Lue keskustelun säännöt.
Mun mielestä kaupassa ja muilla asioilla käynti on osa lapsen kasvatusta! :)
16.01.2010 |
En halua eristää lastani siten, että hänen ainoa tehtävänsä on leikkiä. Haluan hänet mukaan perheen askareisiin ikätasonsa mukaan. Perheen askareisiin kuuluu kaikenlaista: kaupassakäyntiä, siivousta, pyykkäystä, ruuanlaittoa jne. Mun mielestä on väärin jättää lapsi kokonaan pois näin olennaisista elämän perustoiminnoista! Mun tehtävänihän on opettaa hänelle miten täällä maailmassa pärjätään. Tottakai leikki on lapsen perusoikeus, mutta sopivassa määrin osallistumista moniin perheen tärkeisiin askareisiin kuuluu lapselle myös.
Kommentit (33)
jotka eivät ole eskari-ikään mennessä käyneet ikinä kaupassa? En minä ole koskaan kuullut moisesta!
Vahvasti olen sitä mieltä, että paisuttelette ongelmaa, jota ei käytännössä ole edes olemassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin kaksivuotias työntelee pikkukärryjä (ja saa samalla kasvatusta siinä, kuinka huomioida muut niiden kärryjen kanssa..) ja jos menemme esim. pulkalla kaupasta kotiin, saa tehtäväkseen vahtia kauppakassia :). Tietty joskus tulee kiukkukohtauksia tai haluaa sitätätätota, mutta ei niistä tarvitse välittää; vähän rauhoittelua ja hali, sitten taas jatketaan.
Kotona lapsen kotityö on siivota oma huoneensa päivän päätteeksi, vanhempien avustuksella tietty. Kerää lelut, järjestää pehmolelut ja kirjat hyllyyn jne. Samoin pyykkinsä vie kehoituksesta pyykkikoriin. Mielestäni täysin normaalia, mutta kaveripiiriä katsellessa ei todellakaan ole. Lasten pitää toki saada olla lapsia, mutta en ihan usko siihenkään että kotitöitä tms. tekemätön leikki-ikäinen (lapset 3-4-vuotiaita lähipiirissä) olisi kovin tyytyväinen. Sinkkonen muistaakseni sanoi, että lapsi voi kokea itsensä ns. turhaksi, jossei saa osallistua ikätasonsa mukaisesti kodin hommiin.
joka ei oikeasti ollut koskaan käynyt ruokakaupasta hakemassa muuta kuin olutta ja sipsejä omaan illanviettoonsa. Ei siis ollut koskaan käynyt kunnolla ruokaostoksilla ostamassa vaikka jauhelihaa, leipää ja maitoa kotiin. Heillä oli kotona uraisä ja ikänsä kotona ollut kotiäiti ja tämä nuori herra oli sitä mieltä, että äidin tehtävä on hoitaa kaikki. Kun ihmettelin sitä, että äitinsä petaa hänen sängyn joka aamu, hän ihmetteli, mitä ihmettelemistä asiassa on. Hän katsoi sen olevan äidinsä työtä. Ja samalla tavalla oli äiti hoitanut ihan kaiken. Ihan komea ja urheilullinen fiksu mies oli muuten, mutta ei se suhde kauaa kestänyt...
jotka eivät ole eskari-ikään mennessä käyneet ikinä kaupassa? En minä ole koskaan kuullut moisesta! Vahvasti olen sitä mieltä, että paisuttelette ongelmaa, jota ei käytännössä ole edes olemassa!
kun hänet otetaan perheen asioihin mukaan. En tiedä mitä parkkeeratussa autossa istuminen sitten opettaa...
Miten voi oppia kauppakäyttäytymistä, jos sinne kauppaan ei koskaan pääse?
