Mitä luulet: korreloiko ironiantaju älykkyyden kanssa?
Kommentit (34)
ei korreloi. Onko sinulla mielestäsi hyvä ironiantaju?
ei korreloi. Onko sinulla mielestäsi hyvä ironiantaju?
Ja olen myös harvinaislaatuisen älykäs, viljellessäni juuri tällaista itseironiaa.
ap
ei korreloi. Onko sinulla mielestäsi hyvä ironiantaju?
vilpitön? Hui.
ironia ei ole automaattisesti vittuilua. Ei myöskään sarkasmi. Tosin noiden eroa on vaikea selittää.
sarkasmi on sellaista superkuivaa ilman varsinaista ristiriitaa.
Esim:
Ironia: aina vimosen päälle pukeutuneelle henkilölle: "Sulla on aina tollaisia lumppuja"
Sarkasmi: "Noiden vaatteiden hinnalla olisi voinut varmaan ruokkia afrikkalaisen kylän".
Suurin piirtein kai näin...
elämään on kyllä taito, jota ei monelta löydy. Ja elämän monikerroksellisuuden kielellinen tai kuvallinen taltioiminen ja välittäminen muille on vielä taidokkaampaa.
Mitä enemmän lukee ja seuraa ympäröiviä taiteenmuotoja, sitä enemmän maailmankatsomuksellisia mahdollisuuksia nousee ihmisen ulottuville. Ja jos ymmärtää yhdenlaista ironiaa, ei välttämättä ymmärrä toista. Mutta sanoisin kuitenkin, että ironian ensimmäinen edellytys on tieto. Jos ei tiedä vaikkapa jonkun kulttuurin tapoja, on vaikea ymmärtää niiden ironisointia. Ironia on todella pitkälle kontekstisidonnaista. Sen jälkeen tule älyllinen herkkyys yhdistellä asioita ja nähdä ne tietyssä valossa.
en tiedä mitään ironiasta tai sarkasmista.
Minusta tuo sarkasmi esimerkki on vain vittuilua, sarkasmia se olisi minusta jos kohdistaisi sen itselleen.
en tiedä mitään ironiasta tai sarkasmista.
Minusta tuo sarkasmi esimerkki on vain vittuilua, sarkasmia se olisi minusta jos kohdistaisi sen itselleen.
oli tarkoitettu 32:lle
hän luulee sitä ilkeilyksi.
Se on aika surullista koska minä elän koko ajan pilke silmäkulmassa ja maustan elämäni ironialla ja metaironialla. Mieheni ei voi seurata minua lainkaan. Hän juuttuu lillukan varsiin ja ärsyyntyy. Surullista on myös, että hän ei ilman eri selitystä välillä usko, että tarkoitin ihan hyvää.
Siskoni kanssa saan vapaasti puhua juuri niin ironisesti kuin haluan, kumpikin tiedämme ettei toinen halua pahoittaa toisen mieltä vaan tykitämme vaan menemään :) Olemme molemmat hyvoin empaattisia ja vilpittömiä ihmisiä, joten en tajua miten ne liittyisivät yhteen.
Mieheni on hyvin "totisesta" perheestä, jossa ollaan kyllä älykkäitä, mutta ei heitetä mitään läppää. Meillä on jotenkin suuri kulttuuriero tässä, saamme varmaan loppuelämämme tehdä töitä ymmärtäääksemme toisiamme.
että omasta älykkyydestä meuhkaaminen korreloi persoonallisuushäiriöiden kanssa.
Ei mautonta vaan suhteellisen tyylikkäässä muodossa.
eikä välttämättä esim. matemaattisesti älykäs ole sosiaalisesti älykäs - tai toisinpäin. Tokkopa ironiantaju käy automaattisesti yks-yhteen jokaisen sortin älykkyyden kanssa.