******Támmikuun tähdet vko2******

Onnea kovasti teille pikku Prinssistä!

Olenkin odotellut teidän kuulumisia, että mitenkä teillä se loppurutistus sitten oikein sujuikaan.



Hienoa että kaikki meni hyvin, vaikka jännitystä taisi olla ilmassa aika lailla!



Riesa ja vatsa 39

Pitää täällä vielä notkua ihmettelemässä muiden kuulumisia tasaisin väliajoin!



Kieltämättä aikamoisia jättivauvoja on maailmaan tullu kun pituutta 57 cm jo lähtiessä! Ajatelkaas, jos moisen viereen laittais vaikka meidän esikoisen saman ikäisenä, jonku syntymämitat oli 1940g ja 44 cm ja oli siis ihan täysiaikainen :o Onnea kumminkin ihan kaikille jakautuneille!!



Tuosta käynnistyksestä ja mahdollisesta raskausmyrkytyksestä vielä. Mulla oli esikoisen kanssa jotakuinkin samantyylinen tilanne, eli "uhkaava rask.myrkytys", mutta ei koskaan varsinaisesti sitten kunnolla tullut. Paineet oli loppuaikoina jatkuvasti koholla vähän, muttei niin paljon, että olis mitään lääkitystä edes harkittu ja kun eivät sitten nousseet kumminkaan enää lisää siitä, mihin olivat "jämähtäneet". Tarkkoja lukemia en muista, mutta alapaine kumminkin huiteli tasaisesti siinä 95-100 nurkilla. Proteiinia oli myös yhden plussan verran, ja äitipolilla silloin käytiin kerran jos toisekin :) Meillä taas tuo käynnistys oli koko ajan "uhkana" jotain rv 37 alkaen, mutta itse saatiin "hivutettua" sitten rv 39. Mullakin käsittääkseni virtaukset oli aina ultrassa ihan ok, ja muutenkin siltä osin kaikki hyvin, ainoa vaan mikä kai lopulta oli perimmäinen syy myös käynnistykselle, oli tuo kasvu, eli alkoi näyttää siltä, ettei vauva syystä tai toisesta mahassa enää kasvanut.



Mutta rohkaisuna käynnistystä kaihtaville, mulla ei ainakaan ole mitään pahaa sanottavaa siitäkään. Oksitosiini tipalla + kalvojen puhkaisulla käynnistettiin, eikä siinä sitten muuta tarvittu. Nyt verrattuna tähän toiseen "luomusynnytykseen" ei juuri kyllä lopulta ole mun kohdalla ero, miten homma alkuun laitetaan. Nopeasti se silloinkin eteni. Tavallaan vaan osasi paremmin "varautua" vauvan syntymään, kun käynnistyksestä oli koko aika puhuttu ä-polilla, ja lopulta ennen viimeistä viikonloppua jo sanoivat, että seuraavan kerran eivät enää maanantaina päästä mua kotiin ilman nyyttiä. Nyt vaan koko joulun ja uudenvuoden aika eleltiin odottavissa tunnelmissa, joko tänään vaiko ehkä huomenna tai ylihuomenna =)



Täällä pikkuneidillä tänään ikää jo 2 viikkoa ja nyt on kasvukin lähtenyt kunnolla käyntiin, syntymäpainonsa on jo ylittänyt ja ihan tyytyväiseltä tapaukselta tuo tuntuu. Mitä nyt aikatauluttaa itsensä juuri niin, että haluaa ruokaa just silloin kun muukin perhe olis syömässä ja kun on esikoisen nukkumaanmeno aika, vaatii vauva tietenkin ruokaa juuri silloin =D



Nyt ihme kyllä molemmat tytöt nukkuu, joten kai sitä itsekin voisi hetkeksi kömpiä peiton alle :) Mies onneksi on ollut puolittain isyyslomalla/ tehnyt etätöitä tässä alkuvaiheessa, niin on jokseenkin paljon helpompaa tämä elo ja olo mysö esikoisen kanssa! Esikoinen on myös muutaman päivän viikossa päiväkodissa, joten silloin ainakin onneksi pääsee ulkoilemaan yms. ;) Mua jo jotenkin hirvittää, että miten mä ikinä selviän mihinkään edes ovesta ulos, kun oon keskenään noiden kanssa kotona... Ja miten saan esikoisen päiväunille, kun on tottunut "silityspalveluun" nukkumaan mennessään... No, ehkäpä me vielä opitaan ja totutaan!