Sama pätee moneen muuhun paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin lapsi, mun vanhemmilla ei ollut autoa, ja kaikki sukulaiset asui kaukana. Olin siis AINA mukana, no en nyt jossain lääkärillä, mutta tavallisilla asioilal kyllä. Ja minusta se oli KIVAA! Ja sitäpaitsi se oli hyödyllistä, kyselin ja äiti ja isä vastailivat jolloin opin yhtä sun toista esim. rahankäytöstä tai millaisia appelsiineja kannattaa valita.
on lapset ollu laivalla ja kaupassa ja kaikilla muillaki reissuilla mukana. odotan että vauva syntyy ja päästään sen kanssa laivalle. nyt lapset on 8v ja 5v ja raskausviikkoja on 36. on meillä tuttuja jotka ei oo ottanu lapsia mihinkään mukaan ja nyt olivat laivalla ja lapset oli lapsenvahdin kanssa hytissä ku ei ne siellä osannu olla ku ei niitä oo ikinä mihinkää viety. eipä sekää kivaa oo:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan pihalla tässä asiassa. Luulevat että lapsi tarvitsee virikkeitä ja ohjattua toimintaa ja kaikkea erikoisen kivaa ja kehittävää tekemistä koko hereilläoloaikansa. Tarkoitan siis että kaupassakäynti ei näiden vanhempien mielestä ole lapsille KIVAA. Tällaisessa kasvatusmallissa mennään toiseen ääripäähän. Eli jos 70-luvulla lapset kasvoivat "siinä sivussa" niin nykyisin lapset jotenkin laitetaan keskipisteeseen, ikäänkuin koko elämä pyörisi heidän ympärillään. Ei sellainen ole lapselle hyväksi.
Tavallinen, turvallinen ja vähän tylsäkin arki on lapsen kehitykselle kaikista parasta! :)
Otan lapset mielelläni mukaan kauppaan, kyläreissulle, ulkoiluretkille jne. mutta mies ei ottaisi mihinkään koska lasten kanssa on niin vaivalloista, jos olisi hänestä kiinni niin ei kuulemma lähtisi lapset kotoa minnekään kun ei jaksa kiinnitellä turvakaukaloita eikä ulkoillessa odottaa kun lapset kävelee niin hitaasti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan normaalia elämää. Ei kai pieniä lapsia nyt yksinkään voi kotiin jättää.
sellaista perhettä, joiden lapset ei KOSKAAN pääse kauppaan. Vedit tän aloituksen nyt ihan äärilaitaan.
Kyllä ne lapset ne tavat oppii, vaikka niitä ei raahatakaan joka toinen päivä päiväkodin jälkeen kauppaan. Jos lapset ovat mukana kaupoilla vaikkapa viikonloppuna, niin silti tuolla voidaan vastata että valtaosta kauppareissuista tehdään ilman lapsia.
Aloitte nyt taivastelemaan ilmiötä, jota ei ole edes olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kun haluaa pikaisesti ja rauhassa käydä, joutuu oikein kieltämään. Lapset punnitsevat hedelmiä, yhdessä valitaan mieluista makkaraa ja leipää jne. Ja matkalla jutustellaan. Toki joskus kyllästyvät ja pöllöilevät, mutta sitten pidetään kurinpalautusta.
Enpä usko, että tuolla toisessa ketjussa on yhtään sellaista perhettä, joiden lapset ei KOSKAAN pääse kauppaan. Vedit tän aloituksen nyt ihan äärilaitaan.
Kyllä ne lapset ne tavat oppii, vaikka niitä ei raahatakaan joka toinen päivä päiväkodin jälkeen kauppaan. Jos lapset ovat mukana kaupoilla vaikkapa viikonloppuna, niin silti tuolla voidaan vastata että valtaosta kauppareissuista tehdään ilman lapsia.
Aloitte nyt taivastelemaan ilmiötä, jota ei ole edes olemassa.
No kyllä siellä ketjussa on monia sellaisia, jotka sanovat, etteivät vie lapsia kauppaan, koska se ei ole KIVAA. Siis että vaan esim. leikki ja ulkoilu on kivaa, niitä lasten kuuluu tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no meillä tuo ei ole mitään erityistä kasvattamista vaan normaalia elämää. Ei kai pieniä lapsia nyt yksinkään voi kotiin jättää.
Monien mielestä lapsien on jäätävä toisen vanhemman kanssa kotiin kauppareissun ajaksi, koska kaupassa ei ole KIVAA. K
yllä se siinä mielessä on osa kasvatusta, että kaupassa käynnillä opetetaan miten siellä käyttäydytään ja toimitaan eli elämän perustaitoja :)
mutta kuulostaa aivan uskottomattomalta. Perustelu "ettei ole kivaa" kuulostaa aivan järjettömältä!! Nimenomaan tylsyys kuuluu lapsen normaaliin kasvuun, se kehittää mielikuvitusta!! Jos lapsella on tylsää, hän kehittää hyvin nopeasti itselleen tekemistä, jos vanhemmet viitsivät pysyä pois tieltä.. Eli antaa lapselle tilaa käyttää mielikuvitustaan!!
