Lue keskustelun säännöt.
Lapsipsykologi, jolle oma lapsi onkin näyttelyesine?
09.01.2010 |
Tuttavapiiriini kuuluu nelikymppinen nainen, joka on ammatiltaan psykologi ja työskentelee lasten parissa. Lapsettomana hän mielellään jakoi ohjeita meille pikkulasten äideille lastenkasvatuksessa ja usein saimmekin hyvin neuvoja. Kaiken hurlumhein keskellä hän muistutti, että älkää välittäkö mistään ulkoisesta (esim. kodin sotkuisuudesta). Lapsi on se kaikkein tärkein.
Nyt tällä naisella on vajaa vuoden ikäinen ensimmäinen oma lapsi. Lapsen kaikki tarvikkeet, vaatteet, korut (!) ym. kertovat, että missään ei pihistellä, vaan ostetaan kaikista parasta. Käytettyjä lastentarvikkeita ja vaatteita ei huolita keneltäkään. Mietin tässä vain itsekseni, että minkälaista maailmaa hän lapsensa ympärille rakentaa kaikella tällä touhulla. Eikö se lapsi olekaan enää tärkein, vaan kaikki se, mitä lapsi ulospäin kantaa ja edustaa? Onko se sittenkin niin, että ne joilla kaikista eniten on ongelmia, hakeutuvat psykologeiksi?
Kommentit (17)
vaan yleisesti siitä, että asiat ovat erilaisia sitten, kun ne ovat omassa elämässä ajankohtaisia. Teoriassahan voi kuvitella lasten kasvatuksen olevan ihan mitä vaan, mutta käytäntö näyttää toden.
Itse olen saanut lapseni yli nelikymppisenä, enkä siltikään osta Lastentarviketta tyhjäksi ;-). Kyllähän kirppikseltäkin voi tehdä vaikka mitä löytöjä, kun vain osuu oikeana päivänä paikalle. Lapselle on ostettu sekä uutta että vanhaa, jotain on lainattukin esim. vaatteita vauvaiässä. Meitä on todella moneen junaan - vanhojakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on muistaa se, että hienot merkkivaatteet tai luksustavarat tms eivät tee kenestäkään yhtään parempaa ihmistä.
työnsä kautta pitäisi tietää, mikä on tarpeen lapselle, mikä hyväksi ja mistä voi olla tietyssä mielessä jopa haittaa, käyttäytyy noin hassusti. Siksi hänen ammattinsa liittyy tähän. Psykologin, jos kenen pitäisi tietää, että maallisen mammonan arvostaminen pikkuvauvasta asti on enimmäkseen huono juttu lapselle.
Ap.
eihän se lasta mihinkään totuta, kyllä kaikesta kauniista tulee hyvä mieli. Naurettavaa on varakkaamman ostaa kirpparilta, jätä ne vaatteet varattomammille, niillä on todellista tarvetta. Tekoköyhäily on naurettavaa.
vaikka ulkoisesta EI TARVITSE välittää, sekin SAA kuitenkin olla kunnossa, jos sen kuntoon paneminen ei ole ylivoimaista tai tapahdu muun kustannuksella.
Sä et missään sano, että lapsi ei olisi tuolle ihmiselle tärkein. Sä sanot vain, että sillä on varaa ostaa kaikki parasta. Mut ei se ole mikään synti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi kasvaa jatkuvan yltäkylläisyyden keskellä, sen on vaikea kasvaa heikompiosaisia ymmärtäväksi ihmiseksi, jolla maailma ei pyöri oman navan ympärillä pelkästään.
Jos lapsi kasvaa jatkuvan yltäkylläisyyden keskellä, sen on vaikea kasvaa heikompiosaisia ymmärtäväksi ihmiseksi, jolla maailma ei pyöri oman navan ympärillä pelkästään.
tää on ihan pelkkää mytologiaa. Lapsen kasvaminen empaattiseksi ei riipu siitä, joutuuko hän pihistelemään rahassa ja tavarassa, vaan siitä, saako hän tarpeeksi tukea tunne-elämänsä kehitykselle. Eikä se tuki tule tavarasta tai sen poissa pitämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellasen jolla aina on ollut kaikkea, ja saa myös paljon, on helppo myös jakaa omaansa pois, jollei ole hamsteriluonne. En todellakaan ymmärrä miksi lapselleen ei saisi antaa parasta?
Lapsen kasvaminen empaattiseksi ei riipu siitä, joutuuko hän pihistelemään rahassa ja tavarassa, vaan siitä, saako hän tarpeeksi tukea tunne-elämänsä kehitykselle. Eikä se tuki tule tavarasta tai sen poissa pitämisestä.
Komppaan voimakkaasti! Vaikkakin kannatan kierrätystä ja tietynlaista materiaalista vaatimattomuutta muista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi kasvaa jatkuvan yltäkylläisyyden keskellä, sen on vaikea kasvaa heikompiosaisia ymmärtäväksi ihmiseksi, jolla maailma ei pyöri oman navan ympärillä pelkästään.
tää on ihan pelkkää mytologiaa. Lapsen kasvaminen empaattiseksi ei riipu siitä, joutuuko hän pihistelemään rahassa ja tavarassa, vaan siitä, saako hän tarpeeksi tukea tunne-elämänsä kehitykselle. Eikä se tuki tule tavarasta tai sen poissa pitämisestä.
