onko mielestäsi kamalan epänormaalia haluta perheeseen pelkkä vauva, ei miestä?

nämä siis on ihan mun tuntemuksia ja ajatuksen tasolla vasta, en ole totetuttamassa asiaa vielä ainakaan ihan heti... :) ap

Hedelmöityshoidoilla alkunsa saanut lapsi voi 18-vuotta täytettyään saada selville lahjoittajan henkilöllisyyden, jos näin haluaa. Itse tulen lapselle kertomaan, kuinka hän on alkunsa saanut (kun lapsi on kyllin vanha ymmärtämään asian).

-Hedelmöityshoidoilla raskautunut-

biologinen isänsä on? Oletko jo miettinyt, mitä hänelle vastaat, kun polttavasti pähkäilee toista puolikasta itsestään? Joka tapauksessa onnea ja iloa tulevaan perheeseesi.

mietin itsekin yli 30senä sinkkuna, että jos ei miestä löydy, tekisin kuitenkin lapsen. 34-v tapasin mieheni ja jo 1,5 v sen jälkeen sain ensimmäisen lapsen. Nyt meillä on kaksi villiä poikaa, ja olen tuhannet kerrat siunannut mielessäni, että onneksi en mennyt yksin lasta tekemään. En olisi kertakaikkiaan varmaan jaksanut alun valvomisia (joita meillä riitti 4 vuotta putkeen..), korvatulehduksia jne yksin, vaikka olisi millaiset tukiverkot ollut. Ainahan voi jotain käydä ja jäädä yksin, mutta itse olen tyytyväinen, että asia sittenkin meni näin.

ja tietää haluavansa lapsen, uskoo vakaasti sen kanssa päräjäävänsä yksin ja ikää alkaa olla sen verran, että kauaa ei ole lasten saanti enää mahdollista (tai jos ei halua olla 60-vuotias lapsen ollessa 20-vuotias) niin hedelmöityshoito/adoptio on aina vaihtoehto. Itse löysin lapsilleni hyvän isän, mutta näin ei käy kaikille.

Kunhan tosiaan hyviä miehenmallejä löytyy lähipiiristä ja mielellään on hyvä tukiverkko. En näe mitään syytä, miksi ei. =)

tiedät varmasti paremmin, kun on omakohtainen kokemus, mutta olin ymmärtänyt niin, että siittiöiden luovuttaja voi kieltäytyä halutessaan henkilötietojensa luovuttamisesta?



Vai olenko väärässä? Huhujen mukaan työkaverini lapsi olisi tällainen tapaus, joka ei koskaan saa tietää mitään biologisesta isästään.

tai ettei pojatkin saisi sen mallin vaikka kummisedästä, enosta,

vaarista...

motivaationi elää parisuhteessa hävisi sinä päivänä kun lapsilukuni tuli täyteen. ainoastaan se että minulla on poikalapsia sai minut jäämään parisuhteeseen miehen kanssa. tyttäriä varten ei miehen mallia tarttis kotisohvallaan katsella. 2

Naiset ovat itsenäisiä, usein enemmän opiskelleita ja sosiaalisesti aktiivisia, että Oikean Miehen löytyminen voi olla tosi vaikeaa. Siispä sitten itsenäisesti lasta tekemään, kun useimmille äidiksi tulemisen tarve kuitenkin on tosi voimakas.



Onko itsekästä haluta lasta yksin? Ei minusta sen itsekkäämpää kuin kaksin. Tärkeätä on, ettei lasta tee salaa mieheltä, ja turvaa jonkinlaisen miehenmallin (enot, vaarit, miespuoliset ystävät jne.) lapselleen. Minä onneksi löysin miehen, joka halusi lapsen kanssani, mutta ei välttämättä parisuhdetta. Nyt lapsi on parivuotias, suhde mieheen hänellä ja minulla tosi hyvä ja tiivis. Asun kahden lapsen kanssa ja onnellisempi en voisi olla.



Ja vihjeeksi vielä, ei välttämättä kannata odottaa liki nelikymppiseksi. Onhan raskautuminen silloin niin paljon vaikeampaa. Minä tein tämän ratkaisuni jo alta 3kymppisenä, enkä kertaakaan ole katunut!

olen ollut uramiehenkin kanssa jaksamisen kanssa tiukilla- saati yksin



kai sinulla on JOKU auttamassa aå- mummi ai kummi edes???



lasten saaminen ei ole barbie-leikkiä

onneksi en tehnyt

Kun tässä vierestä seuraa kaverin pojan surua ja kaipuuta isän perään, en tosiaan voi suositella kenellekään. Tiedän myös pari tapausta, joissa poikalapselle on tullut ( tai ainakin pahentanut huomattavasti) psyykkisiä ongelmia isän puutteen takia.

Ilman isää kasvavat tytöt puolestaan alkavat helposti hakea huomiota pojilta ja aikuisilta miehiltä seksuaalisuuden kautta ihan liian aikaisin, ja sehän tiedetään, että maailma vilisee "pikkupillujen " metsästäjiä.

Eli ei, en todellakaan suosittele kenellekään ehdoin tahdoin lapsen tekemistä yksin. Se on vain ja ainoastaan minäminäminä-ajattelua, ottakaa mieluummin lemmikki.

Jotenkin ajattelisin sen, että lapselle olis ehkä parempi, että perheessä olis useampi kuin yksi aikuinen, samoin sille aikuiselle. Toki lapsen voi "ympäröidä" laajemmalla perheellä, usealla läheisellä ihmisellä.

Isällä on kuitenkin oikeutensa, eli jos lapsen hankkii, mielestäni pitäisi sitten alusta asti olla selvä peli missä mennään.

muuta kuin lasten siittäjäksi viimeistään siinä vaiheessa kun lapsilukusi on täynnä. Ei enää kiinnosta pätkääkään elää miehen kanssa parisuhteessa sen jälkeen kun olet saanut haluamasi määrän lapsia.

kun mulle jäi epäselväks ootko oikeesti tuota mieltä vai oliko tekstisi ironiaa

Eteen on kävellyt vain reppanoita tai miehiä, jotka eivät lapsia halua. Nyt kun ikääkin on jo 36 vuotta, aloin miettimään olenko valmis luopumaan omasta perheestä, koska isäksi sopivaa kumppania ei yrittämisestä huolimatta ole löytynyt. Tätä uhrausta en ollut kuitenkaan valmis tekemään vaan hakeuduin hedelmöityshoitoihin ja nyt neljän epäonnistuneen hoidon ja kolmen keskenmenon jälkeen odotan vihdoinkin paljon toivottua lasta. Onneksi lähipiirissäni on useita ns. hyviä miehen malleja ja tukiverkostoa löytyy, joten en kuitenkaan koe olevani yksin tämän raskauden kanssa. Hyvin tyytyväinen olen omaan valintaani vaikka kaikki eivät sitä ymmärräkään.

Että käytät miestä hyväksi ja huijaat sänkyyn. Ei ole reilua peliä sellainen.

haluaisin pelkän tyttövauvan, en naista. Onko normaalia?

motivaationi elää parisuhteessa hävisi sinä päivänä kun lapsilukuni tuli täyteen. ainoastaan se että minulla on poikalapsia sai minut jäämään parisuhteeseen miehen kanssa.

tyttäriä varten ei miehen mallia tarttis kotisohvallaan katsella. 2

miehet saisivatkin perustaa vastaliikkeen naisten "vauva-ilman-miestä"-systeemiin.