Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt ja kypsä kaikkeen, en tiedä mitä teen (parisuhde ym.vuodatusta)
16.01.2010 |
Ollaan miehen kanssa oltu 13v yhdessä ja niistä n. 8v hän on ollut työnarkomaani. Alussa kaikki oli ihanaa ja kaikki näytti lupaavalta. Häät oli 3v yhdessä olon jälkeen ja sen jälkeen vähitellen "alamäki" alkoi. Pari vuotta häistä jätettiin pois ehkäisy yhteisestä päätöksestä, mutta kun mies viihtyi aina vaan enemmän töissä niin harkitsin jo vauvan hankkimisen lykkäämistä, mutta se oli myöhäistä, koska olin jo raskaana. Myöhemmin selvisi, että tulokkaita on yhden sijaan kolme ja järkytys oli melkoinen.
Mies lupasi raskauteni myötä, että vähentää työntekoa ja hetkeksi vähensikin, mutta kolmosten synnyttyä mies taas asui töissä. Palkkasimme hoitajan (ei ollut sillon eikä ole nytkään rahasta pulaa), jotta jaksan kolmosten kanssa, mutta miehen piti myös olla apuna eikä kuitenkaan ollut. Kävi kotona vain nukkumassa. Elämä jatkui samaa rataa, en halunnut lähteä, koska toivoin miehen muuttuvan ja kaikesta huolimatta rakastin ja rakastan miestäni.
Meni vuosi kunnes taas otin puheeksi miehen liiallisen työnteon ja sen, että minä olen käytännössä yksinhuoltaja, koska mies ei osallistu arkeen muuten kun maksaa laskut. Tuon jälkeen meni pari vuotta hyvin ja ehdin jo toivoa, että mies olisi muuttunut lopullisesti ja uusi vauvakin ilmotti tulostaan.
Ajan kanssa mies taas palasi vanhaan ja harkitsin lähtöäkin, mutta en sitten saanut lähdettyä, oikeastaan lasten takia jäin.
Neljäs lapsi syntyi kolmosten ollessa 5v. Tuon jälkeen elämä on jatkunut niin, että mies on melkein aina töissä ja kun alan puhua erosta niin lupaa muuttua ja väittää, ettei voi elää ilman minua ja jonkin aikaa meneekin taas hyvin ja mies on kotonakin vähän enemmän kun vaan nukkumassa.
Nyt olen täysin kypsä tähän ja vaikka syvällä sisimmässäni rakastan yhä miestäni, niin en vaan enää jaksa tätä "vuoristorataa". Olin jo ihan oikeasti päättänyt hakea eroa, mutta suunnitelmat meni uusiks kun huomasin olevani raskaana. Kolmoset on nyt 6v ja kuopus 2v. Jaksaminen on kortilla välillä näiden neljänkin kanssa ja viides vauva tuntuu mahdottomuudelta, varsinkin yksinhuoltajana, vaikka sitä olen tähänkin asti suurimmaksi osaksi ollut. Nuorin on just alkanu nukkua yöt ja kauhistuttaa, jos seuraavakin on huono nukkuja. Lisäksi yksi kolmosista on erityislapsi. Mutta toisaalta en tiedä onko minusta aborttiakaan tekemään, kun se on vastoin periaatteitani ja toisaalta jos pidän vauvan niin sillon on taas oma jaksaminen aika kortilla luultavasti.
Helpointa olisi jäädä avioliittoon, koska silloin talous olisi turvattu, mutta minua todellakin ahdistaa enkä usko, että kykenisin jatkamaan vain lasten takia.
Kommentit (43)
se niin onnistuisi. Olen miehelle kertonut miksi olisi hyvä mennä keskustelemaan ulkopuolisen kanssa ja nyt viimeisimmässä sanoin, että jos ei suostu ottamaan vastaan ulkopuolista apua niin sitten lähden.
Mutta siis mieheni mielestä hänellä ei ole mitään ongelmaa, vaikka tekee töitä ihan liikaa, välillä tuntuu, että mies on riippuvainen töistään. Isäni on alkoholisti, hän ei myönnä olevansa, mutta hän on sitä, koska juo päivästä toiseen. Välillä on selvä kausi, kunnes retkahtaa taas. Tavallaan sama kuvio toistuu miehelläni. Siis hän onnistuu välillä olemaan tekemättä vähemmän töitä, kunnes taas palaa vanhaan.
Tiedän sen, että jos tai no sanotaan, että luultavasti eroan, niin tulen muuttamaan kauas miehestä. Sukulaiseni ja muu tukiverkko asuu kaukana täältä ja kun mies ei luultavasti osallistu lastensa elämään niin olisin täällä täysin yksin (paria kaveria lukuunottamatta). Täytyis vaan ensin järjestellä käytännön asiat, päättää mitä teen tämän raskauden kanssa jne.
