Te kaikki jotka häpeätte sisustustanne, muovimattoa ja sotkan huonekalujanne

Mistään ei sitten saa ikinä valittaa, koska jollain on aina asiat huonommin. Muistakaa se!



Jos oon läski, en saa valittaa ku jollain ei oo ruokaa (sama pätee siihen jos en tykkää jostain ruoasta), jos mulla on joku sairaus, en saa valittaa, koska jollain on vielä pahempi sairaus, jos työpaikka ahistaa, en saa valittaa, koska jollain ei oo töitä, jos mies pettää, en saa valittaa, koska jollain ei oo miestä ollenkaan, jos ja jos ja jos...

ihmiset yleensä vertaa kotiansa, autoansa, uraansa tmv. kavereiden tai naapureiden vastaaviin vaikka tietävät hyvin että jossain muualla ihmisillä menee huonommin tai paremmin.



Itse olen elämääni tyytyväinen vaikka olenkin tämän laman seuraksena jäänyt työttömäksi ja jo nuorena sairastuin vakavaan parantumattomaan sairauteen.



Tuon kuvankin asunnoissa asuvat ihmiset voivat olla onnellisia.

asiat on monella siin niin hyvin että murto-osalla maailman ihmisistä, mutta aina vaan ollaan tyytymättömämpiä. Halutaan uudempaa ja hienompaa tavaraa. Oikein oksettaa tämä materialismin palvonta Suomessa.

ap

Niin mä alotustekstin koin

Eiköhän aloittajan ollut tarkoitus kannustaa? Niin mä alotustekstin koin

"Kannattaisiko sittenkin ottaa elämään kiitollisempi asenne ja olla tyytyväinen siihen mitä sinulla on, eikä marista siitä mitä sinulla ei vielä ole. "

toi että ei pitäisi valittaa kun jollain voi asiat olla huonomminkin. Itseltäni poistettiin munasarjat kasvainten takia 24-vuotiaana, lapsettomana. Mies jaksoi aina sanoa että olisit onnellinen kun sinulla on sitä ja tätä, vaikket omia lapsia koskaan saakaan, jollain voi olla vielä huonommin..hiton paljon lohdutti!! Eksä tosin tuo nyt jo onkin..

Eiköhän aloittajan ollut tarkoitus kannustaa?Niin mä alotustekstin koin

herätellä ihmisiä tajuamaan kuinka hyvin heillä aineellisesti on asiat. Itsekin tuppaan sen aina välillä unohtamaan. Kiitollisuus ja tyytyväisyys on aika pitkälle oma valinta.

Tuon kuvankin asunnoissa asuvat ihmiset voivat olla onnellisia.

on kaikkea. Raha ei tuo onnea. Raha saa haluamaan aina lisää rahaa.

Tässä keskustelussa en ollekaan vähättele mitään terveyshuolia ja esim sen jonkun kirjoittajan lapsettomuutta. Se on oikea suru ja olen kanssasi surullinen että sinulle on käynyt niin.

Minä kirjoitin vain siitä että ollaan tyytymättömiä ehjiin huonekaluihin, ehjään ja hyväkuntoiseen lattiamattoon ja vielä jopa hävetään sitä. Se sitä häpeämistä pitäisi hävetä, eikä niitä huonekaluja.

ap

Fiksua tekstiä, ap.

joka suunnittelee jo seuraavia leikkauksia ja säästöjä;-)

ap kuulostaa kokoomuslaiselta joka suunnittelee jo seuraavia leikkauksia ja säästöjä;-)

Minun poliittinen värini on SDP - Kristillisdemokraatit -akselilla. Kristillisdemokraateista jos saisi vain sen kristillisyyden ja SDP:stä talouspoliittisen ohjelman, niin sellaista puoluetta äänestäisin mielelläni :)

ap

"Usein köyhissä oloissa olevat ovat paljon onnellisempia kuin ne rikkaat joilla taloudellisesti ---"



Oletko asunut ulkomailla? Tunnetko slummialueen ihmisiä? Köyhyys on rujoa ja raakaa. Slummialueen ihmiset vammautuneita henkisesti ja fyysisesti kärsivät puutoksista, kulkutaudeista ja nälästä. Elämä on armotonta ja itse kukin elää pelossa, keski-ikä noin 30 vuotta.



Täytyy olla suomalainen torvi, joka lätkäisee esiin kuvan intialaisesta slummista ja *toteaa*, että köyhät ovat usein onnellisempia kuin rikkaat. Raha sekä tuo että mahdollistaa onnen (koti, ruoka, koulutus, säänmukainen vaatetus jne). Näin Suomi-kuplan ulkopuolella.



T. Ulkosuomalainen Etelä-Amerikasta

Ei kukaan arvaa sieltä ostetuiksi...

sellainen tutkimus, jonka mukaan suhteellinen köyhyys aiheuttaa enemmän sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia kuin absoluuttinen köyhyys. Eli jos kaikki ihmiset lähellä ovat köyhiä, se on helpompi hyväksyä ja tyytyö vähään. Mutta tuloerojen kasvaessa Suomessa kasvaa juuri suhteellinen köyhyys, joka tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja ahditavammalta, koska muilla tuntuu menevän niin paljon paremmin...