Tsemppiä loppuodotukseen jakautumista odottaville!



t. Ope ja neiti 14 vrk

Täällä ollaan kotosalla ja kaikki hyvin. Tunteet olleet pinnassa eilisen jälkeen. Tuli itkukin kun mies kävi lounaalla.. Pelottaa vähän pikkuisen hyvinvoinnin puolesta.. Mutta nyt lopetan tuommoisen turhan huolehtimisen. Vauva kuitenkin liikkuu kohdussa normaalisti, joten ei sillä hätää ole. Nyt pitää vaan mamman rauhoittua kans :)



Olette mielessä, mutta nyt ei jaksa kommentoida muitten juttuja..



Sognatore 41+1

Hiljaa hyvä tulee ja ajatellen aivan kaunis!

Kyllä se siitä kohta teillekin nyytti irtoaa. Ajetteles, että kuinka lähellä se päivä onkaan.



Mutta ymmärrän sinua kyllä. Itse olen kanssa tulisilla hiilillä juokseva tyyppi. Ja yöunet ovat nyt ne, jotka jäävät vähiin armotta.

Tunnen itseni majakanvahdiksi, jolla valo palaa joka yö.



Tuli mieleen yksi "runo", siitä jyviä ja akanoita kirjasta. Se menee näin:

Riesa yksin talossaan, vaeltaapi rauhaton.

Riesan sydän murenneena syystä toisestakin on.

Vaan! Anna Riesan kärsiä, älä häästä välitä.

Hälle paha ole. Häntä maahan pole.



Huomaatko SOGNATORE että hirtehistä olla pitää mukana. :-)



Minä olen menettänyt jo pelihousuni, enkä jaksa enää hitto hermoilla.

Kyllä se tästä. Uso sinäkin niin!



Myötäeläjä R.

Sen haluaisin vielä sanoa, että käynnistykselle ei loppujen lopuksi ollut mitään muuta syytä, kuin kalenteri. Ennen synnytytystä ei havaittu mitään ongelmia liikkeissä, ultrassa tai sykekäyrässä. Synnytyksen aikana ei sykekäyrässä ollut mitään ongelmia. Synnytyksen jälkeen ei istukassa ollut kalkkeutumia tai missään mitään yliaikaisuudesta kieliviä merkkejä. Vauva ei ollut myöskään mikään jättiläinen. Pieni osa minusta halusi sanoa lääkärille "hah, I told you so", mutten kalvojen puhkaisijaa nähnyt synnytyksen jälkeen.



Tottahan toki sitä miettii, että milloin toi nuoriherra olisi sitten syntynyt omin voimin, mutta eipä sillä nyt niin väliä :)

Tämähän se tästä vielä puuttuikin! Koko viikon ollaan nukuttu huonosti, kun pikkuisella kuumeet taivaissa. Raukka välillä horkassa ja seuraavassa hetkessä, lääkkeen oton jälkeen, kylpee hiessä. Iholla kovasti jo näppylöitä. Mitään ei suostu syömään ja juomaankin pitää houkutella, huoh! Saapa nähdä miten käy miehen mukaan tulo synnytykseen. Voipi olla, että kun kuulevat että perheessä rokkoa, niin eivät mukaan päästä. Se olisi aivan kamalaa!

Minulle tai vauvalle ei ole kuulemma vaarallinen, koska on lääkkeillä hoidettavissa. Mutta en todellakaan halua tuota kovakuumeista tautia!



Siinäpä tärkeimmät kuulumiset. Oma vointi on nyt toisella sijalla vähän aikaa.



