Ärsyttää, kun veljeni perheelle kaikki on niin pirun vaivalloista!

niitä ei vain huvita olla teidän kanssa.

Varsinkin lasten kanssa ei osaa tehdä eikä liikkua juuri ollenkaan. Ja ainahan on hyvä vedota siihen että ei oo rahaa :)

Eli laiska veli vieläkin laiskemman vaimon.



Sillä sitähän tuo on: laiskuutta. Ja sitä, ettei uskalleta tehdä mitään vähänkään uutta ja ennakoimatonta.



Kaikki eivät ole yhtä aikaansaapia ja aktiivisia, sen kanssa pitää elää. Seurustelkaa veljen perheen kanssa sen verran ja sellaisissa ympyröissä, jotka heille sopivat. Ja muiden kanssa sitten teette noita muita juttuja.

"Ärsyttää, kun veljeni perheelle kaikki on niin pirun vaivalloista!"



Mua ärsyttää ihmiset, jotka eivät voi antaa toisten elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla. Mua ärsyttää ihmiset, jotka ärsyyntyvät siitä, että toiset eivät elä niin kuin he haluaisivat.



Miksi ette voi etsiä ystäväperheitä, jotka ovat aktiivisia niin kuin te, ja viettää aikaa heidän kanssaan. Veljesi perhe saattaa olla erittäin onnellinen, eikä heidän elämänsä ole välttämättä heidän mielestään vaikeaa. Sinulla tuntuu olevan vaikeaa.

Koitan saada itseni keskittymään omiin tekemisiin. Jos itse jaksan lähteä, mennä ja tehdä ja muut ei, niin pyrin jatkossa siihen että en raahaa näitä saamattomia mukana ja ehdottele heille tekemistä. Ymmärrän ap:tä hyvin, olisi mukava saada seuraa joihinkin juttuihin, mutta uudenvuodenlupaukseni itselle on että keskityn omaan perheeseeni ja teemme sillä porukalla hauskat ja aktiiviset jutut...

kaverini on juuri tuollainen! Aina kovasti voivottelee "kun heitä ei koskaan pyydetä mihinkään". Mutta turha pyytää kun 99% ei onnistu. Leikkipuistoonkin lähteminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa, saatika kahville tai shoppailemaan.

Meillä on paljonkin aktiivisia ystäväperheitä. Mutta joskus olisi kiva tehdä jotain oman veljenkin perheen kanssa. Mikään ei vain koskaan sovi. Veljen perheen ehdoilla tapaaminen on sitten sitä, että istutaan olkkarissa, syödään keksiä ja voivotellaan.



ap

"Kyse ei ole siitä, etteikö meillä olisi seuraa. Meillä on paljonkin aktiivisia ystäväperheitä. Mutta joskus olisi kiva tehdä jotain oman veljenkin perheen kanssa. Mikään ei vain koskaan sovi. Veljen perheen ehdoilla tapaaminen on sitten sitä, että istutaan olkkarissa, syödään keksiä ja voivotellaan. ap"



Anna veljesi perheen olla. Käytte silloin tällöin syömässä keksejä ja voivottelemassa. Muuten elätte omaa elämäänne. Kuullostat kyllä kovasti vaativalta ihmiseltä. Suvussani on sellaisia. Heillä on pakonomainen tarve saada muut elämään haluamallaan tavalla. Hae apua!

Meillä on paljonkin aktiivisia ystäväperheitä. Mutta joskus olisi kiva tehdä jotain oman veljenkin perheen kanssa. Mikään ei vain koskaan sovi. Veljen perheen ehdoilla tapaaminen on sitten sitä, että istutaan olkkarissa, syödään keksiä ja voivotellaan. ap

Ymmärrän, että se sinua harmittaa, mutta silti: et pysty muuttamaan veljesi perhettä. Todennäköisesti heitä vuorostaan harmittaa sisko, joka tulee paikalle ja yrittää patistaa koko ajan tekemään jotain, joka ei oikeasti kiinnosta pätkääkään...

Siinä muuten ei minusta ole kyse pelkästään siitä, että ihmisten pitää antaa olla omanlaisiaan. Ikävää kylläkin, laiskat eivät silti useinkaan lakkaa KADEHTIMASTA niitä, jotka jaksavat, viitsivät, ehtivät ja osaavat. Eli juuri kuten ap kuvailee: tuollaiset sohvapotut valittavat usein niin maan perheleellisesti sitä, että "kun ois kiva, mutku ei voi...". Kun oikeasti kyse enimmäkseen on vaan siitä kiinni, että ei saada persettä ylös ja viitsitä yrittääkään.

No ei nyt joka kohta pidä paikkansa, mutta noin muuten, emme paljonkaan jaksa. Olemme univelkaisia useamman vuoden ajalta. Kysy joskus pelkkiä lapsia mukaan, lähtevät varmasti mielellään ja mekin saisimme hetken levähtää.

et tajua sitä että he eivät HALUA tehdä noita luettelemiasi asioita.