Ja miten lapsi muuten oppii, ettei sieltä kaupasta aina saa jotain, jossei hän ole mukana?!?
nimimerkillä äiti, jonka 6-vee tytär on aina ollut kaupassa mukana, eikä koskaan ole ollut ongelmia. Mukava se on yhteistä aikaa niinkin viettää!!
sen vuoksi kotiin, ettei kaupassa ole kivaa. En minä huomannut siellä yhtään sellaista vastausta. Minä tulkitsin ne lasten kotiin jättämiset niin, että arkena on aivan turhaa pidentää lasten hoitopäivää vielä kaupassa käynnillä. Ja että aikuiset selviävät kaupasta nopeammin ilman lapsia. Ja että jotkut viettävät sitä kallisarvoista perheen yhteistä aikaa mieluummin jossain muualla kuin kaupassa.
Mutta en huomannut yhtään sellaista vastausta, missä syynä olisi se, ettei lapsilla olisi kaupassa KIVAA.
Millä numerolla siellä joku sanoi, että lapset jää sen vuoksi kotiin, ettei kaupassa ole kivaa. En minä huomannut siellä yhtään sellaista vastausta. Minä tulkitsin ne lasten kotiin jättämiset niin, että arkena on aivan turhaa pidentää lasten hoitopäivää vielä kaupassa käynnillä. Ja että aikuiset selviävät kaupasta nopeammin ilman lapsia. Ja että jotkut viettävät sitä kallisarvoista perheen yhteistä aikaa mieluummin jossain muualla kuin kaupassa.
Mutta en huomannut yhtään sellaista vastausta, missä syynä olisi se, ettei lapsilla olisi kaupassa KIVAA.
Luepa ketju uudelleen. Tai itseasiassa, tässä sulle näitä toisenlaisia mielipiteitä, ole hyvä:
Vierailija - 16.1.2010 13:12 (13/66)
Kyllä mä ymmärrän, että jotkut käyvät.
Meillä ei osteta niin valtavia määriä kerralla, etteikö yksi ihminen pystyisi niitä kantamaan. (=viemään ostoskärryillä autolle) Meillä myös pyritään välttämään lasten kanssa ostoksille menoa, mikä ei johdu siitä, että lapsemme olisivat huonosti käyttäytyviä vaan siitä, että lasten ei tarvitsisi päiväkotipäivän jälkeen kestää enempää hälinää. Sitä paitsi ilman lapsia ostokset hoituvat kaksi kertaa nopeammin, koska lapset eivät kävele niin nopeasti kuin aikuiset. Niinpä yksi aikuinen käy ostoksilla ja yksi hoitaa lapset.
Vierailija - 16.1.2010 15:16 (35/66)
Meillä käy
tasan yksi henkilö kerrallaan ruokakaupassa ja suorittaa sen silloin kun siihen on paras hetki ja mahdollisimman harvoin. Mekin tykätään viettää perheen kanssa aikaa, mutta muuta tehden eli esim ulkoillen tai leikkien. Ei tulisi mieleenkään raahata koko perhettä kauppaan kun voidaan olla raittiissa ulkoilmassa:)
Vierailija - 16.1.2010 18:34 (55/66)
Ei todellakaan tungeta koko porukka ruuhkaiseen kauppaan!
Toinen jahtaa lapsia ja toinen etsii ruokia. Kenelle se on kivaa? Lapset juoksee ympari kauppaa. Paljon rauhallisempaa käydä yksin, lapset saavat olla toisen kanssa kotona leikkimässä.
Eikä niitä ruokia enää kaupassa suunnitella, se on mietitty jo kotona.
Vierailija - 16.1.2010 18:45 (57/66)
Lapsia kolme.
Todella harvoin mennään kaupoille koko porukalla koska silloin jää puolet ostamatta kun ei pysty keskittymään varsinaiseen asiaan eli siihen mitä tarvitaan.
