Varokaa jos on asiaa toiselle lokerolle päiväkodissa
Tänään päiväkotiin viedessä hoitaja tuli kuulustelemaan mua, miksi minut on nähty toisen lokeron luona kun mun lapsen. Näillä sanoin siis tarkalleen. Olin ensin aamutokkurassa ihan että häh? Sitten muistin, että kävin eilen laittamassa yhdelle äidille lapun lokeroonsa (kun en oo nähnyt ja mulla ei oo hänen puh. nroaan, hänellä on kyllä mun). Siihen sitten tyytyi.
Minusta mua epäiltiin varkaaksi tms. En tiedä, onko joltakin hävinnyt jotain, ei meiltä, enkä ole kuullut että muiltakaan.
Muistin bussissa, että olen myöskin käynyt alkuviikosta palauttamassa meidän lokeroon tulleet hanskat erään muun lapsen lokeroon (niissä oli nimi) ja siinä lokerossa oli selvä kutsukirje, jota katsoin (siis kuorta, en avannut). Syy se, että tiedän, että yhden päiväkotilapsen synttärit ovat nyt viikonloppuna. Tyttöäni ollaan sinne oltu kutsumassa, mutta näemmä ei kutsuttu. Mua siis harmitti hänen puolestaan.
Pitääkö mun nyt tunnustaa tämäkin synti, kun meen iltapäivällä hakemaan :-(.
Ja olen ihan 100 % varmasti joskkus katsonut jonkun haalaria, jos on olut kivan näköinen, minkä merkkinen on, siis koskenut toisen vaatteeseen. En tosin ihan viime aikoina.
Pitääkö mun myös pyytää lupa, kun oman lapseni synttärit tulevat, että saan laittaa kutsut vieraisiin lokeroihin?
Miltä teistä tuntuisi tämä?
Kommentit (44)
ja kleptomaani vähintään ja outo toisien tavaroihin kajoaja :-).
Mäkään en oo täältä, mutta pk-seudulla tämä aamuinen tapaus tapahtui. Ehkä siksi en osaa olla niin epäluuloinen ja varoa kaikkea.
ap
Pk:n tuulikaapissa oli hyllyllä lasten monoja kuivumassa, ja minä nostelin niitä ja katsoin monojen pohjia. Nimittäin siksi että kuulin vasta että monojen pohjakuvioinnissa on eroja (SNS ja NNN), en ollut sitä aiemmin tajunnut. Ja halusin ihan konkreettisesti nähdä sen eron. En tajunnutkaan että kajosin törkeästi jonkun yksityisomaisuuteen ja että joku saattaisi luulla minun aikovan varastaa monoja (oman lapseni monot tosin ovat aivan uudet, joten en kaipaa uusia).
Ja vaihdoin muuten rukkasetkin tänään päikseen, kun minun lapseni ja toisen tytön rukkaset olivat menneet ristiin kun oli laitettu kuivauskaapista lokeroon. Olisi kai pitänyt pyytää hoitaa apuun, tosin olisivat luultavasti ihmetelleet miksi tarvitsen apua kun selvästi luki kenen hanskat ovat lapseni lokerossa ja näin lapseni hanskat sen toisen lapsen lokerossa.
Kyllä minusta edelleen pitää luottaa ihmisten hyväntahtoisuuteen eikä heti epäillä epärehelliseksi. Tai ehkä täällä Pirkanmaalla vielä luotetaan ihmisiin toisin kuin jossain pk-seudulla.
lokeroille. Näin se vain on. Jos laitan kutsut, niin silloin jaan kaikille kutsut ja yleensä tilanne on sellainen, että naulakoilla on ihmisiä (aamu) ja he tietävät mitä olen tekemässä, koska kerronkin asian. Mielestäni dorkamaista vanhemmilta kutsua vain joitain lapsia ryhmästä, aivan kuin alle 10 vuotialla olisi jotain näin ehdottomia kaverisuhteita ja rajoitteita.
Vieraat vaatekappaleet laitan löytökoriin tai nostan näkyvälle paikalle (en tutki nimiä tms.) Ne joilla on jotain kadonnut osaavat yleensä etsiä. Näin ajattelen.
lapseni ryhmässä on 21 lasta. En kutsu kaikkia. Eikä kukaan muukaan tietääkseni ole kutsunut. Rajoitteet ovat kodin koko ja omat hermot. Jos telle mahtuu 21 lasta, kestät sen metelin ja on vahteja niin paljon, niin onnea vaan. Meillä saa kutsua noin yhtä monta kuin on ikää, eli 5-v synttäreilleen noin 5.
Ja kyllä meillä 4-v:lla on ryhmässä ne lapset, joista tykkää ja ne keistä ei niin. Kaikkia ei ole pakko kutsua. Mutta jos olisi vaikka sanotaan 6 tyttöä, ja kutsuisi vaan tyttöjä, niin kutsuttaisiin kaikki tytöt, enkä viittä, enkä jättäisi esim. yhtä ilman kutsua (nyt hän kyllä kutsuu sekä tyttöjä että poikia).
ap
lokeroille. Näin se vain on. Jos laitan kutsut, niin silloin jaan kaikille kutsut ja yleensä tilanne on sellainen, että naulakoilla on ihmisiä (aamu) ja he tietävät mitä olen tekemässä, koska kerronkin asian. Mielestäni dorkamaista vanhemmilta kutsua vain joitain lapsia ryhmästä, aivan kuin alle 10 vuotialla olisi jotain näin ehdottomia kaverisuhteita ja rajoitteita.
Vieraat vaatekappaleet laitan löytökoriin tai nostan näkyvälle paikalle (en tutki nimiä tms.) Ne joilla on jotain kadonnut osaavat yleensä etsiä. Näin ajattelen.
ymmärrän nyt paremmin tuota kosketusongelmaa, aina oppii uutta :-).
ap