Suuret ikäluokat ovat ahneita paskoja.

eivät ole olleet päivääkään työttömänä. Molemmat saivat vakiduunit heti valmistumisensa jälkeen ja samoissa hommissa pysyneet yli 30 vuotta. Ei tietoakaan pätkä- tai silpputöistä saatika uudelleenkouluttautumisesta surkean työtilanteen vuoksi aikuisiällä. Velatonta omaisuutta on kaupunkiasunnon, lomamökin ja ulkomailla olevan kakkosasunnon verran. Lisäksi tietenkin auto ja tilillä oiva kasa "taskurahaa". Omaisuuden arvo on noussut huimasti sitten hankinnan, joten sijoitukset ovat tuottaneet roimasti. Kun olin pieni, matkustelimme pari kertaa vuodessa sekä loma-asunnolle että harrastamaan Keski-Eurooppaan. Eipä taida moneltakaan 30-40 -vuotiaalta äipältä ja iskältä sama onnistua nykypäivänä. Pelkkä asuntolaina on niin hurja, että sitä maksellaan vielä eläkkelläkin. Jos nyt sattuu olemaan niin onnellinen, että on pätkäduuneiltaan lainaa edes saanut...

"helpolle" elämälle, jolloin oli varaa kaikkeen, mihin nyt ei rahat riitä:

http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_03_06_hinnat.html

"helpolle" elämälle, jolloin oli varaa kaikkeen, mihin nyt ei rahat riitä: <a href="http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_03_06_hinnat.html" alt="http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_03_06_hinnat.html">http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_03_06_hinnat.html</a&gt;

Ensin suuret ikäluokat kasvattavat meidät kurilla ja väkivallalla herran nuhteeseen. Nyt emme uskalla vaatia oikeuksia. Meitä on höynäytetty pahasti ja hyväksymme sen.



Suuret ikäluokat ovat ahneita paskoja :(

[quote author="Vierailija" time="07.01.2010 klo 17:34"]

mutten omieni. Osa on rikastunut ja pärjännyt ja on ahneita materialisteja. Mutta ei kaikki. Välillä pistää vihaksi se törsäys, välinpitämättömyys luonnosta, kaiken mittaaminen rahassa. Ainoa puheenaihe on rikastuminen osakkeilla, autojen vaihtaminen ja mistä ja miten voit hyötyä itse eniten. Yök.

[/quote]

Tämä ketju on pakko nostaa mm. tämän takia: http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1439785134005.html 

Vanhempani ovat tavallisia duunareita ja löytyy maksetut omakotitalot, mökit ja sijoitusasunnot. Itse olen korkeakoulutettu ja teen pätkätöitä ilman mitään mahdollisuuksia ostaa omaa asuntoa. 

Joku tässä systeemissä on mennyt vaikeammaksi. 

[quote author="Vierailija" time="13.02.2010 klo 07:54"]Tämä yhteiskunta on teidät kasvattanut, pepun pessyt ja ruokkinut. Ja nyt kun olette aikuisia niin haukutte ja puratte omahaa pahaaoloanne.


Jos teillä ei ole itse selkärankaa ottaa vastuuta omasta elämästänne niin älkää syyttäkö muita. Nämä huudot täällä kuulostavat vihervasemmistolaiselta täysin epärationaaliselta propagandalta.


Helpompi se on muita syyttää kun itse kantaa vastuuta omasta elämästään.


Nimim.

Itse taloudellisen vapauden saavuttanut


[/quote]No tässä nyt vaa todettu faktoja.vituttaa kun välil tosiaan kuulee näiden vanhojen polvien suusta et nykynuoret niin pullqmössöö.ei tajuta et silloin asiat oli helpompia . siis ite ole mikään nuori.

Eläkerahastot tulee käyttää heti valtion velkojen maksuun. Vanhukset voivat realisoida omaisuuttaan. Niin minäkin jouduin tekemään kun jäin työttömäksi.

Juha.

Siis oletteko te ihan oikeasti syyttämässä Suomen suuria ikäluokkia siitä, että maailmassa on talouslama ja siitä, että se koettelee Suomea erityisen raskaasti?

Voisiko joku ystävällisesti selvittää minulle tätä ajatuksenjuoksua?

Sitä ennen toivoisin teidän lukevan allaolevat tekstit kokonaan.

Ennen euroon liittymistä Suomi selvisi lamasta aina markan devalvaatiolla.

