Todella mustasukkainen mies+raskaus
Ollaan nykyisen mieheni kanssa oltu 4v yhdessä, harkitsin jo eroa miehen mustasukkaisuuden takia, mutta nyt tein positiivisen raskaustestin. Alkuun mies ei näyttänyt mustasukkaisuuttaan tai sitten en osannut ajatella sitä niin, mutta nyt reilu 2v se on näkynyt selvästi. En sais tavata miespuolisia ystäviäni, ravintolassa usein miehestä katson muita miehiä sillä silmällä ja muutenkin on todella omistushaluinen, minulla ei saisi olla omaa elämää ollenkaan, sillon kaikki olisi hyvin.
Olen tästä miehelle puhunut ja ettei näin voi jatkua ja hetken aina näiden keskustelujen jälkeen mies ei ole niin mustis kunnes kaikki palaa taas ennalleen. Olin jo aikeissa sanoa miehelle, että tämä meidän rakkaustarina päättyy tähän, mutta se nyt jäi kun tein plussasin. Mies ei vielä tiedä raskaudesta.
Mietin vaan, että voiko tuollaisesta mustasukkaisuudesta parantua? Muuten suhteemme on ihan kunnossa ja voisin vielä harkita jatkamista, jos tietäisin, ettei mustasukkaisuus palaa taas hetken päästä kuvioihin.
Kommentit (30)
niin saat uskoa, että tuosta se vaan pahenee.
Lähde pois!!!
Kerroin raskaudesta ja lisäksi otin puheeksi taas hänen mustasukkaisuutensa. Mies ei kuitenkaan suostunut edes ajattelemaan mihinkään hoitoon lähtemistä mustasukkaisuutensa takia, hänestä se ei ole ongelma.
Eli minä lähden tästä suhteesta, en jaksa enää tätä kyttäämistä ja syyttelyä millon mistäkin. Aborttia en välttämättä tee, tiedän, että pärjään vauvan kanssa yksinkin.
ap
Toivon todella paljon sinulle voimia!
Lähde mahdollisimman pian, ettei mies vain keksi mitään eropäätöksen kuultuaan.
Pärjäät kyllä vauvan kanssa hienosti yksinkin. Kaikkea hyvää elämääsi!
ja voin kertoa että kun mies kuuli eropäätöksestä (tiesi raskaudestani)sai vain lisää vettä myllyyn. erosta on jo monta kuukautta ja mies on edelleen täyspäiväinen vainoaja.
Hyvä ap, oli oikea päätös erota! omalla kohdallanikin kaikki alkoi vain ukon mustasukkaisuudesta ja eron myötä ilmeni että oli suunitellut jopa minun tappamista kun"petin" häntä "koko ajan".
että muka katselisit muita miehiä "sillä silmällä" jatkuvasti, myös kun olette yhdessä ulkona. Kannattaa vakavasti harkita asioita. Jos ei muuta niin tehdä miehelle selväksi, että tämän on tosiaankin muututtava...
...lähde suhteesta. Kokemuksesta tiedän ettei miehesi helpolla tuosta parane, jos koskaan. Ajattele nyt lastasi eniten, pientä ja viatonta - ja heikkoa! Omalla äidilläni oli mustasukkainen mies avioeron jälkeen, ja me lapset siitä kärsimme vähintään yhtä paljon.
ja miehesi mustasukkaisuus muuttaa sinunkin persoonasi ennenpitkää.
lähtisin lätkii.Itse seurustelin mustasukkaisen kanssa ja turpaan tuli välillä ja kuulemma aiheutin itse ja paskan marjat! en voi sille mitään jos tuntematon mies katsoo,äijä huomaa sen ja himassa lätty ´lätisee!!! oli mun tyttökavereillekin mustis,kun vietin aikaa heidän kanssaan.
Vaikea sanoa mitä tulee tapahtumaan, mutta kuten muutkin vastaajat, pelkään pahoin, että tilanne vain pahenee.
Itse en ole ollut noin mustasukkaisen miehen kanssa mutta olen itse edellisessä suhteessa ja nuorempana kärsinyt todella pahasta mustasukkaisuudesta. Vahdin silloista kihlattua kuin haukka enkä kestänyt hänmen naispuolisia työkavereitaan enkä päästänyt häntä minnekään yksin. Eihän se toiminut!
