******Támmikuun tähdet vko2******

Täällä Sara ilmeisesti päätti ettei vielä synnykään. Joka päivä on ihan säännöllisiä supistuksia. Eilen alkoi tehdä kipeetä jo häntäluuhun. Reidet tuntuvat olevan tulessa supistuksen aikana ja niiden välillä taas aivan tunnottomat. Eipä tässä vielä mikään kiire ole syntyä. Haluaisin vaan päästä tuosta verenpaineesta ja sen tuomasta päänsärystä eroon. Viime yön nukuin todella huonosti. Koko ajan sattui alavatsaan ja jos vähänkään liikahti niin tuntui kun joku viiltäisi nivusia.



Eilen olin todella huolissani kun ei vauva liikkunut juuri ollenkaan. Tuli juotua paljon tuoremehua ja makailtua kyljellään. Ei mitään liikettä. Makoilin sitten hetken aikaa selällään ja laitoin käden mahan päälle. Tulihan sieltä muutama potku. Ei millään viitsisi soittaa äitipolille että en tunne vauvan liikkeitä, kun aina ultrassa liikkuu niin hyvin. Mä en vaan tunne!



Elisabetille voimia koitokseen. Liikkeelle saat onneksi lähteä, jos vaan kykenet. Piuhat ja tippateline ei sitä estä (siinä vaiheessa kun ktg-anturi on vauvan päässä) ainakaan Hyvinkäällä. Ei sitä kuitenkaan koko aikaa ole monitoreissa kiinni ja toivottavasti voivat hetkeksi sulkea tipankin, jotta pääset edes suihkuun. Tulet sitten kertomaan kuinka kävi. Täällä on peukut ja varpaat pystyssä.



Onkos Jennuli kuitenkin joutunut osastolle? Toisaalta monesti kun yht'äkkiä paineet nousee ja tulee proteiinia, niin synnytys on hyvin lähellä.



Sande87 38+4

..en huomannutkaan. :)



Huomenta!



Elisabet - Hyvaa Beckham'in synttaria!!! :) Hieno paivamaara tanaan. Onhan se tosi kypsaa, etta kalenteria vaan sokeasti tuijotetaan. Kun ajattelee etta viela ehka 50 vuotta sitten ei voitu tietaa kovin tarkkaan missa vaiheessa raskaus oli (ei ultraa, pelkastaan viimeisten kuukautisten mukaan) ja muutenkin asuttiin maaseudulla, ja saatettiin synnyttaakin kotona. Vauva tuli silloin kun hanelle sopi. Laaketieteen kehittymisen myota on tietysti tullut mielettomasti kaikkea hyvaa, mutta nama paivamaariin tuijottamiset ja synnyttajan piuhoihin kytkemiset ja sangyssa makuuttamiset on kylla sitten sielta negatiivisemmasta paasta. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja kaynnistys onkin positiivinen yllatys. bd



Sognatore - Onnea ekasta maitotipasta! :) Tavaraa on varmaan jo enemmankin, mutta sen ulos saamiseen tarvitaan innokas vauva. ;)



Taalla on nyt moni niin hilkulla, etta kohta varmasti saadaan lisaa tammivauvoja! Beckham ainakin. ;) Tsemppia mammat!!!



Taalla odottelu jatkuu.. Huomenna onkin laakariaika ja alkaa intensiivisempi tarkkailu, blah. Eilen illalla tuntui supparit jotenkin erilaisilta, jomottelivat menkkamaisesti ja sateilivat vahan selkaan ja reisiin. Yolla sama jatkui, alavatsaa sarki koko yon, mutta sain silti aika hyvin nukuttua. Suppareita tuntui olevan ainakin aamuyosta tosi saannollisesti. Sanoin miehellekin, etta jos tahti tiivistyy niin nayttaa lupaavalta, ja pakkaan tytoille tanaan varmuudeksi yokamat laukkuun, jos vaikka joudutaan viemaan yoksi hoitoon. Ilmeisesti tasta saikahtaneena supparit ovatkin muuttuneet taas melko kivuttomiksi.. buuuuuuuuuuuuuuuuu.



