Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikä on ollut mielestäsi haasteellisin lasten ikä?

Vierailija
08.01.2010 |

Oliko se vauva-aika, taaperoaika, leikki-ikä, uhmaikä, murrosikä jne.?

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
08.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Molemmat kitisivät yötä päivää lähinnä koko ensimmäisen vuoden. Oma olo oli kauhea, kun kitisevän lapsen oloa ei voinut helpottaa mitenkään. Ainut vaihtoehto oli kantaa sylissä, mut tokan kohdalla sekin oli jo vaikeampaa, kun oli pieni esikoinen hoidettavana. Univaje oli tolkuton. Villejä ovat lapset nytkin, mutta on niin ihanaa, kun saa nukkua yöt ja lapsilta voi oikeasti kysyä, että mikä harmittaa tai mihin sattuu.

Vierailija
2/15 |
08.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pienet murheet. Itse uskon siihen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
08.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pienet murheet. Itse uskon siihen.

Vierailija
4/15 |
08.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

sen laajempaa otantaa ei ole..

Vierailija
5/15 |
08.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toinen lapsi on ollut ensimäiset 11 vuotta helppo.



Esikoinen on nyt 16 vuotias, ja todella helppoa on.





Meillä ei ole pätenyt tuo pienenä pienet murheet jne...

Vierailija
6/15 |
08.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli taaperoikä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
08.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ainakin mun lapset.









Vierailija
8/15 |
08.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisäksi isommalla myös 4-5 v (jolloin pienempi syntyi) sekä 7 v, jolloin joutui jo kunnolla ottamaa yhteen :) Nyt 8 v näyttäisi vähän helpottavan... Meillä on kyllä hyvin voimakastahoisia lapsia, että kai tämä haastellisuus jatkuu jossain muodossa jatkuvasti. Ainakin kun katselee muita lapsia, niin ei me ainakaan helpolla päästä :) Ja ihania meidän lapset tietty ovat sellaisenaan kuin ovat! Mutta siis pointti oli se, että kyllä tämä "vaikea ikä" kysymys on osin luonnekysymyskin. Olemmehan me aikuisetkin toiset koko ajan mukautuvaisia ja ns. helppoja ja toiset taas jotain ihan muuta...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
08.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ekalla 2-4 vuotta. Tokalla 4-6 vuotta (tosin välillä siinä helpompaa).

Vierailija
10/15 |
08.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lyhyesti sanottuna, yksivuotiaalla toimii jalat, muttei pää. Eli koko ajan pitää olla vahtimassa, kun taapero touhuaa ympäriinsä. Yksivuotias ei myöskään vielä leiki kovin hyvin toisten lasten kanssa, eikä pitkiä aikoja yksinäänkään. Hän myös heräilee öisin, käyttää vaippaa, tarvitsee apua syömisessä. Meillä molempien lapsien kanssa on kovasti helpottanut 2-vuotissynttäreiden jälkeen, kun leikit ja omatoimisuus, puheesta nyt puhumattakaan, ovat menneet jättiharppauksella eteenpäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
08.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehdottomasti 3-vuotiaana oli hankalinta.

Vierailija
12/15 |
08.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jokainen vuosi siitä eteenpäin on ollut helpompi kuin edellinen. Ja syykin on selkeä: vähäuninen lapsi vauvana nukkuu vain pätkissä, ja niin tekee äitikin. Vähäuninen isompana nukkuu ne vähät tunnit yöllä, jolloin äiti saa myös nukkua yöllä, jos haluaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
08.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tosin sitä pahensi se, että mies oli käytännössä aina töissä silloin.

Vierailija
14/15 |
08.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elämä helpottaa HETI kun lapset osaavat tarvittaessa itse kertoa, mikä on hätänä ja sen lisäksi syödä ja juoda itse. Plus eivät tarvitse enää vaippoja.



Perheessä vanhimmat lapset tällä hetkellä murrosikäisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
08.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vihaan vaipanvaihtoa ja rasittaa kun toinen ei paljoakaan ymmärrä ja kertoo tarpeistaan ja haluistaan vielä huonommin.



Joo, vauva-aika siis meikäläiselle vaan se pakollinen paha, siedettävä jos haluaa muun kuin isompana adoptoidun lapsen.