Lue keskustelun säännöt.
Hemmetti tuota sihteeriä, miten voi olla tuollainen!?
11.01.2010 |
Meillä on täällä naispuolinen sihteeri, joka istuu tuossa vieressäni. Siellä juoksee näitä osastomme miehiä vähän väliä ja aina tuo lirkuttelee ja kikattaa ja tekee ihan mitä nuo äijät kehtaavat pyytää. He esim. pyytävät että sihteeri ojentaa kirjekuoren kaapista, kun "eivät itse löydä".
Minä olen tuota ihmistä kohtaan hyvin kohtelias, en vaivaa häntä juuri koskaan, koska mielestäni asiat hoituu nopeammin jos ne tekee itse. Osaan itse varata neuvotteluhuoneet, löytää kirjekuoret(!), kuitata laskuni jne.
Joskus harvoin tarvitsen apua kun joihinkin juttuihin tarvitaan byrokratian vuoksi sihteeriä. Voit aivas sitä raivoa ja tiuskimista mitä saan osakseni. Katsoo minnua pitkin hampain, tuhahtelee, ilmoittaa ettei ehdi, ilmaisee syvän halveksuntansa minua kohtaan.
Sitten kiitän häntä avusta ja poistun ja hän paiskoo tavaroitaan mielenosoituksellisesti kun minä työllistän häntä. Ja 5 sekunnin päästä sinne menee joku mieshenkilö pyytämään kirjekuoria ja taas se kikatus ja lirkutus alkaa, ja turha höpötys jaktuu hyvinkin puoli tuntia. Eikä ole kiire mihinkään.
Oikeasti alkaa kyrsiä tuo. Miksi minulle pitää olla niin suunnattoman ilkeä? No, hyvä puoli tässä on, että olen oppinut tekemään kaikki itse mitä vain voin. Mutta kun joskus todella tarvitsee apua, niin saa sydän kurkussa mennä ja pelätä ettei tule nitojasta päähän.
Eipä tässä sen kummempia, nyppii vain. Kamala meteli koko ajan kun ukot ramppaa siellä "psykiatrilla", mutta minä saan huudot kun uskallan jonkun työasian kysyä.
ARGH. (Voi kuinka kaipaan entisiä assareita.......)
Kommentit (13)
tekee itseään tärkeäksi, ja on sinulle kateellinen. Miehille lirkutellaan, koska niin pidetään omaa tarpeellisuutta yllä. sinä olet uhka, kun et ole vain toimistosihteeri ja olet (oletan) nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta itse toimin sihteerinä monta vuotta kunnes kyllästyin siihen, että minua pidettiin valitsemani ammatin vuoksi ihan tyhjäpäänä. Kun tämän havaitsin, heittäydyin töissä bimboksi ihan tahallani (tyyliä Krisse). Sen jälkeen löytyi auttajaa ja ritaria joka puolelta. Palkkaa tuli lähes tekemättä mitään.
Nykyään olen kääntäjä kun tuo stereotypia alkoi lopulta käydä hermojen päälle.
eikä ärsytystä.
Mutta kyllä tämä haittaa jo työn tekoakin kun ei apua uskalla pyytää... Pitänee ruveta kylmäksi ja etäiseksi. Vien toimenkiannot ja jätän ne kohteliaisuudet väliin. Sillä minun alentuvuudella hän kai vain pönkittää omaa voimaansa ja vallan tunnettaan.
Tosin jos rupean kylmäkai, hän voi ruveta vielä kamalammaksi. Se riski on kai vain otettava.
ap
paljon tämä sihteeri saa huomiota miehiltä? Itse et varmaan saa?
Naiset ovat helposti liian kilttejä. Jos sihteeri sanoo sinulle, että "ei ehdi", sanot sille että "tää on sun työtäs, nyt sä teet tämän!"
Eikä todellakaan tarvita mitään ylimääräisiä kohteliaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kateutta tai sitten olet ensimmäisellä tapaamisellanne ollut hänen mielestään epäkohtelias tai tyly ja sitä ei voi unohtaa millään.
Kokeile joskus jutella jostain muusta kuin niistä ihan pakollisista jutuista, jos vaikka auttaisi? Kaikkiin ihmistyyppeihin ei tämäkään kyllä tehoa, jatkavat kummallista ja itse keksittyä "olet loukannut minua" -kiukuttelua vaikka vuosia.
paljon tämä sihteeri saa huomiota miehiltä? Itse et varmaan saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en todellakaan jaksaisi nuoleskella mitään sihteerin persettä, että saan niittejä nitojaani. Asiallisesti käyttäydyt, ja et ole huomaavinasikaan sen niskojen nakkelua. Se on sen työtä.
ei varmaan ole sihteerien keskuudessa kovikaan suosittu tyyppi.
Itse aikoinani avustin kuutta eri henkilöä ja yksi kuudesta oli yksikön johtaja. Kyllä ne muut viisi heeboa tekivät työt kiltisti itse, jos sanoin, että olen kaulaani myöten hommissa kun yritän palvella sitä johtajaa ja hänen toiveitaan. Meillä kyllä ihan kohteliaasti kysyttiin, että ehdinkö. Usein kuitenkin sain hommat järjestettyä niin, että ehdin auttamaan kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtelin mielestäni sekä miehiä että naisia tasapuolisesti, koska tehtäväni oli tukea projekteissa ja tein sitä tasapuolisesti kaikissa projekteissa, oli niiden tehtävissä sitten naisia, miehiä tai molempia.
Silti monet naiset kohtelivat minua välillä kylmäkiskoisesti, miehet eivät koskaan. En löytänyt syytä omasta käytöksestäni enkä työnteostani, joten tulin lopulta siihen tulokseen, että naiset olivat kateellisia saamastani huomiosta ja asemastani töissä. Satuin olemaan isojen pomojen suosiossa, koska tein paljon ylitöitä (minun takiani ei mikään homma myöhästynyt, tulin vaikka viikonloppuisin töihin jos oli tarvis). Sain siten myös jotain erikoisvapauksia. Niitä ei kai sitten katsottu hyvällä.
mies tarvitsee sen sihteerin, nainen osaa hoitaa itse.
Isäni aikoinaan toimi tj:nä, alaisinaan parikymmentä akateemista toimijaa. Hän totesi jossain vaiheessa, että palkkaa mielummin naisia, koska nämä eivät ole niin avuttomia vaan osaavat hoitaa asioita myös itse. Mies taas kokee, ettei asemansa vuoksi voi hoitaa perusjuttuja itse ja asioihin menee turhaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin sihteeri, minua ei kukaan pyytänyt esim. luonaalle, vaikka muut lähtivät porukalla. Kaikin tavoin annettiin ymmärtää etten kuulunut joukkoon.
Työpaikalla pidettiin itsestään selvänä, että jään siivoamaan osastolle mm. pikkujoulun jälkiä, vaikka minulla oli pieniä lapsia, joita olisi pitänyt hakea päiväkodista jne. Olisin siivonnutkin, jos rouvat olisivat suvainneet lähteä jatkoille ajoissa, eikä siten siis olisi viivästyttäneet sitä siivouksen aloittamista turhaan.
Jätin kyseisen työpäikan ja minulle jäi sellainen fiilis, että varmaan olisi tullut kenkääkin lähiaikoina. Ainakin pomo sanoi, etten ole sihteeriksi tarpeeksi nöyrä, lue: lattialuuttu
rrrrrrrrrrrrrrrrrraivostuttavan tutulta!!!!!!!!!