Devalvaatio tarkoittaa kotimaan valuutan arvon tarkoituksellista heikentämistä suhteessa ulkomaisiin valuuttoihin. Devalvointia käytetään rahapolitiikan keinona maanteollisuuden ja viennin kilpailukyvyn parantamiseksi. Kun maan valuutan arvo heikkenee, maan vientituotteet suhteellisesti halpenevat. Maahan tuotujen tuotteiden hinnat puolestaan nousevat. Vientiteollisuus siis hyötyy devalvaatiosta. Maan kauppatase paranee devalvaation seurauksena, jos viennin ja tuonnin hintajoustojen summan arvo on yli yksi. Devalvaatio aiheuttaa inflaatiota, koska tuontitavaran hinnat nousevat. Seurauksena voi olla jatkuva devalvaatio-inflaatio-kierre.

Aiemmin devalvointia käytettiin Suomessa yleisesti. Kun Suomen markan arvo muutamana vuotena toisen maailmansodan jälkeen heikkeni noin kymmenesosaan entisestään, markka devalvoitiin vuosina 1945–1947 useita kertoja. Myöhemmin suoritettiin yli 30 prosentin devalvaatio vuosina 1957 ja 1967. Vuosina 1977–1978 markka devalvoitiin kolme kertaa vajaan vuoden kuluessa, mutta vain 5–8 prosenttia kerrallaan, samoin myöhemminkin vuonna 1982. Euroon liittymisen jälkeen tätä mahdollisuutta ei enää ole. Käytännössä mahdollisuus devalvointiin poistui jo syksyllä 1992, jolloin markka päästettiin lopullisesti kellumaan.[1] 

Kansainvälinen talous oli 1960-luvulla hyvin vakaa. Tämä näkyy myös Suomen teollisuustuotannon tasaisena kasvuna 1960-luvulla, vaikkakin vuonna 1967 kasvu alkoi hieman hiipua. Samana vuonna Suomessa toteutettiin markan 31 prosentin devalvaatio, jonka jälkeisinä vuosina teollisuuden tuotanto kääntyi jälleen voimakkaaseen kasvuun. Vuoden 1971 kireästä talouspolitiikasta ja metallialan lakosta seurasi talouden lyhyt taantuma, joka hidasti lyhytaikaisesti teollisuustuotannon kasvua. Seuraavina vuosina teollisuustuotanto kasvoi jälleen nopeasti kansainvälisen noususuhdanteen siivittämänä. Kasvua jatkui aina vuoteen 1975 asti.

Kauppa Neuvostoliiton kanssa lievitti öljykriisin synnyttämää lamaa

1970-luvun alun tuotannon nopeita kasvun vuosia seurasi kansainvälinen öljykriisi. Vuosina 1974-79 öljyn hinta kymmenkertaistui, mikä johti maailmanlaajuiseen inflaatioon ja lamaan. Kansainvälisesti laman katsotaan alkaneen 1973, mutta Suomen teollisuustuotannossa laman vaikutukset näkyivät vasta vuonna 1975, jolloin tuotanto kääntyi laskuun. Öljykriisin lisäksi tuotannon laskuun vaikutti Suomen ja EY:n välinen vapaakauppasopimus, joka solmittiin vuonna 1973. Sopimus altisti Suomen teollisuuden yhä kovemmalle kansainväliselle kilpailulle, ja länsivienti supistuikin voimakkaasti.

Vuodet 1976 ja 1977 olivat vielä teollisuustuotannolle miltei nollakasvun aikaa, kunnes tuotanto kääntyi jälleen voimakkaaseen kasvuun vuonna 1978. Vuosien 1978 ja 1979 teollisuuden tuotannon kasvu oli keskimääräistä nopeampaa. Tähän vaikuttivat vuosien 1977 ja 1978 aikana tehdyt kolme markan devalvaatiota, jotka olivat suuruudeltaan yhteensä 19 prosenttia suhteessa ulkomaanvaluuttojen markkinahintaan. Öljykriisin aikana Suomen teollisuuden tilannetta lievitti myös bilateraalinen kaupankäynti Neuvostoliiton kanssa. Kaupankäynnissä vaihdettiin yhä enemmän teollisuuden tuottamia hyödykkeitä vastineena kallistuneesta öljystä.

Vuonna 1979 öljy kallistui jälleen voimakkaasti, mistä oli seurauksena toinen öljykriisi ja edelleen 1980-luvun alun maailmanlaajuinen taloudellinen taantuma. Taantuman vaikutukset eivät kuitenkaan juurikaan näkyneet Suomen teollisuuden tuotannossa. Teollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä pidettiin osaltaan yllä vuoden 1982 kahdella devalvaatiolla, jotka nostivat ulkomaanvaluuttojen markkakurssia yhteensä 11 prosenttia. Lisäksi 1980-luvun alun öljykriisin yhteydessä öljyn hinnan nousu kasvatti jälleen Neuvostoliiton vientiä.