Huomenna on anopin syntymapaiva, enka hirveasti haluaisi samaa paivaa vauvalle, mutta minkas teet. Nuorempi syntyi rv 41+3 (synnytys tosin kaynnistyi aamupaivalla 41+2, neiti syntyi aamuyolla), eli jos menee samaan, niin se olisi sitten huomenna.



Larubia 41+2

Beckhamille oikein hyvää syntymäpäivää ja Elisabetille voimia sinne tositoimiin! Hengessä ollaan mukana täysillä.



Täällä on omituinen olo. Aamulla oksetti ihan kunnolla, nyt pahoinvointi helpottanut. Supistuksia tulee, mutta ei niissä vielä tarpeeksi tehoa ole. Kuitenkin tuntuvat tuolla ihan alavatsalla ja istuinkyhmyissä. Samoin ala selkää jomottaa. Soitin miehelle, että ei vielä ole mitään hätää, mutta että kannattaa olla puhelimen päässä. Hän on töissä 70 km päässä ja sitten meiltä on vielä 30 km sairaalaan. Varasuunnitelma on tehty myös tytön hakemiseksi eskarista. Anoppi onkin sitten jo valmiina täällä kotona kuopuksen luona.

Mulla ei kuitenkaan vielä viikkoja ole paljoa, niin en lähde minnekään lenkille enkä ala hulluna siivota. Verenpaineet ollut koholla ja turvotuksia paljon, niin olo tulee vaan tukalaksi. Käynnistyy luonnostaan jos on käynnistyäkseen. Aamulla kyllä testattiin sitten " ässää " ( vaikka eilen kirjoitin ettei voisi seksitouhut vähempää kiinnostaa ), liekö tämä nyt siitä johtuvaa :)



Jännät alkaa olla hetket jo monella, peukutuksia! Pakko tulla vähän väliä lukemaan ketju läpi josko olisi uutta tietoa tullut.



Parhaillaankin on päällä niin napakka kestosupistus, että hengittäminen näin istualleen tuntuu työläältä. Pakko lähteä jaloittelemaan!



Onko kellään tietoa, että voiko altaaseen mennä jos lapsivedet menneet? Suihkuun ainakin pääsee. Kiinnostaa vaan, koska itsellä allas kokeilematta. En muista miksi en edellisellä kerralla päässyt. Olisiko ollut vain varattuna? Tai sitten en vain kerennyt.



Minsku rv 37 + 4

Minsku: Hus:in sairaaloissa saa ainakin mennä ammeeseen vaikka vedet olisivat menneet. Jos vesien menosta on yli 24 tuntia, niin sitten ei saa mennä.



Mä käyn kanssa vähän väliä kyttäämässä on tullut uusia kuulumisia :) Jännittää niin muiden puolesta ja samalla tietenkin omasta.

Täällä edelleen samassa paketissa :) Yöllä nippaili vähän alamahalla ja kylkeä kääntäessä viilteli oudosti sivulle alas, en tiedä mitä ne kivut olivat. Niinkuin joku olisi kireällä siellä ja venyttäessä viiltää..



Larubia: Kiitos! Kyllähän olin jo siitä tipastakin mielissään, kun välillä pelottanut että tuleeko multa maitoa ollenkaan. Meillä muuten taas kerran vähän sama tilanne kuin sulla. Pian on miehen isoäidin syntymäpäivä, muistaakseni se oli 13 päivä, ja en todellakaan halua että tyttö syntyy samana päivänä hänen kanssaan. Toinen pelkäämäni päivämäärä, ja tätä pelkään enemmän, on 16 päivä. Mies nimittäin lähtee silloin Tampereelle koulutukseen ja on koko päivän pois. Mun tuurilla synnytän sitten just silloin :( Sisko kyllä tulee tukihenkilöksi jos näin käy, mutta kyllä tietenkin miehen mukaan mieluummin ottais.. Tsemppiä siis sulle, ettei vaavi synny huomenna!!!



Tänään on heti aamusta ollut tuntemuksia tuolla kohdunsuulla ja niitä on ollut koko ajan. Eli toivottavasti nyt siellä kypsyttelee tilannetta ja synnytys lähenee. Ei sillä, että vielä kiire olisi, mutta aika menee vaan niin nopeaa ja pelottaa että pian on viikkoja 42 kasassa. Ja käynnistys pelottaa itseäkin aika lailla..



