Kirjoitin aiemmin miehen rahankäytöstä ja nyt seuraa osa 2. Pois muuto.

En tiedä vastauksia kysymyksiisi mutta halusin vain osoittaa myötätuntoa. Minulla on kotona hieman sama tilanne vaikka lapsia ei vielä ole. Mieheni on rahankäytön suhteen täysin holtiton ja kaikki vastuu kaatuu minulle. Ei ole myöskään juuri mistään muusta kiinnostunut kuin siitä rahankäytöstä ja jokainen oma hetkeni menee siihen ettei mieheni jotenkin saa jallitettua myös minun rahojani. Mitään ymmärrystä herralla ei ole varmaan vielä tänä päivänäkään miten asunto maksetaan jne.



Oma mielenterveys on katkolla mutta en ole vielä ratkaisevaa askelta pystynyt ottamaan. Sinä olet ja mielestäni se on tosi hienoa. Olen varma että elämäsi tästä vain paranee. Toivon että jonain päivänä saan tehtyä saman loppullisen liikkeen. Se ei aina ole niin helppoa.



Tämä tilanne ei ole myöskään vain wt ihmisten ongelma sillä tulen varakkaasta perheestä samoin kuin mieheni ja olen korkeakoulun käynyt hyvinpalkattu asiantuntija. Tuntuu että ratkaisu tällaisessa tilanteessa on vielä vaikeampi tehdä kulissien tärkeyden takia. Siitä haluaisin vapautua.

myötätunnosta.



Minä itseasiassa soitin vielä mieheni äidille, että mitä olen tehnyt.

Ihan vain siksi, että kun tästä tullaan keskustelemnaan heti, kun mies herää (nukkuu siis vieläkin (11.37). Tulos on aika varmaan se, että mies vaatii avaimia yms. perustelee sillä, että jos en halua olla täällä, niin voinkin lähteä heti. Ja samaan syssyyn tulee mainostamaan, kuinka HÄN ottaa lapsen ja tässä vaiheessa ilmoittaa pärjäävänsä hyvinkin pienen kanssa.. (esim. nyt kun nukutin taaperon päikyille, niin tuli 10 min suoraa huutoa ja ukko ei kylkeä kääntänyt makkarissa tuon huudon vuoksi..)



Eli varmistin anopiltani, että voin mennä heille lapsen kanssa, jos tulee ongelmia täällä. Eli jos lähtee puhelimet yms, niin voin vaikka taksilla mennä heille.



Anoppini on ihana ihminen, se vielä todettakoon, hän totesi, että aina ei voi onnistua ja ilmoitti, että en saa vähiä rahojani tuhlata muuttopalveluihin, että he kyllä kuljettavat pakettiautollaan minun ja lapseni tavarat.



Hän myös ehdotti samaa, minkä olinkin jo järjestänyt, eli, että menen äitini luokse ja siitä etsin asunnon.



Ap tässä siis.

Olet ihan selvästi vahva nainen ja toimit esikuvana varmasti monelle. Itse vielä keräilen rohkeutta, mutta tällaiset esimerkit kasvattavat omaakin itsetuntoa hiljalleen =)

Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa, tosin onneksi ilman lapsia. Sillä erolla että mä heitin miehen asunnosta pihalle. Pakkasin hänen tavarat ja "monon kuva takamukseen". Monen monta kertaa olin antanut uuden mahdollisuuden laittaa elämänsä järjestykseen, mutta kun mitään ei tapahtunut niin sain tarpeekseni. Siitä on jo 10v aikaa, mutta muistan vieläkin sen vahvuuden tunteen kun olin päätökseni tehnyt, että nyt riittää! Onnea matkaan, ap! =o)

Eli noihin kysymyksiin kaipailen vastauksia.

Saanko mahdollisesti sos.toimesta muuttoapua, kun paikkakunnan vaihto ja tuloina pieni vanhempainraha?



Taaperosta yhteishuoltajuus, varaanko ajan jonnekin kaupungin perhe-/sosiaalityöntekijälle, jotta saadaan sovittua lapsen asumiset yms?

En halua mitenkään estää miestä tapaamasta lastaan säännöllisesti, mutta en usko, että 50/50 huoltajuus toimisi näin nuorella.



Miten todistan, että mies on tähän saakka ollut vanhempana vastuuta pakoileva ja etten oikeasti usko hänen pärjäävän kahdestaan nyt 1,6 vuotta vanhan kanssa. Kun uhitteli, että lapsi jää hänelle.



Sain kerrottua, että olen päättänyt muuttaa ja ei tullut ainakaan vielä mitään kohtauksia, ainoa kommentti oli, että lapsi ei muuta minnekään.

Kysyin kyllä, että miten aikoisi pärjätä, kun ei nytkään tunnu mikään sujuvan, mutta sain vastauksen, että puhutaan siitä myöhemmin.



Antakaa neuvoja, kiitos!

Olen aika usein täällä palstailemassa, mutten ainakaan nyt muista kirjoitustasi.



niin, parasta olisi ottaa yhteyttä sosiaalipuoleen/lastenvalvojaan huolto+tapaamisasiassa. En ymmärtänyt tuota, kun sanoit, että teillä olisi nyt jo joku yhteishuoltajuuspaperi?? Muutatko kauaskin? asunnon varmaankin saat pian.



Sosiaalitoimen muuttoavusta en tiedä, se lienee harkinnanvaraista. Kysy ihmeessä.

Onko miehesi väkivaltainen, käykö töissä, miten luottotiedot?

Aiemmin täällä avauduin kuinka pienistä kotihoidon- ja sairauspäivärahoista yms tilaili satojen eurojen postimyyntipaketteja ja osteli tietokonerompetta yms.



Yhteishuoltajuuspaperi on, kun asumme avoliitossa ja lapsen synnyttyä kävimme tekemässä paperit, eli mies tunnusti isyytensä ja samalla tämä yhteishuoltajuus laitettiin.



Sinällään muutan kauas, sillä välimatkaa tulisi noin 500 km, mutta toisaalta mikään ei estä miestä muuttamasta samalle paikkakunnalle, sillä molempien sukua asuu kyseisellä alueella ja olemme sieltä molemmat kotoisin. Ja matkustaminen ei ole ennenkään ollut este, joten miksi se nytkään olisi yht'äkkiä vaikeampaa kuin ennen.



T. ap

ensinnäkin kerää todisteita miehen holtittomuudesta.



Ota yhteyttä lastenvalvojaan ja oikeusaputoimistoon. oikeusaputoimistosta saat tuloillasi asianajan joko ilmaiseksi tai todella pienellä summalla.



todennäköisesti mies vain uhittelee tuolla sanomisellaan. holtittomuushan ei poista sitä, ettei hän rakasta lastaan. Hän ei vain osaa hoitaa asioitaan. tuskin kukaan tahtoisi eroon lapsestaan erotilanteessa.