Öljykriisin seurauksena 1980-luku oli Länsi-Euroopassa heikon taloudellisen kehityksen aikaa. Suomen teollisuus menestyi kuitenkin 1970-luvun viimeisistä vuosista 1980-luvun loppuun selvästi eurooppalaista keskitasoa paremmin.

2000-luvullaVenäjästä on jälleen tullut, Saksan lisäksi, Suomen tärkein kauppakumppani. Suomalaisten yritysten sijoitukset ulkomaille ovat viimeisen 10 vuoden aikana lisääntyneet huomattavasti. Suomalaiset yritykset työllistävät ulkomailla jo lähes yhtä paljon kuin Suomessa.

Suomen teollisuustuotanto nojautui itsenäisyyden ajan alussa puu- ja paperiteollisuuteen. Toisen maailmansodan jälkeen koneiden ja laitteiden valmistus nousi tärkeimmäksi teollisuuden toimialaksi. 1990-luvun puolivälin jälkeen elektroniikka- ja sähkötuotteiden valmistuksesta on tullut jalostusarvolla mitaten tärkein toimiala. Suuri osa Suomessa tuotetuista tavaroista on viety ulkomaille, ja siksi kansainvälinen talous ja sen kehitys on vaikuttanut suuresti Suomen teollisuustuotantoon.

Suomen taloushistoriassa devalvaatioilla on ollut tärkeä teollisuustuotannon kasvua kiihdyttävä vaikutus. Suomi on 1930-luvulta 1990-luvulle devalvoinut valuuttansa jokaisella vuosikymmenellä vähintään kerran. Yhteisvaluutan oloissa ja toisaalta yritysten kansainvälistyessä devalvaatioita ei voi enää käyttää talouspolitiikan välineenä.

Kaikki ratkaisut valtioissa, ennenkaikkea sosiaalipolitiikka, ovat poliittisia päätöksiä. 

Suuret ikäluokat ovat toki saaneet nauttia hyvinvointivaltion kasvusta ja mukanaan tuomista etuuksista. Mutta niin olette tekin. Ei ole suurten ikäluokkien vika, että talous sakkaa niin paljon, että niistä on jouduttu tinkimään. Voitte myös syyttää itseänne, itsehän olette äänestäneet 80-luvulta lähtien Kokoomusta, jonka suurin halu on poistaa etuudet ja yksityistää kaikki. Sitä saa, mitä tilaa...

Alla listaa hyvinvointivaltion etuuksista. Aika monia niistä tekin olette päässeet nauttimaan.

4. Hyvinvointivaltion laajentumisen kausi

Sotien jälkeen, 1940-luvulta lähtien, alettiin yhä enemmän korostaa valtion laajaa vastuuta ja uudenlaisen sosiaalisen turvan periaatetta. Vahva vaikuttaja oli Englannissa kehitetty ns. Beveridge-suunnitelma. Sen tavoitteena oli taatatoimeentulon vähimmäistaso kaikille yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta sairauden, työkyvyttömyyden, työttömyyden, vanhuuden tai perheen koon lisääntymisen vuoksi. Keinoiksi suunnitelmassa  nimettiin sosiaalivakuutus, lapsilisät, työllisyyden ylläpito sekä ilmaiset terveydenhoitopalvelut. Suomessa hyväksyttiin nämä periaatteet, vaikkei maalla heti sotien jälkeen ollutkaan taloudellisia mahdollisuuksia kovin nopeasti lisätä sosiaaliturvaa.
- 1946 Invalidihuoltolaki ja vuonna 1948 sotilasvammalaki
- 1948 kaikille huoltajille tasaetuuksia maksava lapsilisäjärjestelmä
- 1949 äitiysavustus kaikille synnyttäjille

Varsinaisesti 1950-luvulta lähtien alettiin kulkea kohti hyvinvointivaltiota. Vuoden 1954 Mitä Missä Milloin -kirja esitteli hyvinvointivaltio-sanan uutena sanana. Se määriteltiin valtioksi, jossa taataan valtiovallan toimenpitein sosiaalinen turvallisuus ja hyvinvointi kaikille kansalaisille. 

                                                     Enemmän hyvinvointivaltiosta tämän linkin takana.