Sognatore 40+4

Ei millään viitsisi soittaa äitipolille että en tunne vauvan liikkeitä, kun aina ultrassa liikkuu niin hyvin. Mä en vaan tunne!

Sande87 38+4

Kyllä mie ainakin soittelisin äitipolille, jos liikkeitä ei saa liikelaskennalla tuntumaan. Ja mulla ainakin terkkari antoi ohjeeksi, että yön yli ei kannata jäädä odottamaan vaan illalla jo olla yhteydessä, jos liikkeitä ei tunnu. Vauvalla voi olla joku hätänä siellä... Aika vähänhän ne nyt lopussa mahtuu siellä enää pyörimään, mutta pitäisi silti jotain tuntua :) Mun ei oo vielä kertaakaan tarvinnut liikelaskentaa tehdä, kun joka päivä selvästi tuntenut liikkeitä. Varsinkin jos jotain herkkuja illalla popsii telkkaria katsellessa :D (eilenkin mm. söin Marsin, Snickerssin ja Twix:n.... päälle vielä hieman karkkiakin... juuh, oikeen terveellinen iltapala, vai mitä ;P)

Omaa napaa... eipä tänne mitään ihmeitä. Olen rauhoittunut sen vauvan syntymän kanssa, siis kun mullahan oli hätä saada vauveli maailmaan ;) Tulkoon sitten kun on valmis. Nautin nyt olosta kuopuksen kanssa (esikoinen aamupäivisin eskarissa). Onhan tämä oma olo tosi vaivainen, kun joka paikkaa vihloo ja pakottaa, supistelee päivittäin, mutta eivät näytä mitään auttavan. Limatulppaakaan ei ole näkynyt vielä, vaikka joka ilta kipeästikin supistelee. Eiköhän tämä tule lasketun ajan tietämillä kuten edellisetkin :)

Kaikki on onneksi nyt vauvaa varten valmiina, itsellekin sairaalakassi pitkälti pakattuna.

Vauvatuulia ja mukavia loppumetrejä :)

-aLmA rv38+6

Mullakin on ollut näitä tuntemuksia öisin, et nyt alkaa tapahtumaan, eilenkin menin nukkumaan 23 maissa, heräsin 1 jälkeen, kun supisteli jo vähän kipeesti välil 7 minuutin välein ja oli sellaista menkkamaista alavatsakipua. Mut sit ku mainitsin asiasta miehelle ja lähdin alakertaan yöpalalle (mullon nykyään nälkä jossain vaiheessa yötä...) ja kirjatakseni suppareita ylös, niin siihen ne sit lopahti. No, ei ku takaisin nukkumaan.



No, joku kerta niiden suppareitten on pakko vaan jatkua, tiivistyä ja tulla kipeemmiksi.... Tai sitten vedet menevät jossain ruokakaupassa tai jossain...

Sitä odotellessa.



Kävin eilen vähän "kävelylläkin". Ajattelin jaksavani köpötellä vaikkakin ihan hitaasti nyt edes jonnekin, mut itkuhan siitä tuli, kun tajusin, et munhan on käveltävä takaisin kotiin.

Järkevämpi ois vetää taloa ympäri.....

Tarkoitus oli vähän yrittää houkuttaa vauvaa syntymään 100110...Illalla saunottiin, ne 2 muuta ässää ei oikein iske....



No, vauva valitsee itse sopivan syntymäpäivän.

Voihan se olla, et tän viikon eskarireissut ylämäen kapuamisineen 2 kertaa päivässä saa aikaan jotain, synnytän varmaan siinä ylämäessä joku kaunis päivä.



Tuosta itkuherkkyydestä, en normisti ole mikään herkistelijä, mutta viime aikoina on itku ollut vähän turhan herkässä. Mites muilla?



Onkos muilla muuten ollut vaivana kuivat ja kipeät sieraimet? Pakko käyttää öisin (välillä myös päivisin) sellaista nenävoidetta.



Puut on nyt muuten sairaan kauniita, ihania lumipeitteitä, eilen oli pakko ottaa ihania talvikuvia :) Harvinaista herkkua täällä Länsi-Helsingissä =)



Missäs muuten esim. Ciira lymyää?