Minsku

... mua koskee. Mut ei supistukset, vaan vauvan liikkeet :( Oli jo pakko tulla tänne kyselemään onko muilla samanlaista loppumetreillä vai olenko ainoa? Siis tänäänkin on kyllä muutamia kertoja kipeästi supistanutkin, mutta sitten lisäksi on alamaha tuntunut oudolta, kipeältä, kun vauva liikkuu/puskee/nyrkkeilee... Ja selkään vihloo sekä kohdunsuulle :( Siis aivan oikeesti tuntuu kamalalta, kun vauva liikkuu :( On pitänyt lantiota pyöritellä avautumisvaiheen tapaan, että alavatsa- ja selkävihlonta helpottaa. Ja siis tosiaan ei supista (paitsi ne muutamat kerrat).



Nyt on taas sellainen toive mielesssä, että syntyisipä tämä jo... juuri noiden epämääräisten kipujen ja olon takia :(



t.aLmA rv 39+3



Ps. Mulla siis kolmas lapsi jo kyseessä enkä muista, että aiempien kanssa olisi tälläista ollut... (tai sitten en vaan muista)

Jospa sitä nyt vähän kommentoiskin, kun jo vähän paremmalla mielellä. Oon seurannut vauvan liikkeitä ja onneksi liikkuu normaalisti niin vähän huoli helpottanut ja sen mukana mielikin parempi..



Riesa: Kyllä huumoria ihminen tarttee, ei sitä muuten tässä maailmassa jaksa mukana taapertaa.. Ja iloinen ihminen on niin paljon kivempi näkykin kuin naama aina mutrulla oleva.. Eikö vielä tunnu kalvojen hieraisut missään? Koitatteko käynnistellä vielä muilla tavoin jos se ei auttanut?



Sande: Mikä sulla vointi? Mitään edistystä? Sulla sentään supistelee, että kyllä siellä varmasti koko ajan jotakin tapahtuu.. Mä niin toivoisin jo niitä supistuksia.. Vaikka toisaalta alankin jo uskomaan että vaikka istukan toiminta (napavirtaisuus) heikentynyt niin vauva saa silti tarpeeksi happea ja ravinteita koska on kuitenkin välillä virkeä ja liikkuu normaalisti.



Alma: Mulla on tehnyt vauvan liikeet kipeää.. Vihloo kohdunsuuta jos neiti päätä kovasti liikuttelee ja joko nyrkkeilemällä tai potkimalla saa välillä ihan älähtämään ja sävähtämään kivusta. On uskomattoman vahva pikkuinen kun ajattelee että mulla on istukkakin vielä tuossa edessä vaimentamassa liikkeitä.. En osaa ajatellakaan kuinka tuskaa liikkeet voisi olla jos se olisi takana. Koita jaksaa ja pidellään peukkuja että tila käy niin ahtaaksi että haluaa jo ulkomaailmaan mieluummin :)



Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! Rentoudutaan ja nautiskellaan!!!



Sognatore 41+1

Alma: Mulla on samanlaisia vaivoja tullut nyt ihan muutaman päivän sisällä. Tänään olinkin neuvolassa ja sanoivat että ihan normaaleja kipuja johtuen tosiaan vauvan liikkeistä kun se on nyt niin alhaalla. Mulla on jo kiinnittynytkin. Tekee tosi kipeää varsinkin yöllä, kyljen kääntäminen on vaikeaa ja vessaan lähtö todella hidasta. Itselläni ainakin kivut tulee heti kun vähä aikaa istuu ja sen jälkeen lähtee liikkeelle. Tai oikeastaan "särkyä" tuntuu istuessakin. Lenkillä käynti autto mulla, mutta eihän sitä koko aikaa jaksa liikkeelläkään olla.=)



Mulla ei oo vielä kertaakaan tuntunut supistuksia, niitä harjotussupistuksia kyllä on ollut paljonkin ja pitkän aikaa, mutta taas neuvolassa kysyivät onko supistuksia tuntunut, niin ei niitä vaan ole ollut ollenkaan, tuntuu kun olen näitä lueskellut että monilla niitä on ollut jo ennen kuin mitään alkaa oikeasti edes tapahtumaan?