Köyhäinhoidon perinne alkoi todenteolla  heiketä vasta 1960-luvulla. Paino siirtyi huollosta vakuutuksen kehittämiseen:
-  työeläkejärjestelmiä alettiin kehittää
- 1964 säädettiin sairausvakuutuslaki, viimeisenä Euroopassa. Se tarjosi ansiosidonnaisten etuuksien lisäksi minimietuudet niille, joilla ei ollut tuloja.
- 1964 äitiyspäiväraha
- 1972 asumistuki kaikille lapsiperheille

Sosiaalipalveluita alettiin rakentaa 1960-luvulta lähtien. Ne ymmärrettiin nyt uudella tavalla, esim. päivähoitoa ei mielletty enää vain ehkäiseväksi köyhäinhoidoksi. Etenkin 1970- ja 1980 luku olivat hyvinvointipalveluiden voimakkaan kasvun aikaa. Tulonjakovaltio muuttui palveluvaltion suuntaan ja sosiaalipolitiikka kehittyi yhteiskuntapolitiikasta hyvinvointipolitiikaksi.
- 1973 kunnallinen lasten päivähoito  
- 1978 kehitysvammaisten erityishuolto
- 1984 sosiaalihuoltolaki
- 1984 lastensuojelulaki
- 1985 lasten kotihoidon tuki
- 1987 vammaispalvelulaki

Sosiaalimenot kasvoivat, ja niiden osuus bruttokansantuotteesta nousi vuoden 1950 vajaasta 10%:sta vuoden 1985 lähes 25 %:iin.

1980-luvulla alettiin pohtia mahdollisuutta siirtyä hyvinvoinnin tuottamisen sekamalliin (welfare-mix), jossa kolmannella ja neljännellä sektorilla sekä liikeperiaatteella toimivilla yrityksillä olisi aikaisempaa suurempi rooli.  Vuoden 1984 sosiaalihuoltolaissa mahdollistettiin kuntien ostopalvelusopimukset: kuntien ei ollut enää pakko tuottaa palveluja itse, vaan ne saivat ostaa niitä järjestöiltä ja yksityisiltä yrittäjiltä. Kunnat siirtyivätkin hiljalleen ostamaan sosiaalipuolella varsinkin ns. erityispalveluita yksityisiltä ja järjestöiltä.

5. Lama-ajan sosiaalipolitiikka

1980-luvun loppupuolelta saakka hyvinvointivaltio  ei ole enää laajentunut, vaan on ollut pikemminkin puolustusasemissa. Hyvinvointivaltion kehittäminen jäi toisenlaisten hankkeiden varjoon (mm. tietoyhteiskunta, kansallinen kilpailukyky).

Suomalaista sosiaaliturvaa supistettiin ensimmäisen kerran 1990-luvulla. Sosiaalimenot kasvoivat leikkauksista huolimatta 1990-luvun puoliväliin mennessä yli 35 %:iin bruttokansantuotteesta.

Kunnat reagoivat kiristyneeseen taloudelliseen tilanteeseen monin eri tavoin: työn tuottavuutta pyrittiin nostamaan, tämä johti joskus laadun paranemiseen, mutta usein myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ylikuormittumiseen; odotusajat ja jonot pitenivät; asiakasta kohden oli vähemmän aikaa; siirryttiin laitoshuollosta ja -hoidosta kohti avohuoltoa ja -hoitoa.

1990-luvin talouskriisin myötä puhe hyvinvointivaltiosta vaihtuikin puheeksihyvinvointiyhteiskunnasta. Siinä hyvinvoinnin toivotaan järjestyvän enemmän markkinaehtoisten ratkaisujen sekä yksilöiden, perheen ja järjestökentän toiminnan avulla.

Ei tietenkään olla syyttämmässä. Itse puhun ainakin vain pelkästä kateudesta. Mielellään olisin ottanut itsellenikin varman ja hyväpalkkaisen työpaikan ja halvan asunnon jonka pienen lainan inflaatio muutenkin söi pois. Siitä olen syyttämässä, että nämä kuusikymppiset patut joita vielä on muutama työelämässä ei tajua astua syrjään. Tosin tuskin siihen tilalle ketään uutta enää otettaisiin muutenkaan.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2010 klo 15:55"]

Ahneuksissaan tekevät töitä kuin viimeistä päivää vaikka on talot, mökit ja autot jo maksettuna. Eivät päästä irti suojatyöpaikoistaan ja nuorisotyöttömyys sen kun kasvaa.
En ainakaan niiden ahneiden paskojen perseitä vanhainkodissa pyyhi, ostakoot perseensä pyyhkijän rahalla.