Kohta niitä vauvauutisia luulisi tosiaan alkaa ropisemaan pikkuhiljaa...



Pidätte mua varmaan kovin itsekeskeisenä, kun en oo juurikaan kommentoinu muiden kuulumisia, mutta tiiviisti seurailen muiden kuulumisia ja hengessä ollaan mukana siitä huolimatta :)



Äitsyliini rv 39+2

Äitsyliini: täällä myös sama juttu, itku todella herkällä..

täällä on ollut raskas yö.. en ole saannut kunnolla nukutuksi. sitten kun olin nukahtanut ja hetken kerrennyt nukkua, niin viiden aikoihin rupesi supisteleen todella kipiästi ! siitä sitten merkkailin niitä ylös ja 4-5minuutin väleihän niitä tuli.. siinä sitten kuuden aikoihin lähdettiin sairaalaan, katsoivat alakertaan ja ottivat käyrää.. olin vain yhdelle sormelle auki, ja lääkäri sanoi että joko jään sairaalaan nyt tai menen kotiin odottelemaan.. päätin sitten lähteä takaisin kotiin. edelleen supistuksia tulee, mutta välit ovat pitkiä. ennen tätä ei mulla ollut ensimmäistäkään supistusta, ja hui että kun niitä rupesi tulemaan! todella kipeitä tekee minulla,. nomutta, täällä sitten odotellaan että koskas sitä pääsee synnyttämään :p onnea kaikille odotukseen !

Ei mitään uutta auringon alla.



Hiljaa hyvä tulee ja ajatellen aivan kaunis...



Torstaina menen lääkärin juttusille, joka varmistaa tilanteen voiko kalvot puhkaista.

Muuhun en suostu enkä neuloja ja muita kanyyleita käteeni ota.



Toivon toki, että vauva tulee ulos ihan itsestään. Jos ei muuta niin kunto kasvaa pitkillä ulkolenkeillä. Vatsa on niin hirmu pieni ettei se periaatteessa tuossa edessä haittaa ollenkaan.

Mutta olisihan se pian aika saada vanhat muodot takaisin, kyllä tämä 9 kuukautta on mielestäni jo täynnä.

Mies auttaa joka ilta/yö/aamu omalla latauksella, mutta ilmeisesti alkaa hänenkin "ulosanti" olla sen verran laimeaa, ettei auta sekään. :-)



Vähän on pelko kyllä persiissä, että mitenkä elo muotoutuu monen pienen lapsen kanssa...kun on kolme alle kolmevuotiasta, eskarilainen, nelosluokkalainen, seiska,- ja ysiluokkalainen...

Jee.



No, Maire ei murehdi eikä lehmänä märehdi.

Nostaa kantapäitä eikä valita.



Riesa ja blääh olo.

Täällä supistellut vähemmän kipeästi aamusta saakka. Ei säännöllisesti eikä voimistuen. Kuitenkin selkä nyt aivan tulessa ja paikallaan olo tuskaa... saas nähdä kuinka käy.



Minsku

"Pikkuinen" poikamme syntyi 10.01.10 klo 5.18. Pituutta miehellä 53cm ja painoa 4080g!Tummaa tukkaa päässä ja oi miten suloinen! Vointi oikein hyvä molemmilla,huomenna pääsemme täältä sairaalasta kotiin ja kirjoittelen sitten enmmän kun ehdin!



-Hedgehog

Kovasti onnea hedgehog! Saitte tekin hetken odotella lasketunajan jälkeen. Tosi kivalla päivämäärällä on kyllä poika syntynyt. Jään odottamaan tarkempaa selostusta syntymästä :)



Täällä taas säännöllisesti supistanut pari tuntia, ei mitenkään hirveen kipeesti. 5min välein ja kestää 40-45s. Lähinnä tuntuu alaselässä, häntäluussa ja ylävatsalla. Kohta soitto Hyvinkäälle, kun oli puhetta että menen käyrälle kun säännöllisiä suppareita tulee.

Toisaalta nuo ylävatsa tuntemukset voi liittyä raskausmyrkytykseen. Josko nyt vielä tunnin seurailee jos loppuu niin sitten loppuu...

