Mikä saa ihmisen elämään parisuhteessa puutteessa?
Onko ne ihmiset jotka oikeesti elävät suhteessa ja kokevat olevansa alituiseen seksin puutteessa, niin miettineet että miksi näin on? Miksi moiseen sitten suostua, aikuinen kuitenkin päättää omasta itsestään ja myös siitä elääkö/haluaako elää puutteessa. Jos näin on, miksi ei tee asialle mitään? Onko rakkaus kuitenkin toista kohtaa liian voimaksta mennäkseen vieraisiin tai ottamasta eroa. Kuitenkin pitää miettiä, rakastetaanko sua tarpeeksi/ollenkaan kun puutteessa joudut elämään. Tietenkin monella saattaa olla yhteinen talo/paljon velkaa, lapsia yms mikä saattaa ero ajatukseen vaikuttaa ja tyytyy vaan tilanteeseen.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän intohimo toista kohtaan ja molempia tyydyttävä seksielämä on parisuhteen kulmakivi.
Tyydytään keskinkertaisuuteen ja mietitään +40 vuotiaina kun ero on vihdoin tullut, että miksi tuhlasin elämästäni 15 vuotta olemalla onneton.
Vedotaan talouteen ja lapsiin. Missä on oma onnellisuus? Elintaso voi hetkellisesti laskea ja kauniit kulissit murtua, lapset tottuvat nopeasti.
Kun ei muunlaista seksielämää ole kokenut, niin ei sellaista niin osaa kaivatakaan. Vähän kuin automaattivaihteinen auto. Ennen sellaista manuaalikin oli ihan OK. 30 vuotta meni elämästä, 20 hyvää ja viimeiset 10 ei niin hyvää. Lapset ja yhteinen velkainen omakotitalo pitivät yhdessä. Nyt on laitettu vaihteenvalitsin D-asentoon, heivattu peruutuspeili hevon kuuseen ja nokka kohti uutta.
En oikein usko ikuiseen rakkauteen ja onneen. Minulle riittää good enough ja tyytyväisyys vallitsevaan tilanteeseen. Ainakin 95% ajasta.
Kyllähän intohimo toista kohtaan ja molempia tyydyttävä seksielämä on parisuhteen kulmakivi.
Tyydytään keskinkertaisuuteen ja mietitään +40 vuotiaina kun ero on vihdoin tullut, että miksi tuhlasin elämästäni 15 vuotta olemalla onneton.
Vedotaan talouteen ja lapsiin. Missä on oma onnellisuus? Elintaso voi hetkellisesti laskea ja kauniit kulissit murtua, lapset tottuvat nopeasti.