Ne on ihan normaaleja suomalaisten kotien varusteita.

Ennemmin mä häpeän sen ihmisen puolesta joka jatkuvasti toitottaa niissä olevan jotain häpeällistä.

Keskimäärin suomalainen koti on paljon kauniimpi, kuin esim englantilaisten huusollit.

Typerää snobbailua moinen sotkavouhotus. Joka kaupasta voi nykyään ostaa paskan paketissa, jopa stokkalta. Kauppiaan vastuu ja ammattiylpeys on kadonnut Neuvostoliiton loppumisen myötä. Ennen paskat kyörätiin sinne, nykyään ne myydään kotimaassa alehintaan.

Se sitä häpeämistä pitäisi hävetä, eikä niitä huonekaluja.

Kumpikaan väite. Älä esitä totuuksina asioita, jotka koskevat vain hyvin pientä osaa maailman ihmisistä.



"Raha ei tuo onnea. Raha saa haluamaan aina lisää rahaa."

Ja vaikka ei mennä slummiin, vaan ihan keskiluokkaisten kaduntallaajien keskuuteen, raha usein on avain onnellisempaan elämään: ei tarvitse stressata, kuinka raha riittää asuntolainan korkoihin (täällä yli 20 prosenttia), kun laina yllättäen kolminkertaistui; kuinka perhe saadaan ruokittua monipuolisesti, kun inflaatio vie hinnat käsistä; kuinka lasten koulutus maksetaan, jotta he saisivat ponnahduslaudan parempaan tulevaisuuteen jne. Stressiä, stressiä, stressiä.



Varakkuus ja hyväosaisuus ei ole rikos. Se on siunaus, josta saa ja pitääkin nauttia. Minun puolestani itse kukin saa toivoa ja tavoitella "parempaa" elämää -mitä se tarkoittaakin.



Mutta kiittämättömyys on syvältä...



Ja mitä tulee ahneuteen: köyhän ahneus on pahinta, mitä tiedän. Täällä slummialueen ihmiset kulkevat aseiden kanssa ja tappavat uhrinsa silmää räpäyttämättä, jopa raskaana olevia naisia. Jos et suostu luovuttamaan autoasi tai pitämään avoimia ovia kotonasi ryöstäjiä varten, voit tulla kidutetuksi tai suoraan tapetuksi.

Kyllä kuulostaa, että asuinpaikassasi varakkuus on myös etuoikeus, kovin tunnut hyväksyvän tilanteen. Jos on valmis yhteiskuntaan, jossa tuloerot ovat valtavat, on sitten myös hyväksyttävä lieveilmiöt, kuten "köyhän ahneus" (mikä kuulostaa terminä kyllä hölmöltä, eiköhän siellä takana ole paljon muutakin kuin ahneus...)

Ja vaikka ei mennä slummiin, vaan ihan keskiluokkaisten kaduntallaajien keskuuteen, raha usein on avain onnellisempaan elämään: ei tarvitse stressata, kuinka raha riittää asuntolainan korkoihin (täällä yli 20 prosenttia), kun laina yllättäen kolminkertaistui; kuinka perhe saadaan ruokittua monipuolisesti, kun inflaatio vie hinnat käsistä; kuinka lasten koulutus maksetaan, jotta he saisivat ponnahduslaudan parempaan tulevaisuuteen jne. Stressiä, stressiä, stressiä.

Varakkuus ja hyväosaisuus ei ole rikos. Se on siunaus, josta saa ja pitääkin nauttia. Minun puolestani itse kukin saa toivoa ja tavoitella "parempaa" elämää -mitä se tarkoittaakin.

Mutta kiittämättömyys on syvältä...

Ja mitä tulee ahneuteen: köyhän ahneus on pahinta, mitä tiedän. Täällä slummialueen ihmiset kulkevat aseiden kanssa ja tappavat uhrinsa silmää räpäyttämättä, jopa raskaana olevia naisia. Jos et suostu luovuttamaan autoasi tai pitämään avoimia ovia kotonasi ryöstäjiä varten, voit tulla kidutetuksi tai suoraan tapetuksi.

Ap, eihän kyse ole tavarasta, vaan sitä mitä tavara ilmentää, sekä muille että omistajilleen. Mun kohdalla ruma vuokrakämppä ja opiskeluajan aikaiset kalusteet ilmentää sitä, että me ei olla päästy elämässä eteenpäin: hyvästä koulutuksesta huolimatta kummallakaan ei ole ollut töitä, vaan ollaan tehty hanttihommia surkealla palkalla. Jos meillä ois rahaa niin paljon, että oltais vapaaehtoisesti valittu nämä kirppiskalusteet, niin asia ois aivan eri. Kyllä tästä saa olla harmissaan ja hävetäkin sitä. En mä nyt tällaista elämää meille toivonut, että monen vuoden opiskelijana kituuttamisen jälkeen jatketaan sitä kituuttamista. Köyhyys on iso stressi, eikä se tosiaan helpota ajattelemalla, että muilla on huonommin. Mun mielestäni on tervettä haluta enemmän valinnamahdollisuuksia elämässä, ja raha tuo niitä.