Minä olen menossa sterilisaatioon, jatkuu tämä meidän liitto tai ei (jatkuu ainoastaan, jos mies suostuu ulkopuoliseen apuun työnarkomaniansa ym. suhteen) niin en halua enempää lapsia.
ap
niin te siihen sitten, että okei, ei sitten. Ja kärsitte koko elämänne.
Eihän kukaan kuvittele, että mies mihinkään terapiaan lähtee vain nätisti pyytämällä. Mutta jos ette saa miestä sinne perustelemalla tai kiristämällä tai muulla, niin menkää ensin yksin, jospa sieltä saisitte vinkkejä, että miten sen miehenkin saisi sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tollanen reppana joka uhkaa erolla. Todella tyhmää puuhaa.
Äiti raahasi jossain välissä avioeropapereitakin sitten kotiin kun sana ei enää toiminut pelotteena, lopuksi isä sitten allekirjoitti.
Miksi sanoa noin, jos ei auta eikä ole valmis eroamaan?
Ja tosiaan, vois noita lapsia vähän erilailla hankkia kuin "ajattelin että voisi sittenkin ehkäistä - myöhästä" ja loput puhtaita "vahinkoja"?
Mitä ihmettä?
mies muuta mieltään ja lähde kanssani terapiaan, jollon liitollamme olisi vielä mahdollisesti toivoa.
Lasten hankkimisesta sen verran, että ehkäisy oli käytössä ekan 5v, kunnes päätettiin jättää se pois. Vauvahaaveen myötä miehen töissä olo alkoi lisääntyä ja tämän takia harkitsin vauvahaaveen siirtoa, mutta olinkin jo raskaana. Toinen raskaus sai alkunsa kierukasta huolimatta, ei ollut kunnolla paikallaan. Ja tämä kolmas raskaus myös tavallaan vahinko. Etsinyt sopivaa pillerimerkkiä, mutta mikään ei tunnu sopivan.
ap
on tollanen reppana joka uhkaa erolla. Todella tyhmää puuhaa.
Äiti raahasi jossain välissä avioeropapereitakin sitten kotiin kun sana ei enää toiminut pelotteena, lopuksi isä sitten allekirjoitti.Miksi sanoa noin, jos ei auta eikä ole valmis eroamaan?
Ja tosiaan, vois noita lapsia vähän erilailla hankkia kuin "ajattelin että voisi sittenkin ehkäistä - myöhästä" ja loput puhtaita "vahinkoja"?
Mitä ihmettä?
kysy mieheltä että "etkö kaipaa minua?" " etkö kaipaa kahden keskisiä asioita,hellyyttä,romanttiikkaa" ja muistatko jne..sano että halautko elämä olevan loppuun saakka työtä. sano että alatte vieraantua ja haluat taas ihanan ja rakkaan miehesi elämääsi. sano että lähdetään yhdessä parisuhde terapiaan,edes kerran kaksi katsomaan millaista se on ja mitä se meille toisi.emme menetä mitään. sano että olet onneton ja kaipaat miestäsi,suuresti
ex-mieheni pyysi minua parisuhdeterapiaan, mutta olin jo päättänyt erota. mies meni sitten yksin, mutta muutaman käyntikerran jälkeen virkeilija soitti minulle ja pyysi minua mukaan. menin sinne virkailijan pyynnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin mitä haittaa miehelle on sinne terapiaan menosta? Miten mies selittää sen?
Eli jos hänellä ei ole ongelmaa, niin ei ilmeisesti ole myös mitään salattavaa, joten terapiasta ei pitäisi olla hänelle mitään haittaa. Millä logiikalla mies ei sitten kuitenkaan lähde? Sillä eihän miehellä mitään ongelmaa tarvi ollakaan. Mutta jos parisuhteessa vain toinenkin voi huonosti, ja tilanteen parantamiseen tarvitaan molempia terapiaistunnossa, niin silloinhan molempien velvollisuus on tulla paikalle. Tää siis tietysti meille itsestäänselvää, mutta mua kiinnostaa, että miten mies selittää sen, että sillä on oikeus väistellä tuota velvollisuuttaan.
Jos mies ei suostu, niin sitten varmaan eroaisin. En haluaisi elää liitossa, jossa olen käytännössä yksinhuoltaja. Puhun kokemuksesta, seurustelin työnarkomaanin kanssa ja erosin just tuon työnarkomanian takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä erosin miehestäni, joka oli työnarkomaani, koska hän ei myöntänyt ongelmaansa. Tuosta on aikaa nyt 5v ja nyt hän on ongelmansa myöntänyt ja siitä parantunut ja harkitsemme yhteenpaluuta.