Siis jos lapsi aina saa kaiken, se silti tajuaa, että kaikki eivät saa? Tuskinpa. Minulla esim. on kummipoikani 10-vuotias ainoa lapsi, joka laskee kaikessa ja koko ajan, kuinka huonompia muiden lasten tavarat, lahjat ym. ovat verrattuna hänen saamiinsa. Poika on aina saanut kaiken, mitä haluaa ja mikä on uusinta uutta. On hieman raivostuttavaa, kun poika aina vertailee. Hän viettää paljon aikaa meidän perheen kanssa, koska niitä omia sisaruksia ei ole. Minulle asia on muuten ok, mutta täytyy myöntää, että välillä täytyy purra kieli poikki, kun poika vertailee kaikkea ja koko ajan. En viitsi silti sanoa, että minun palkkani on hieman eri kuin sinun lentäjäisäsi palkka ja että meillä asuu kolme lasta ja teillä vain yksi.
Jos lapsi kasvaa jatkuvan yltäkylläisyyden keskellä, sen on vaikea kasvaa heikompiosaisia ymmärtäväksi ihmiseksi, jolla maailma ei pyöri oman navan ympärillä pelkästään.
tää on ihan pelkkää mytologiaa. Lapsen kasvaminen empaattiseksi ei riipu siitä, joutuuko hän pihistelemään rahassa ja tavarassa, vaan siitä, saako hän tarpeeksi tukea tunne-elämänsä kehitykselle. Eikä se tuki tule tavarasta tai sen poissa pitämisestä.
Siis jos lapsi aina saa kaiken, se silti tajuaa, että kaikki eivät saa? Tuskinpa. Minulla esim. on kummipoikani 10-vuotias ainoa lapsi, joka laskee kaikessa ja koko ajan, kuinka huonompia muiden lasten tavarat, lahjat ym. ovat verrattuna hänen saamiinsa. Poika on aina saanut kaiken, mitä haluaa ja mikä on uusinta uutta. On hieman raivostuttavaa, kun poika aina vertailee. Hän viettää paljon aikaa meidän perheen kanssa, koska niitä omia sisaruksia ei ole. Minulle asia on muuten ok, mutta täytyy myöntää, että välillä täytyy purra kieli poikki, kun poika vertailee kaikkea ja koko ajan. En viitsi silti sanoa, että minun palkkani on hieman eri kuin sinun lentäjäisäsi palkka ja että meillä asuu kolme lasta ja teillä vain yksi.
koska se EI todellakaan ole kiinni siitä yltäkylläisyydestä, minkä keskellä kasvaa, vaan siitä, mitä lapselle puhutaan ja muuten kommunikoidaan (ilmeillä, eleillä kosketuksella jne).
KUKAAN koko maailmassa ei voi saada kaikkea mitä haluaa, ei edes Paris Hilton. Kyllä joku köyhissä oloissa äkkirikastunut olisi muuten jo poistanut kaikki maailman köyhyyden ja sairaudet ja sodat. Ihminen haluaa AINA enemmän kuin voi saada tai edes olla olemassa.
Empaattisuuden kasvaminen ei ole pettymyksistä kiinni, vaan tosiaan siitä, miten lasta ohjataan käsittelemään sitä mitä itse saa ja ei saa ja sitä mitä muut saa ja ei saa ja mitä joku haluaa tai ei halua ja montaa muuta asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vanhempien tehtävä on sanoa lapselle kymmenen kertaa ei ja yhden kerran kyllä. Muuten se kasvaa väärään.
että vanhempien tehtävä on sanoa lapselle kymmenen kertaa ei ja yhden kerran kyllä. Muuten se kasvaa väärään.
SInkkosesta tykätään kai just näiden yksinkertaistuksien takia, mtuta voi herrajumala kyllä joskus kuitenkin kannattais ajatellakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ainakaan vielä ei voi olla kysymys siitä että lapsi saisi kaiken minkä haluaa. Vauvan nätit vaatteet ja tarvikkeet ovat ihan vaan äidin mielenvirkistykseksi. Isompana sitten näkee hemmotteleeko lapsen pilalle.
Mutta ei ammatti kerro sitä miten käyttäytyy vapaa-ajallaan. Vaikka psykologi tai opettaja tms. olisikin ja TIETÄÄ miten kuuluisi tehdä. Kyllähän esim. melkin kaikki lihavat TIETÄÄ miten laihdutetaan, mutta eivät saa aikaiseksi tai halua tehdä sitä.
ole KENKIÄ. Muuta sitten saattaa olla senkin edestä ;)
Kyllähän sitä saa lapselleen ostaa mitä haluaa ja rahalla saa. Ei se ole keneltäkään pois.
ettei kyse ole siitä että tuttusi on psykologi, vaan siitä että hän sai lapsen niin "vanhana". veljen vaimo kilahti aivan kun vihdoin viimein saivat lapsen n. nelikymppisinä. ostivat tyyliin Lastentervikkeen tyhjäksi, jouluna kersa saa KAIKEN minkä haluaa, jnejne.