Mies tuli tänää töistä ja ilmoitti suurin piirtein jo ovelta, että tällä viikolla ei millään ehdi jäämään isyyslomalle kun on kalenteri niin täynnä ja töissä niin kiire. Ensi viikollakin on kuulemma maanantaina ja tiistaina tärkeä koulutus, josta ei voi kuulemma olla pois. Just joo! Mä olen kärvistellyt koko päivän enempi ja vähempi kipeiden suppareiden kourissa, toivonut että jospa nyt rupeaisi tapahtumaan. Ja kun olo ei muutenkaan ole kaksinen...Jos ei anoppi olisi ollut paikalla, niin kylläpä olisi mies kuullut kunniansa!

Nyt on sellainen fiilis, että varmasti lähden yksin sairaalaan enkä mokomalle mainitse mitään.



Supistukset ja selkäsäryt toistaiseksi laantuneet ja tilalle tullut loukkaantunut kiukku!



Hedgehog; tuhannesti Onnea pienestä nyytistä ja vauvan tuoksuista arkea!



Minsku

Meille syntyi pieni poika 5.1. 47 cm ja 2750g.. klo 18.12





-Memmu2-

meidän pikku pirpana pimu tuli täsmällisesti perjantaina 8.1. =) 50 cm ja 3.615 kg fiilis on aika hurja! - mut niiiiin onnellinen kauniista tytöstä

Hei! Mun laskettu aika on 31.1. ja odotan toista lasta. Kättärille menossa. Olen lueskellut jonkun verran tätä ketjua. Varsinkin nyt kun synnytys lähestyy, ilmoittaudun mielelläni vielä mukaan teidän kanssa jännittämään, milloin itse kullakin pikkuinen päättää syntyä. Isot onnittelut kaikille synnyttäneille!

Mulla on kipuja ollut jonkun verran ja joskus harvakseltaan supistelee, mutta ei vielä pahasti. Enimmäkseen on ollut sellaista menkkamaista jomotusta, itse asiassa jo parin viikon ajan. Kai sekin sitten kuuluu asiaan? En tosin muista sellaista ekasta raskaudesta. Huomenna lääkärille katsomaan miten päin vauva on.. toivon todella että pää on alhaalla, edellinen oli yllättäen viime hetkillä perätilassa.

Palailen taas!

JeanetteJ 37 + 1

Nyt supistelee! :)



Herasin klo 04 siihen, etta olin lasten valissa kuin kinkkuviipale, ja piti paasta vessaan. Mies kantoi esikoisen ja mina nuoremman omiin sankyihinsa, mutta kun tulin takaisin sankyyn ja kavin nukkumaan, niin ensimmainen kipea supistus tuli klo 04.09. Oli sen verran kipea ja "tutun" oloinen, etta jain odottamaan toista, ja sieltahan se tuli 8 minuutin paasta. Ja sitten seuraava, ja seuraava.. Vessassa kaydessa tuli vaaleanpunaista limaa, eli jotain tapahtuu kohdunsuullakin. Aina kun tuli kipea supistus, hymyilin onnessani pimeassa peiton alla, ja ajattelin, etta on sita aika sekopaa kun tallaisesta ilahtuu. :D Varmaan merkki siita etta on kypsa synnyttamaan. ;) No, eikohan se hymy tasta viela hyydy..



Tanaan on siis anopin syntymapaiva. Ihan vakisin valitsi tytsi siis saman paivan, silla ellei nyt yllattaen lopahda, niin taman paivan puolella kylla syntyy. Supparit nyt n. 6-7 minsan valein, kesto n. 80-90sekuntia. Kipeita kyllakin, mieli tekee liikkua ja keinutella niiden lapi.



Taalla soi aamun (klo 5) rukouskutsu.. Tasta on hyva aloittaa. :)



Larubia 41+3

Tiedä vaikka pikkuinen olisi jo sylissä.



Yö meni ilman supisteluja ja nyt on olo aivan normaali. Lapset vein kerhoon ja eskariin ja nyt kuluttelen tässä aikaani.



Ihme juttu, kun yölläkin pystyy nukkumaan asennoissa, joissa ei vielä viimeviikolla olisi voinut ajatellakaan nukkuvansa.