Jenna83 rv 39 tasan

Paineet lisälääkiryksestä huolimatta korkeat. Alkaa ihan usko loppumaan. Ja sitten vielä flunssaa pukkaa päälle. Keuhkoja korventaa, kurkku on tulessa ja yskittää. Tuo yskiminen muuten sattuu mahaan tosi paljon, enkä usko että asukki siitä tykkää :/



Eilen illalla oli sellainen kätilö jolla oli varmasti ananas takapuolessa poikittain. Tuli ihan sellainen tunne että olisin täällä osastolla täysin turhaan. Eilen oli muutenkin tosi huono päivä. Päätä särki tosi kovasti ja oli kuvottava olo. Päivällinen jäi syömättä kokonaan. Loppuen lopuksi aloin itkemään kun pyysin miestä tuomaan mulle kurkkupastilleja ja vastaus oli "mä kävin jo kaupassa". No kun se tuli vierailulle, niin oli kanttiinista kuitenkin ostanut kaksi askia :)



Harmittaa kovasti, kun en millään halua syödä tuota lääkettä ja nyt vielä näyttää että siitä ei ole mitään hyötyä edes. Olisivat vaan käynnistäneet suoraan. Turhautumisen turhautuminen.



Elisabet: Ei saisi tollaisi kuvia laittaa tänne ollenkaan. Tulee vaan niin kova halu saada oma nyytti jo pihalle :D Todella söpö pikkumies ja vaaleilla hiuksilla koristeltuna.



Minsku: Nyt kovat tsempitykset sinne. Voimia tulirokon kanssa. Koita nyt vielä pitää vaavi masussa että saatte lapsen terveeksi ja toivotaan ettei tartu teihin muihin. Olisihan se kurjaa jos ei synnytykseen pääsisi mukaan, saatika sitten että pääsi edes osastolle katsomaan :(



Alma: Täällä kanssa jo jonkun aikaa noi liikkeet sattuneet. Ei kaikki, mutta osa. Tuntuu että vauva yrittää tulla vatsanahkasta läpi tai että viiltää puukolla alapäätäni. No tuo viiltely on aivan normaalia, joskin epämiellyttävää.



Sodnatore: Lähinnä supistuksia tulee lääkärin ronklauksen jälkeen. Saisivat siis ronklata vaikka joka päivä :) Toivon kovasti että teilläkin kaveri haluaisi pikkuhiljaa ulos, kun et kerta käynnistystä haluaisi. Lääkäri yritti mua pelotella käynnistyksen riskeillä, mutta se ei ymmärtänyt ollenkaan mun mielipidettä. Siis että miksi mä söisin lääkettä, josta ei ole hyötyä ja lääkeenvalmistaja on sitä mieltä että raskaana ollessa lääkettä tulee käyttää vaan kun kaikki muu on jo kokeiltu. Että jos joka tapauksessa tulee käynnistys, niin miksi ei sitten heti?



Ennen lääkettä paineet 155/107 ja lääkkeen jälkeen 147/104. Pulssi ei laskenut koko eilispäivänä alle 110. Ja mä sentään vaan lepään.



Jokohan jennuli pääsee kohta kotiin ja malttaa tulla kertomaan meille pojan mitat?



Sande 39+2

Täällä aamu alkoi jo lupaavasti. Heräsin viiden maissa todella outoon oloon. Vatsassa todella kova paine ja vatsassa kierteli ja supistelikin napakasti. Kävelin aikani ja vatsakin toimi löysää pariin otteeseen. Miehenkin jo herätin ja sanoin, että alkaa tapahtua, mutta että kiire ei ole. Kömmin sitten takaisin sänkyyn. Kohta oli mentävä vessaan oksentamaan. Siihen loppui sitten supistuksetkin ja olo muuttui normaaliksi heti.



Nyt on varuilta tena leidi pöksyissä, ettei vaan vedet mene lattialle. En halua uusia parketteja sotkea :) Kivuttomia supistuksia tulee, mutta jospa tämä päivä toisi meillekin jo nyytin...



Kuopuksen vointikin helpotti heti penisilliinikuurin alettua. Yön nukkui eikä saanut lainkaan kuumelääkettä, silti aamulla lämpö vain 37,4. Voi kumpa pieni jo paranisi! Onneksi anoppi ollut meillä koko viikon niin voin luottaa että osaa hoitaa.