Ette ehkä ole niin hyvää seuraa kuin luulette olevanne.

mä ainakin väistelen mieheni siskon "tehdään jotain yhdessä"-ehdotuksia, koska miehen sisko on niin ÄRSYTTÄVÄ! Se on järkyttävän "hidas"... Vaikea selittää... Sellainen jahkailija, jota saa aina ja jokapaikassa odottaa. Esim. ravintolassa se tavaa sitä listaa 45min ennenkun vihdoin saa valittua mieleisensä annoksen.

Sen mies taas heittää kokoajan jotain kaksimielisiä vitsejä, ja on omasta mielestään tosi nerokas ja hauska... Ja niiden lapsi, oikea riiviö! Mitään puhetta ei kuuntele, sotkee ja meluaa...



Kiitos kun sain avautua. =)

Eikä oo siittä kiinni etteivätkö haluisi meitä nähdä, he eivät siis käy missään perheenkään kesken!! Ja sit jos saa ne johonkin ulos lähtemään niin KAIKKI on niin vaikeeta että! Sääliks käy heidän poikaansa joka vaan töröttää päivät pitkät sisällä. Satoi tai paistoi.

tehdä ap:n luettelemia asioita? Nehän ovat ihan tavallisia, arkipäiväisiä juttuja.



Eikä kaikkea tarvitse edes rakastaa yli kaiken - mukaan voi silti lähteä edes joskus. En minäkään nyt välttämättä itse lähtisi lasten kanssa esim. Ikeaan "rentoutumaan", mutta jos joku nimenomaan pyytäisi, niin mikä ettei. Joustamattomuus on aika ikävä ominaisuus ihmisessä.

ja ole jo tuonkin vaihtoehdon miettinyt. Eli koska on veljestä kyse eli aika läheisestä perheenjäsenestä, tietänee vältteleekö veli tekemistä HÄNEN kanssaan vai yleisesti aina.



-4/11-

Mitä olen ymmärtänyt, niin ei veljen perhe käy missään keskenäänkään, eikä myöskään muiden perheiden kanssa.



ap

Siskolle kaikki on NIIN vaikeeta. Mihinkään ei voi lähteä, mitään ei voi tehdä. Miehensä kyllä lähtisi/tekisi mutta sisko keksii aina kaikenlaisia tekosyitä: muuten vois mutta...

Minäkin säälin heidän lapsiaan. Tynnyrissä kasvavat, raukat.

Paitsi että me käydään kyllä oman perheen kesken ravintolassa, ulkoilemassa päivittäin, kaupungilla, kaupoissa jne. Mä en vain halua lähteä muiden (perheiden) kanssa. On mukavampaa mennä omaan tahtiin. Ja kyllä mäkin valittelen ja istuskelen sohvalla, kun tulee vieraita. Enkä todellakaan kerro, missä on käyty. Mitä se niille kuuluu.



Mulla on vaativia sukulaisia. Niiden kanssa ei ole todellakaan hauskaa. Aina pitäis mennä niiden ehdoilla ja kaiken onnistua täydellisesti.



Mä en ymmärrä, miksi jotkut jaksaa välittää siitä miten toiset elää. Jos joku tykkää pyöriä sohvallaan, niin mitä se muille kuuluu.



Mä olen kyllästynyt vaativiin ihmisiin, jotka tietävät miten mä elän. Ja tietenkin mä elän väärin. Jos mä jotain teen, teen sen väärin. Jos jotain en tee, sekin on väärin. Jos mä vain tekisin kaiken niin kuin ne haluaisivat, koko maailma olisi paljon onnellisempi.



Jos ap ei asu veljensä naapurissa ja ole koko ajan kyttäämässä, ap ei voi tietää, mitä veljensä perhe oikeasti tekee ja mitä ei. Ja ap, jos sä olisit mun sisko, ei mekään lähdettäis sun perheesi kanssa mihinkään.

Mikä siinä nyt taas on niin vaikea ymmärtää, että meitä ihmisiä on erilaisia. Herkkäaistiset joutuvat ihmisten joukossa aikamoisen aistimustulvan taakan alle. Se on raskasta ja saa aivan oikeasti väsyneeksi.



Joku toinen taas ahdistuu väentungoksessa. Eivätkä kaikki tykkää luistelusta tai hiihdosta. Ja niin edelleen. Ihmisillä on oikeus olla erilaisia.



Mitä vikaa on keksien mutustelussa ja juttelussa? Sehän on mukava tapa viettää aikaa yhdessä.



Ja mua taas säälittää ihmiset, joiden on vaikea pysähtyä aloilleen. Joka ilta on järjestettävä jotain retkiä tuttavien kanssa, ettei joutuisi kohtaamaan omaa itseään kotona. Voi näiden perheiden lapsiraukkoja, jotka eivät ehdi kotonaan keskittyä mihinkään, kun aina raahataan johonkin tekemään jotain.

Aivan, eivät mitenkään. Paitsi niiden mielestä, jotka eivät v-i-i-t-s-i ikinä nostaa persettään sohvalta.