Ylihuomenna viimeinen neuvolalääkäri. Ihan mielekiintoista kuulla mikä on tilanne tuolla alakerrassa, kun ei ole haisuakaan. Toisaalta hieman jännittää kun noita turvotuksia on kovasti ja paineetkin tahtovat taas nousta. Paineiden takia pitäisi muistaa levätä, mutta kun haluaisi jo toimia normaalisti kun vauvakin täysiaikainen.



Onnea kaikille jo nyyttinsä " lunastaneille "! Perässä tullaan.



Minsku rv 37 + 5

...ja kumarrus!!

Larubialle lykkyä matkaan nyt! Kuulostaa hyvälle että siellä tapahtuu.

Kunhan ei nyt tule teille JALLA JALLA sairaalaan...



Sekopää mikä sekopää. Täällä hullu nauraa yksinään. Katolta on tullut lumet alas yön aikana ja nyt on etukuistin livilaatat ja oven takunen kymmenen metrin matkalta ihan kovan, märän lumen peitossa. Hullu nauraa ja ottaa siitä urakan itselleen.

Siispä urheilu jatkuu, kunnes rukiveer päättyy!



Pusut kuonoon ja Larubia, älä anopista välitä. Anopin ohessa varmaan on myös 40 000 muuta ihmistä maailmassa, joka viettää syntymäpäivää samana päivänä. Tietysti, kylläpä minuakin ottaisi aivosta, mutta juhlikaa vaikka päivää aikaisemmin....



:-)



R.

Että suuret onnittelut kaikille vauvansa jo saaneille!



Meillä elellään nyt toista viikkoa tätä vauva-elämää, ja kyllä omalla tavallaan on tuhannesti helpompaa kuin esikoisen kohdalla! Eilen sain neuvolasta myös sairaalan paperit ja pikkuneitikin pääsi puntarille itse asiassa jo toistamiseen neuvolassa. Hän kun ei siskonsa tavoin ole ollenkaan mikään suursyömäri, ja paino onkin noussut aika hitaasti, mistä neuvolassa oltiin vähän huolissaan. Stressaa moinen äitiäkin, vaikka tiedänkin, ettei tuolla pikkuisella ole mitään hätää enkä ole väkisin nälässä pitänyt. Kasvaa kun kasvaa, mitä siitä jos hiukan hitaammin saavuttaa syntymäpainonsa! Kuitenkin vauva itse herää pyytämään ruokaa ja muutenkin jaksaa välillä jo hetkiä hereilläkin ihmeltellä maailman menoa ;) Ja isosisko 3v. jaksaa ihmetellä yhä joka kerta, kun näkee vauvalla silmät auki :) Alkupäivinä kun vauva lähinnä söi ja nukkui.



Isosiskon elämä on selvästi hieman "järkkynyt" vaikka vauvasta onkin kovasti innoissaan :) Mutta onneksi kaverit ovat lohduttaneet, että sekin on ohimenevää :) Täällä vaan harmittavasti ei edes sisarukset päässeet osastolla käymään, possuflussan pelossa ainoastaa isä/ tukihenkilö sai vierailla :( Hoitajienkin mielestä sääntö alkaa olla jo aikansa elänyt, kun epidemia on laantunut ja toisekseen eiköhän vauvaikäisten sisarukset käytännössä ole kaikki jo rokotettukin. Olisi varmaan isosiskolle ollut tavallaan helpompaa nähdä ensin äiti ja vauva sairaalassa ja sitten vasta kotona.



Sitten vielä synnytyskertomusta, josta ei tule pitkä, kun ei toimituskaan kauan kestänyt ;)



Uudenvuoden päivänä otin päivätorkut ja niiltä kun heräsin joskus kahden maissa, oli vähän "outo olo" ja alaselkää särki hieman, sellaista menkkajomotusta. Mielessä kävi kyllä jo tuolloin, että liekö tämä juuri sitä mitä luulenkin... Iltapäivän mittaan alkoi sitten myös jonkinlaisia supistuksia tulla. En kylläkään jaksanut kaiken touhuilun keskellä kelloa kyttäillä, että oliko miten säännöllisiä tms. Ehkä olikin, mutta alkuun kuitenkin harvakseltaan, eikä kipu ollut mitenkään sietämätöntä ja meni ohi suht nopeasti. Illan mittaan kyllä supistukset tiheni, mutta vielä seitsemän maissa kuvittelin, että ehdin laittaa esikoisen ensin nukkumaan ja sitten vasta mennä sairaalaan "ainakin käymään" ;) Iltasadun lukemisesta ei kuitenkaan enää meinannut tulla yhtään mitään, joten mies hälytti appivanhemmat paikalle. Onneksi hän jo kaukaa viisaana oli iltapäivällä soittanut ja käskenyt olla "valmiustilassa" jos tarvitaan...



