terveessä uskossa on tilaa ihmisyydelle ja sitä kautta kaikenlaisille tunteille, myös ristiriitaisille ja raadollisille.

– Tunteet ovat elämän virta ja voima. Niiden kautta olemme kosketuksissa itseemme ja todellisuuteen. On luonnollista, että jos jotkin tunteet määritellään kielletyiksi, niiden tukahduttaminen vaatii veronsa tavalla tai toisella.

Aina pitäisi olla mahdollista pohtia kriittisesti, mikä on minulle totta ja tervettä, ja mitä tarvitsen oman hyvinvointini takia. – Yhteisön paine on usein valtava. Jos kaikki ympärillä ovat ”oikeassa” uskossa, ihminen alkaa helposti kysyä itseltään, mikä minussa on vikana, kun tunnen ja näen asiat toisin.

Hengellinen painostus on pahimmillaan silloin, kun ihminen ehkä kovassakin ahdistuksessa, hauraana ja luottavaisena, hakee apua uskonnollisesta yhteisöstä, ja hänen eteensä isketään valmis paketti taivaaseen pääsyn ehtona: usko näin tai joudut kadotukseen.

– Se on hengellistä insestiä, ja helvetillä pelottelu on hengellistä manipulaatiota

Mutta en nyt oikein ymmärrä. Siis iso lapsilukuhan on se normaali asia ihmiskunnan historiassa. Miksei nykyäiti sitten enää sitä jaksakaan, vaikka on nykyiset apuvälineet ja tuet. En voi käsittää!

Vierailija kirjoitti:

Eihän Jumala anna enemmän kuin ihminen jaksaa kantaa ja ei koskaan hylkää. Joten ei ole hätiä mitiä vaikka tulis toiset 10 lasta lisää! ;)

En ole oikein koskaan ymmärtänyt tuota sanontaa. Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, ettei "Jumala anna enempää kuin ihminen jaksaa kantaa"? On nimittäin vaikka kuinka paljon esimerkkejä siitä, kuinka joku ei ole jaksanut kantaa taakkaansa. En puhu erityisesti lestadiolaisten suurperheistä vaan mistä tahansa "taakasta", kuten työttömyydestä, päihde- tai parisuhdeongelmista. Ihmiset masentuvat ja sairastuvat muihin mielenterveysongelmiin, fyysinen terveys pettää, joku jättää perheensä, joku tekee itsemurhan. Nämä ihmiset eivät ole jaksaneet kantaa taakkaansa.

Vai että kaikki lestadiolaiset äidit jaksavat ja isät. --- EI  OLE TOTTA !  Kyllä lastenvalvojat heidät ja heidän

jaksamisensa tietävät tarkkaa.  -- On äitejä, jotka ovat synnyttäneet  10 lasta tai enemmän, menneet

hyvin nuorina ilman ammattia naimisiin.  Perheessä tulee romahdus ( ei jakseta enää),  monta isää on lähtenyt   ja jättänyt  äidin ja 10 lasta kotiin.   Äiti vaatii 1560 euroa elatusmaksua isältä, jonka osoite on

tuntematon.  Isän olinpaikkaa ei tiedetä eikä hän käy työssä, koska ei pysty maksamaan mitään.

Äidillä ei mitään tuloa kuin lapsilisät ja sossun luukku.  LUKEKAA, hyvät ihmiset näitä karmeita tarinoita

VIRALLISESTA LEHDESTÄ  (on saatavissa esim. kirjastoissa). Isä on yksinkertaisesti kadonnut eli ottanut

toisen naisen. --Kuka järkevä nainen haluaa 10 lapsen kanssa tällaiseen kuoppaan? Lapset on annettava pois perhekotiin.  Valitettavasti lestadiolaiset saarnaajat alistavat nuoret naiset synnyttämään, mutta heidän pitäisi myös maksaa elatusmaksut, jos aviomies on tuiki tuntemattomilla teillä. ...ja lapset kärsivät... ja äiti ei jaksa.....

Mua yököttää koko lestadiolaisten suviseurat. Vanhat saarnaajat kehottavat nuoria naisia etsimään mahdollisimman pian aviomiehen ja synnyttämään mahdollisimman monta lasta. Ei siellä arvosteta naisten koulutusta ja omaa itsenäisyyttä.  Kyllä naiset alistetaan ja mahdollisimman nuorina ( alle 20 vuotiaina) synnyttämään lapsi /vuosi. ----EI KUKAAN ULKOPUOLINEN  MENE MUKAAN LESTADIOLAISUUTEEN.

Jäseniä on saatava omasta takaa, muuten liike lakastuu.  ---Uskontojen uhrit- järjestö tietää kertoa, miten

paljon lestadiolaisia on jättänyt koko järjestön ja elää omaa elämää  ja luottaa Jumalaan ja omaan järkeen.

Ei lest. äidit pysty töihin monien lasten takia. Kilpailu työmarkkinoilla on nykyisin armottoman kovaa.

Nuoret naiset (sinkut) ottavat työpaikat ja kykenevät etenemään. Jokaisella on omat voimavaransa.

Mahdottomia ei kukaan nainen jaksa.    JA MIEHIIN  EI  OLE AINA LUOTTAMISTA, MONI  LESTADIOLAINEN

MIES  ON JÄTTÄNYT PERHEEN.  Kyllä tuomari tietää.... että sielläkin on avioeroja...