Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudut naiseen, jonka saat kuulla saaneensa lapsensa luovutetulla munasolulla?
12.01.2010 |
Ja varsinkin, jos tiedät että häneltä on munasarjat poistettu? Pidätkö häntä jotenkin luonnonoikkuna, tai ettei hän olisi samalla tavalla oikeutettu äitiyteen kuin ns. terveet? Niin, vielä, jos hän olisi saanut lapsensa lähemmäs nelikymppisenä, vuosikausien hoitojen jälkeen?
Näin entisenä lapsettomuudesta kärsineenä tulee vaan kelailtua tällaisia. Vieläkään kun ei osaa pitää itseään ns. "normaalina" naisena, kun on puolet eliniästään pitänyt itseään puutteellisena, tai jotenkin ns. puolikkaana.
Mitenköhän nuo haavat voisi korjata, kun ei lapsen saaminenkaan niitä kokonaan ole korjannut..Kaipa siinä menee vaan aikaa. Vieläkin nimittäin aika usein ajattelen, etten ole ansainnut lastani, tai että luonto ei ole tarkoittanut minua äidiksi tms. :-(
Kommentit (22)
kun kirjotit tuon, tunnistin saman tunteen jota itse koin (todella)pienessä mittakaavassa ennen ekaa raskautumista ja josta ystävätkin ovat puhuneet joskus. Ehkä se on meissä kaikissa eri määrin.
Mulle tuli mieleen, että sun pitää vaan hyväksyä ihmisen ja itsensä vajavaisuus, ei mikään ihme että tuollaisten kokemusten jälkeen vielä koet ettet ole "korjaantunut".Eikä sitä tapahdu ehkä koskaan, vain sun suhtautuminen siihen ajatukseen saattaa muuttua.
Mä olen ajatellut kanssa lahjoittaa munasoluja, se ois ajankohtaista tänä vuonna, sitten menee yli ikärajan. Ajatus, että joku sillä avun saisi on lohduttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta hän olisi samanarvoinen äiti kuin minäkin, joka olen saanut lapseni "perinteisellä tyylillä" helposti.
Minusta tuossa ei ole mitään outoa.