Seiskan jälkeen supistukset alkoivat myös olla ihan "tuntuvia" mutta edelleen kipu oli musta siedettävä, varsinkin kun se oli ohimenevää. Minuutin yli kahdeksan sitten satuin katsomaan kelloa, kun istuin autoon kotipihassa ja lähdettiin sairaalaan. Supistukset oli kyllä jo aika tiuhoja ja kipeitä, paikalla istuminen ei ollut enää kauhea nautinto ;) Käskin miehen kuitenkin olla kaahaamatta =) Sairaalassa oltiin perillä about 15 yli 8, onneksi oli uudenvuoden päivä eikä ollut paljon liikennettä.



Perillä kätilö yritti ehdottaa ensin, että otettais käyrää hetki, mutta mies sanoi heti tomerana, ettei tässä enää mitään sellaisia oteta, vaan nyt mennään suoraan saliin vaan. Kätilö taisi onneksi nähdä mustakin, että mies on oikeassa ;) Saliin kun pääsin, vaihdoin sairaalan vaaatteet päälle, kätilö kurkkasi kohdunsuulle ja totesi kaiken olevan valmista, että saa ponnistaa kun siltä tuntuu. Perätilan vuoksi paikalle piti kutsua toinen kätilö + lääkäri + vissiin joku takapäivystäjäkin, joskaan en ole aivan varma ehtikö koskaan paikalle ennen h-hetkeä... Mitään puudutuksia en ehtinyt enää saamaan, tosin en olisi mitään ihmeempiä halunnutkaan. Aqua-rakkuloita olisin toivonut, jos aikaa olisi ollut, niillä mentiin myös 1. synnytys.

Neiti syntyi sitten klo 20.35. Synnytksen kestoksi merkattiin papereihin yhteensä 2 tuntia, josta avautumisvaihe 1.25 h, ponnistusvaihe 10 min ja jälkeiset 25 min. Perätilasta huolimatta siis helppo ja nopea toimitus, joskaan en kyllä muuta odottanutkaan. Myös esikoisen synnyts oli lopulta tosi nopea, vaikka käynnistettiinkin, niin silti kätilö kyseli jälkeenpäin meiltä, mitä kirjaisi papereihin synnytyksen kestoksi ;) Mutta hyvin tämä neiti ymmärsi oman parhaansa ja ymmärsi olla syntymättä "vanhana vuonna" :) Aika hieno synttäripäivä jotenkin tuo uudenvuodenpäivä!



Ikävin vaihe tässä synnytyksessä oli, kun kätilö laittoi muutaman pienen tikin alapäähän yhä ilman puudutusta. Ei kuulemma olis enää kannattanut puuduttaa, koska puudutus olisi sattnut taas enemmän ja sitä olis pitänyt odottaa jne. Noh, eipä tuostakaan voi sanoa traumoja syntyneen. Mä vitsailenkin toisinaan, että "tosinaiset mitään puudutuksia synnytyksessä tartte" :)



Että jos se synnytyksestä olisi kiinni, mulle on ihan sama käynnistetäänkö vaiko alkaako luomusti, kumpikin käy kyllä nopeasti. Muutenkin jos lapsia lisää haluaisin, niin synnytyksen puoleen no problem, odotusajasta en niin hirveesti välitä ;)



Larubialle tsemppiä tositoimiin, ja tietysti muillekin vuorollaan!



Pitänee muuten jossain vaiheessa perustaa tuonne vauva-puolellekin tähtösille oma pino!



Tuhisevin terveisin ope ja tyttö 11 päivää



p.s. Toivottavasti joku jaksoi lukea mun "romaanin"...