Mutta täällä ollaan toiveikkaalla mielellä!



Sandelle tsempitykset; saisi jo helpottaa tuo sinun tilanteesi.



Minsku rv 38 + 2

Elisabet: Aivan ihana tuo teidän poitsu :) Kiitos kuvasta.





Minsku: Mulla oli just eilen tuollainen olo kuin sulla... eli paineen tunne alamahalla ja sit kyllä lisäksi tosiaan koski ne vauvan liikkeet alamahalla. Vatsakin toiminut pariin kertaan... suppareitakin on, mutta ei mitään säännöllistä.



Sande: Jo on kumma, kun eivät käynnistä... ihme tuo lääkkeen "pakkosyöttö"... Jaksuja!



Vauvatuulia mahakkaille edelleen!!!



t.aLmA (taas täällä) rv 39+4

Jenna: Täällä ei ainakaan ole supistellut muuta kuin niitä harjoitussupisteluita.. :) Ja sais kyllä jo alkaa supistelemaan, mutta jospa se tekee niin että alkaa sitten kun lähtökin tulee.. Näin mä oon yrittänyt ajatella kun mitään ei kuulu eikä tapahdu..



Sande: Mä niin ymmärrän sun olon ja sen miks haluat että käynnistettäis. Eikö ne lääkärit halua käynnistää sen takia kun vauvalla kokoa vielä sen verran vähän vai millä ne sitä perustelee? Sulla on kuitenkin viikkoja jo kivasti kasassa että ei ainakaan luulis sen olevan syynä. Mulla on niin eri tilanne siinä mielessä kuin sulla että oma olo on tosi hyvä, ei ole vaivoja, kipuja eikä supistuksia.. Ainoa huoli on vauvasta ja onneksi sekin on liikkunut normaalisti niin on helpompi olla ja uskoa että pikkuinen voi hyvin. Mutta just tuo itkuherkkyys kolahti :( Mullakin oli herkässä eilen vai toissapäivänä ja kyllä varmaan mieskin vähän säikähti kun en normaalisti itkeskele.. Kovasti voimia sinne ja koita nyt saada ne lääkärit tajuamaan että sekä sulle että vauvalle alkaa olla parasta se käynnistäminen!!! Mulla se on edessä ens keskiviikkona, halusi tai ei :) Mutta eipä sillä, Elisabethin kertomus oli kivaa luettavaa, kyllä mä siitä käynnistyksestä selviän! Näin päätin ja sen teen! :)



Sognatore 41+2

Tänään oli sama lääkäri kun eilenkin. Totesi että vaikka 2 verenpainelääkettä menee maksimi annoksella, niin paineet samat. No sen mä nyt tajusin itekin! Sai ylilääkäriltä luvan käynnistykseen, kun oli alapäässä tilanne muuttunut. Kaulaa 1cm ja sisäsuu auki 1.5cm. 13.50 sain ensimmäisen cytotecin kypsyttämään tilannetta, jotta saataisiin kalvot puhkaistua. Ensimmäiset supistukset tuli 14.20! Aika nopeesti tuo vaikuttaa. Kohta saan lähteä liikkeelle. Ajatelkaa, monen viikon jälkeen liikkumislupa! Pienestä sitä voi olla onnellinen :) Tosi hankalaa kännykän kanssa tämä surffailu. Tulen myöhemmin läppärillä uudestaan...

Peukutukset täältä, että kaikki menis nopeasti ja mahdollisimman kivuttomasti. Olet ajatuksissani.





Oma olo ei ole muuttunut. Supistukset eivät ole säännöllistyneet, eivätkä muuttuneet kipeiksi. Oksentanut en ole aamun jälkeen. Olo on vain väsynyt.



Minsku rv 38 + 2

Hyvä Sande, onneksi olkoon käynnistyksestä!!! Nyt loppui odotus ja makoilu, onpa todella mukava kuulla!!!



Täällä vihloo kohdunsuuta ihan hirveesti, muuten ei mitään merkkejä mistään :) Ja tuo vihlominenkin on ollut tuttua jo monen monta viikkoa..