Tiedän kuitenkin tilanteesi ja ne tunteet liiankin hyvin. Meillä oli sillon kaksoset ja erotessa raskauteni oli puolivälissä. Olin vakaasti päättänyt antaa vauvan adoptioon, mutta ennen kun vauva syntyi sain tietää millaiseen perheeseen teininä saamani vauva oli joutunut enkä halunnut ottaa riskiä, että tämä vauva kokisi saman kohtalon, joten pidin hänet itse. Adoptio oli teininä minulle todella vaikea paikka, mutta suku ja kaikki muut olisivat hylänneet, ellen olisi antanut vauvaa adoptioon. Myöhemmin on kaduttanutkin, mutta jaksoin sen ajatuksen voimalla, että vauvalla oli parempi elämä kuin olisi ollut kanssani ja nyt sain tietää, että elämänsä ollut kurjaa ja se oli kuin isku vasten kasvoja.
Mutta keskustele miehesi kanssa, kirjoita vaikka kirje, jossa kerrot mitä kaipaat parisuhteeseenne ja eikö hän enää muista miten ihanaa teillä oli jne. Ja sano/kirjoita, että lähtisi edes kerran tai kaks parisuhdeterapiaan, ettei siellä käsitellä ainoastaan miehesi ongelmia vaan myös sitä miten teidän parisuhde toimisi taas hyvin.
Voimia!
HEIPS!! Jotenkin kuulosti niin tutulta. Meillä lapsia on "vain" kaksi, mutta käytännössä minäkin olen yh. Mieheni työ on vaativa, mutta sen pystyy tekemään normaalisti 8-16. Ongelmana ovat miehen rakkaat harrastukset. Niissä loppu aika sitten meneekin. Sitten kun mieheni on kotona, niin hän istuu tietokoneella tms. Fyysisesti hän saattaa olla läsnä, mutta ei henkisesti. Itse en koe saavani nykyisestä parisuhteestani mitään. Minä olen miehelleni kodinhoitaja ja kämppis, mutta siinä se. Suurta rakkautta en koe, mutta tiedän, että sitä jossain on koska en halua erota. Haluaisin mieheltäni vastuuta kodinhoidossa ja sitä, että hän viettäisi aikaa lastensa kanssa. Luulin, että mieheni olisi ollut parempi isä. Itselleni haluaisin kumppanin jonka kanssa keskustella. Haluaisin miehestäni parhaan ystäväni. Ero on ollut minullakin mielessä, mutta en usko sen ratkaisevan mitään. Ahistaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenki helpoksi ja vapaammaksi? Jos sua nyt ahdistaa olla käytännössä yksinhuoltaja, niin meinaatko tosissaan että sitten ei enää ahdistaisi, kun oikeasti sitä olisit?
ymmärrän että on raskasta tuntea olevansa yksin ja kun mies on työnarkomaani. kokemuksia minulla ei ole asiasta,mutta tuntuu jotenkin että erot ovat suosittuja nykyään ja että ihmiset hakevat aina jotain,mitä heillä ei sillä hetkellä ole. Minusta tuntuu että ero tuossa tilanteessa olisi todella turha. Pitää vaan saada miehesi ymmärtämään että haluat enemmän olla hänen kanssaan ja lapset myös. Miehet eivät aina huomaa kuinka paljon viettävät aikaa poissa kotona. Todennäköisesti sinunkin miehesi rakastaa sinua valtavasti ja tekee töitä teidän kaikkien takia. älä nyt hyvänen aika ala erolla uhkailemaan. Parisuhdeterapia on semmoinen juttu joka kyllä varmaan kaikkia miehiä säpsäyttää ja se ettei mies sinne halua on täysin ymmärrettävää. miehet vaan ei ole sen luonteisia yleensä että pitäisivät asioiden selvittelystä etenkään ulkopuolisen ihmisen kanssa.Voisit vaikka antaa asian olla hetken ja sitten ihan noin vaan sanoa että haluat että lähteä käymään vaikka jossain oikein kivalla matkalla. Vaikka viikonloppuna tai jos miehesi saa lomaa niin silloin. Jos saat hänet reissuun niin kerro hänelle kuinka paljon arvostat että miehesi elättää teidät ja kuinka paljon häntä rakastat. sano että haluat viettää hänen kanssaan enemmän aikaa ja että lapset kaipaavat häntä myös. Yritä hyvällä saada hänet ymmärtämään että työ vie häneltä todella aikaa teidän luota. Parisuhteet on hankalia ja ymmärrän että vaikeeta on mutta ero ei ole hyvä ratkaisu minusta koska silleen uskon että lapset tarvitsevat isää ja uskon että sinäkin rakastat miestäsi vaikka se on nyt kaiken keskellä päässyt unohtumaan ja hautautumaan arjen keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenki helpoksi ja vapaammaksi? Jos sua nyt ahdistaa olla käytännössä yksinhuoltaja, niin meinaatko tosissaan että sitten ei enää ahdistaisi, kun oikeasti sitä olisit?