[/quote]  siitä hyötyy seuraava polvi tai sitä seuraava jos mummo ja vaari päättää että annetaankin lastenlapsille , toiselle talo, toiselle mökki, kolmannnelle metsää jne

[quote author="Vierailija" time="07.01.2010 klo 20:29"]

Ensin suuret ikäluokat kasvattavat meidät kurilla ja väkivallalla herran nuhteeseen. Nyt emme uskalla vaatia oikeuksia. Meitä on höynäytetty pahasti ja hyväksymme sen.

Suuret ikäluokat ovat ahneita paskoja :(

[/quote]  suuret ikäluokathan on rakentaneet tämän maan

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2010 klo 20:29"]

Ensin suuret ikäluokat kasvattavat meidät kurilla ja väkivallalla herran nuhteeseen. Nyt emme uskalla vaatia oikeuksia. Meitä on höynäytetty pahasti ja hyväksymme sen.

Suuret ikäluokat ovat ahneita paskoja :(

[/quote]  suuret ikäluokathan on rakentaneet tämän maan

[/quote]

Ja ovat saaneet siitä hyvän korvauksen. Minäkin rakentaisin mielelläni vaikka mitä valtiota tai systeemiä jos vaan otettaisiin hommiin.

Mielenkiintoista. 

Fakta on saanut ainoastaan alapeukkuja. Hmm....Kertoo mammojen älyllisestä kapasiteetista paljon, kun ei edes osata yhteenlaskua. Kertoo myös mammojen omasta ahneudesta.

Ihan naurattaa. Sinullahan on hyvin asiat. Olet päässyt elokuviin 3-4 kertaa ennen aikuistumistasi. Ja olet SAANUT TÖITÄ JO 15-VUOTIAANA. Eli olet SAANUT OLLA TÖISSÄ. Kannattaisi muistaa se tosiasia, ettei nykynuorille RIITÄ TÖITÄ. Yhteen kesätyöpaikkaan (ihan perustason duunaritöihin) on yleensä noin 100 hakijaa.



Sinun elämäsi on mennyt hyvin ja olet saanut elää yhteiskunnassa, joka ei ole ollut niin raaka ja armoton kuin nykyinen oikeistolainen yhteiskunta.



Tarinastasi kuultaa se, ettet todellakaan tiedä, minkälaisessa ahdingossa nuoremmat ikäpolvet joutuvat vanhempiinsa verrattuna elämään. Mieti, miltä olisi tuntunut ottaa 30 vuoden asuntolaina jo homeessa olevaa kaksiota varten. Sinä taisit saada maksettua pienen kaksiosi 5-10 vuodessa.



Nim. 70-luvun loppupuolella syntynyt ahkera ja akateeminen, ennen aikuistumistaan 2 kertaa elokuvissa käynyt, sisarustensa vanhoja ja parsittuja vaatteita koko lapsuutensa ajan käyttänyt, suurten ikäluokkien ahneuden uhri.

Edellinen viesti siis vastaus kirjoitukseen "Voi miten surullista".

Tämä yhteiskunta on teidät kasvattanut, pepun pessyt ja ruokkinut. Ja nyt kun olette aikuisia niin haukutte ja puratte omahaa pahaaoloanne.



Jos teillä ei ole itse selkärankaa ottaa vastuuta omasta elämästänne niin älkää syyttäkö muita. Nämä huudot täällä kuulostavat vihervasemmistolaiselta täysin epärationaaliselta propagandalta.



Helpompi se on muita syyttää kun itse kantaa vastuuta omasta elämästään.



Nimim.

Itse taloudellisen vapauden saavuttanut

Missä ovat ne rationaaliset järkevät naiset joista aina puhutaan?



Ei kai urbaani legenda?

Vielä selvennykseksi



Tehdä töitä = maksaa veroja sosiaalivaltion ylläpitoa varten. Eli käytännössä työnteko mahdollistaa mm. tulonsiirtoja kuten eläkkeitä maksettavaksi.



Alkuperäisen kirjoittan mielestä tämä työnteko on ahneutta. Elikkä pitäisi mennä eläkkeelle jota sitäkään ei ole ansainnut.



Onpas tämä nainen looginen tapaus.

kuin se että suuret ikäluokat eivät tosiaan ymmärrä, ettei nykypäivänä "mennä töihin" niin vaan että ilmottautuu halukkaaksi. Hakijoita on sata tai kaksi, eikä valtio järjestä hätäaputöitä vaan tuottavuusohjelman.