Sognatore 41+2

Viime yö meni kokonaan valvoessa. Olisinko saanut jotain 2h pätkissä unta. Vauvaa en voi syyttää, aamuneljään asti mua vaivasi migreeni (vauva nukkui syöttöjen välit) ja sen jälkeen kun migreenin sain paranneltua panadolilla (tehosi myös kipeisiin rintoihin) niin vauva päätti, ettei syötön jälkeen enää nukuta, vaan ähistään ja "seurustellaan" ja tuotetaan vaippaan sisältöä. Siinä menikin sitten loppuyö. Vauva nielee ilmaa herkästi (ja mun suihkutissit eivät auta asiaa) ja makuultaan syöttäminen vaatii röyhtäyttämistä, ja sen takia ei onnistu mun vanha taktiikka "tissiä ääntä kohti ja unet jatkuu". Että "lohdutuksena" teille vauvautumista odotteleville, jollain tavalla ;) Ei se rajan toisella puolella aina autuasta ole... Jälkisupistukset alkoivat myös uudestaan vaivaamaan, ja jälkivuoto on muuttunut yht'äkkiä verisemmäksi ja runsaammaksi.



Minsku: toivottavasti teillä tervehdytään pian. Rokossa olevia ei sairaalaan päästetä vauvojen lähelle. Onneksi tulirokko ei kait aikuisiin tartu (? tai mistä minä tiedän...) Mun parhaalle kaverille/esikoisen kummille iski enterorokko just ennen mun synnytystä, ja meni esikoisen hoitosuunnitelmat uusiksi. Kaverini ei ole myöskään vielä päässyt vauvaa katsomaan sen rokon takia, kun eivät olisi toipumisvaiheessakaan päästäneet osastolle mua katsomaan.



Sandelle tsemppiä, ehkä nyt jo on nyytti sylissä?



Kuu on jo yli puolenvâlin, mikä tarkoittaa, että kaikki ovat jo rv 38 paremmalla puolella (mun laskupään mukaan) ja vauvauutisia pitäisi alkaa satelemaan oikein kunnolla nyt :)



Edelleen hengessä mukana, Elisabet ja Beckham 5pv

Mulla loppui jälkivuoto viikko sitten ja tänään ihme ja kumma alkoi ilmeisesti uudelleen ja melko runsaana???



Onko mahdollista? Ekan synnytyksen jälkeen tälläistä ei ole tapahtunut.



Synnytin siis suunnitellulla sektiolla jos tällä on mitään tekemistä asian kanss.



Kertokaa jos jollain on käynyt samalla tavalla.

Enpä ois jotenkin uskonut, että menee laskettuun aikaan tämä raskaus, mutta niin se vaan nyt meni.

Elättelin toiveita, että typy seuraisi siskonsa esimerkkiä ja syntyisi rv 40+1, mutta pääasia ettei seuraa veljensä esimerkkiä ja synny rv 42+0...



Tänään ei ole ollut oikeastaan mitään tuntemuksia. Viime yönä heräsin kipeäään suppariin, mutta sitä ei seurannut kuin yksi vaivainen suppari ja sitten jatkoin unia.



Paistelin iltapalaksi lettuja siinä toivossa, että joutuisin jättämään paistohommat kesken, mutta ei.



Kyllä se LA vaan on sellainen rajapyykki, että vaatii kärsivällisyyttä olla tuijottamatta sitä.



Neuvolatätikin oli sitä mieltä torstaina, että kyllä se vauav viikon sisällä syntyy, seuraava aika varattiin tiistaille. Saas nähä...



Tsemppiä ja jaksamista kaikille muille masuunsa turhautuneille ja erityistsempit niille, jotka kenties juuri nyt ovat tositoimissa.



Olisi kiva kuulla joko Jennuli on saanut Fabionsa ja Sandekin nyyttinsä...



Toivotaan, että Minskun pieni tervehtyy ennenkuin vauva syntyy.



Äitsyliini rv 40 tasan

Elikkä tyttö tuli maailmaan hyvin nopsaan 16.1.2010 klo 20.55. 3310g ja 51cm. Kerron sitten myöhemmin kun oli kätilö, minä ja lääkäri aivan ällikällä lyötyjä.



Sande87 ja Sara