Parempi sun on siinä olla viiden lapsen yksinhuoltaja, kuin jossain huitsin nevadassa. Mites tapaamiset ajattelit järjestää?
Koeta kuule nyt vain kestää, kun niitä lapsiakin olet mennyt tekemään noin monta, ja lopeta turhat puheet erosta.
Millaiseksi ap kuvittelet elämäsi muuttuvan ilman miestäsi? Jotenki helpoksi ja vapaammaksi? Jos sua nyt ahdistaa olla käytännössä yksinhuoltaja, niin meinaatko tosissaan että sitten ei enää ahdistaisi, kun oikeasti sitä olisit?
vaan se, että hän elää parisuhteessa, mutta on yksin vastuussa lapsista ja kaikesta muustakin. Ei ole miestä auttamassa ja tukemassa, vaikka avioliitossa ovatkin. Enkä ihmettele, kyllä minuakin ahdistais, jos olisin kaikesta vastuussa.
Ero ei kuitenkaan ole tuossa tilanteessa oikea ratkaisu. Taisit ap itsekin sanoa, että rakastat miestäsi, mutta et halua jatkaa liittoanne, jos olet jatkossakin käytännössä yh. Ehdottaisin myös, että menisitte miehen kanssa matkalle ja siellä kertoisit, miten paljon arvostat miehesi työntekoa, mutta että haluaisit viettää aikaa myös rakastamasi miehen kanssa ja lapsetkin varmasti haluavat nähdä isäänsä enemmän. Etene näin ja luulen, että sitten mies suostunee parisuhdeterapiaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta kuule nyt vain kestää, kun niitä lapsiakin olet mennyt tekemään noin monta, ja lopeta turhat puheet erosta.
Ja et kyllä alkuunkaan tainnut ymmärtää ao:n pointtia. En usko, että yksinhuoltajuus on se ongelma vaan se, ettei mies ole ikinä kotona eikä osallistu lasten hoitoon ym.
laittaa tikkua ristiin elannon ja leivän hankkimiseksi niinkuin oikeasti yksinhuoltajana joutuisi tekemään.
Ja statuskin olisi ihan toinen.
liitoissa ole omat ylä ja alamäkensä
monissa perheissä on ihan pakkokin toisen tehdä pitkää päivää jotta laskut saadaan maksettua.
mä suosittelen pitkää keskustelua teidän elämästä
Juuri noin:)
Ei kyllä kannata erota. Panostaa itse kommunikointiin ja mieheen. Kyllä se siitä.
Ero siis on minulle se viimeinen vaihtoehto ja aion kokeilla tuota jonkun ehdottamaa lomaa (miehellä on 3viikon päästä neljä vapaapäivää) ja siellä keskustella näistä asioista.
Sinulle, joka totesit, ettei minun tarvitse laittaa tikkua ristiin elannon suhteen, niin ei periaatteessa tarvitsekaan. Palasin kuitenkin töihin kolmosten ollessa 2,5v (hoitaja hoiti kolmoset ollessani töissä) ja nuorimman synnyttyä jäin äippälomalle, tosin nyt en luultavasti tässä välissä mene töihin.
Ja minua ei siis ahdistaa se, ettei mies osallistu lasten hoitoon tai mihinkään muuhunkaan, ainoastaan laskut hoitaa. Arvostan kyllä mieheni työntekoa, mutta hänen ei todellakaan taloudellisesti tarvitsisi olla aamusta iltaan töissä, vähempikin riittäisi ja sillon hänellä jäisi aikaa perheelleen. Nyt sitä aikaa ei ole.
Tiedän, että rakastan yhä miestäni ja kaipaan niitä alkuaikoja, jollon mies oli mitä ihanin ja vietimme yhdessä paljon aikaa. Sillon ei ollut lapsia eli täysin samaan ei voida palata tietenkään, mutta toivoisin, että mies tekisi normaalin mittaisia työpäiviä.
ap
laittaa tikkua ristiin elannon ja leivän hankkimiseksi niinkuin oikeasti yksinhuoltajana joutuisi tekemään.
Ja statuskin olisi ihan toinen.
kysy mieheltä että "etkö kaipaa minua?" " etkö kaipaa kahden keskisiä asioita,hellyyttä,romanttiikkaa" ja muistatko jne..sano että halautko elämä olevan loppuun saakka työtä. sano että alatte vieraantua ja haluat taas ihanan ja rakkaan miehesi elämääsi. sano että lähdetään yhdessä parisuhde terapiaan,edes kerran kaksi katsomaan millaista se on ja mitä se meille toisi.emme menetä mitään. sano että olet onneton ja kaipaat miestäsi,suuresti