Lapset on mukana oikeastaan vain kenkäostoksilla tai lomalla joskus. Silloinkin se on aika stressaavaa kun pitää vahtia, että kukaan ei häviä minnekään.
Yleensä lasten kanssa tehdyt ostokset on tosi hätäisiä, tulee virheostoksia ja osa jää ostamatta siitä mitä piti.
Vierailija - 16.1.2010 19:03 (60/66)
Me ei käydä.
Ja olenkin usein ihmetellyt, miksi jotkut käyvät. Olen joskus miettinyt, onko kyse jonkinlaisesta mustasukkaisuudesta, että pelätään puolison tapaavan tuttuja kauppareissullaan.
Meillä yleensä tehdään kauppalista etukäteen. Usein mies on se, joka hoitaa ruokaostokset työpäivän jälkeen. Kun lapsi oli pieni, jonkun piti tietysti olla hänen kanssaan kotona tai hakea hänet tarhasta. Väsyneen ja kiukuttelevan lapsen kanssa on ikävä mennä kauppaan.
Ja sitten ap:n kirjoitus! :D Eli kirjoitus numero 1. Siitähän kaikki lähti.
saan rauhassa tehdä valintoja. Samoin mieheni, joka tekee meillä suuremmat ruokaostokset. Minä kun en viitsi ajokortittomana kantaa isompia satseja. Väsyneiden lasten kanssa en mene kauppaan, se on kidutusta kaikille. Tuotteiden valinta on sitä, että yksi haluaa yhtä ja toinen ehdottomasti toista jne. Ja pian sitten meneekin tappeluksi. Joskus käyn lasten kanssa lähikaupassa hakemassa muutaman puuttuvan tavaran. Yhden ison lapsen kanssa kaupassakäynnissä ei olekaan mitään ongelmia, mutta kolmen pienen kanssa ei meillä kumpikaan sinne halua mennä isommille ostoksille. Me tehdään kaikki mieluummin jotain kivempaa kuin kaupassakäynti silloin kun ollaan koko perhe yhdessä.
Muuten kyllä liikuntaan ihmisten ilmoilla paljonkin, kirjastossa, näyttelyissä, kaupungilla ikkunaostoksilla, jos olen yksin lasten kanssa liikutaan aina julkisilla jne jne.
Lapset pitäisi ottaa ainakin joskus mukaan ihan kaikkiin arkisiin puuhiin: siivoukseen, ruoanlaittoon, pihatöihin, kaupassa käyntiin, pyykinpesuun, tiskikoneen täyttöön ja tyhjennykseen, roskisten viemiseen, postin hakuun, polttopuiden hakuun, haravointiin, mattojen tamppaukseen, pölyjen pyyhkimiseen, muillakin asioilla kuten pankissa ja postissa käymiseen jne, myös koko perheen kävelylenkille jne.
Ei tarvitse joka kerta ottaa, mutta ainakin joskus kaikkiin noihin. Kaupassa käyntiä varsinkin siinä 5v-> olisi hyvä harjoitella enemmänkin. Lapset voi auttaa punnitsemaan hedelmiä ja lastata tavaroita kassahihnalle ja isompina pakata.
Minustakin nämä on osa kasvatusta.
En ymmärrä yhtään sitä jos lapset eristetään normielämästä kuskaamalla erilaisiin ohjattuihin harrastuksiin sillä välin kun vanhemmat hoitaa nämä arkiset asiat.
Mitä olen huomannut, niin ne lapset jotka vaikuttaa onnellisilta, on saaneet elämää tätä normaalia arkea kaikkineen! Vanhemmat virheellisesti luulee ettei se riitä. Sirkushuveja ei oikeasti tarvita.
Vaikka työlästä onkin raahata uhmaikäistä parivuotiasta kaupassa mukana, niin kyllä se mielestäni kuuluu kasvatukseen. Lapsi näkee, miten kaupassa ollaan ja ettei siellä saa hötkyillä miten sattuu. Samalla näkee, miten muut lapset ja aikuiset käyttäytyy ja yhdessä jutellaan, jos joku lapsi itkee, mitä ruoka-ainetta seuraavaksi etsitään, jne.
Jos uhmakohtaus iskee, niin sitten lähdetään pois.. ja hoidan ostokset myöhemmin. Yleensä käydään koko porukalla marketissa ja lapsi viihtyy autokärryssä ihan hyvin.