Se ei olisi päättynyt ollenkaan, en mä voinut muuttaa itseäni. Näin jälkeenpäin voin sanoa ONNEKSI tunteemme väljähtyivät ja päätimme erota samoihin aikoihin kun minä itse ahdistuin omasta mustasukkaisuudestani ja päätin hakea apua.
Olen päässyt ongelmastani eroon ja elän nyt tasapainoisessa avioliitossa, johon on saatu kolme ihanaa lasta. Mutta tiedän mitä sairaalloinen mustasukkaisuus on. Kamalaa!!! Olin valmis ihan mihin vaan, jotta mies olisi vain minun, eikä kenenkään muun... Onneksi se on ohi, ahdistus pelkästä ajatuksestakin -olimme väärät ihmiset ex:n kanssa toisillemme muutenkin enkö oikeastaan tajua nyt miksi olin hänestä niin mustis.
Tuon tasoinen mustasukkaisuus on sairaus ja sen kanssa voi käydä huonostikin. Neuvon sua todella miettimään mitä teet. Sinuna kyllä pistäisin miehen seinää vasten niin, että mies joko hakee apua mustasukkaisuuteensa tai te muutatte eri osoitteisiin ja mietitte tulevaa rauhassa. Älä jätä vauva-parkaa tuon tilanteen keskelle, siitä ei seuraa mitään hyvää.
mutta se vaatii sitä, että mies itse tunnustaa ongelman ja haluaa tehdä sille jotain. Jos hänen mielestään ainoa ongelma on se, ettet sinä taivu hänen vaatimuksiinsa, sanoisin, että tuskin tulee tilanne helpottumaan.
Onko miehesi aina yhtä mustasukkainen, vaikuttaako käytökseen esim. alkoholin käyttö? Mun mieheni oli aikoinaan todella mustis, mutta hyvin harvoin toi tunteitaan julki muulloin kuin humalassa. Kun aloin odottamaan esikoistamme, se aiheutti sen, että mies epäili mua todella paljon, hän oli selvästi hyvin ahdistunut itsekin ajatuksistaan ja tunteistaan. Raskauden vuoksi itsekin lopulta otin asian esille aivan vakavissani - en todellakaan halunnut itselleni ja lapselleni tulevaisuutta, jossa mies häärii ympäriinsä kyräillen, epäilee jokaista liikettä, sanaa ja elettä, ja suorastaan vakoilee minua. Väkivaltainen mieheni ei ole koskaan ollut, onneksi, en siis tosiaan pelännyt joutuvani nyrkin ja hellan väliin, mutta pelkäsin, että joutuisin loppuelämäni olemaan henkisesti varpaillani. Onneksi mies itsekin tajusi, että ongelma on hänen, ei minun, ja että siitä on todella päästävä eroon.
lopun elämääsi. Mustasukkaisuus ei katoa joten lähde kun vielä voit, jos ei muuten niin sitten turvakodin kautta
tai ero ennen kuin lapsi syntyy tai edes kerrot raskaudesta, niin olet huoltajuuden suhteen vahvemmilla kai kun olet alusta asti asunut yksin vauvan kanssa
töihin lähdettyäni mies tutki pyykkikorista alushousujani ja soitti töihin raivotakseen kuinka niistä oli löytynyt muka spermaa (valkovuotoa).En koskaan pettänyt häntä enkä antanut aihetta mustasukkaisuuteen.Erosimme kun olin tietämättäni raskaana.Tein abortin ja pääsin tyypistä eroon.
Vaikka en ole abortin puolesta pauhaaja, en kadu päätöstäni.Varsinkaan kun ulkopuolelta olen saanut seurata hänen uusia suhteitaan mihin lapsia on tullut.
Jos lapsen haluat, pärjäät tod.näk. paremmin ilman miestä.Tällä iällä (39v) ja elämän tilanteella pitäisin itse lapsen, mutta 10v sitten se olisi ollut lähes mahdotonta.
Joko miehesi ja sinä menette pariterapiaan, tai sinä lähdet.
Raskaus pahentaa asiaa, ja kuvioon saattaa pian astua väkivalta.
mies ei usko että lapsi on hänen...
toivottavasti ap ymmärrät oman parhaasi ja lähdet. Jos olet nuori, tee abortti. Et halua lasta tuollaisen miehen kanssa.
Jos et muuten uskalla niin mene ensin turvakotiin. Lapsi vaan pahentaa tilannetta entisestään, tiedän kokemuksesta