*****Tammikuun tähdet**** vko 1

Älä itseäsi " ruoski " suotta. Mielumminkin ole ylpeä itsestäsi kun olet noin hyvin jaksanut yliajan! Viimeiset viikot tekee tiukkaa monille ja sinä laitat vastaan käynnistämiselle viimeiseen asti. Ymmärrän hyvin huolesi tuosta lääkkeellisestä synnytyksestä / käynnistämisestä, koska se tippa todellakin sitoo paikalleen. Mä sain kyllä nousta oksitosiinitipan kanssa sängyn vierelle terapiapallon päälle. On se jotain sekin :) Toivon sydämestäni sinne supistuksia!!!



Täällä ei tuo saunominen ja siivoaminen juurikaan toimi ja se kolmas " ässä " ei voisi vähempää kiinnostaa. Mieskin jo tyytynyt kohtaloonsa ja lakannut yrittämästä. Mutta mullahan viikkoja onkin vasta 37 ja risat.



En tiedä voiko tuo stressin laukeaminen lasten hoitojärjestelyistä vaikuttaa vai mikä, mutta nukuin viimeyönä 5 tuntia putkeen. En muista koska viimeksi olisin noin hyvin nukkunut. Anoppi on meillä nyt sitten ainakin ensiviikon.



Anopilla on 5 lasta ja tämä tulokas on 15 lapsenlapsi. Sanoivat eilen molemmat appivanhemmat, että mun naama alkaa näyttää siltä, että lähtö alkaa olla jo lähellä. Viimeksi kun näin sanoivat kuopuksen kohdalla, niin lähtö tuli kahden päivän päästä. Saas nähdä kuinka oikeassa ovatkaan tällä kertaa.



Niin ne kalvot ymmärtääkseni yleensä puhkeavatkin että supistuksen aiheuttama paine ne puhkaisee. Mutta myös vauva voi ne kynsillään puhkaista. Ja todellakin kuopuksen kohdalla kuulin aivan selvän napsahduksen kun kalvot puhkesivat. Supistuksia en tuntenut ainuttakaan ennakoivasti. Myös esikoisen synnytys käynnistyi kalvojen puhkeamisella. Silloin oli pientä menkkamaista jomotusta selässä, mutta ei sen kummempaa. Saas nähdä kuinka tällä kertaa käy. Mulla ei kummatkaan lapset myöskään koskaan kiinnittyneet ennen synnytystä.



Jepskukkuu, mutta tänään olisi hyvä päivä vauvojen syntyä. Ihana, kirkas pakkaspäivä, apuja kotona ja mitkä numerot tulisikaan sotuun :)



Minsku

Sunnuntai on lopuillaan ja huomenna alkaa pitkään odotettu arki! Koulut alkavat taas loman jälkeen ja sekös tuntuu enemmän kuin hyvälle...



Tänään olen tehnyt sitä samaa proseduuria kuin aika ennenkin. Metsälenkki moottorikelkkojen ajamalla reitillä otti yli tunnin aikaa.

Noh, vaikkei mitään tapahtuisi niin ainakin kunto pysyy kunnossa. Se on tärkeintä ettei pääse ihan rapistumaan eikä perse leviä ihan yli vanhojen mittojen.

Niin, odottelua vain...hiljaa hyvä tulee.



Ei muuta.



Riesa

.. olet sissien sissi. Ei sille vaan nyt mahda mitaan, etta laaketiede vetaa rajan johonkin, eli siihen 42 viikkoon - johonkinhan se kai on niidenkin vedettava. In the perfect world Beckham syntyisi omia aikojaan ehka joskus rv43 paikkeilla, eika siina olisi mitaan ihmeellista. LA rv40 on vain pelkka keskiarvo, ja muodostuu siita etta on paljon naisia joiden raskaus kestaa lyhyemman, ja yhta paljon joilla se kestaa pidemman ajan. Ei ole sinun, eika Beckhamin vika, ettei teidan omaa rytmia kunnioiteta, vaan teita hatistellaan, vaikkei ole tod.nak. kuin parista paivasta kiinni koko homma.



Hienoa kuitenkin etta kohdunsuu on kypsynyt, niin kaynnistykselle on paremmat edellytykset. Eiko kaynnistysta voida yrittaa ensin jollain kohdunsuulle laitettavalla, onko heti pakko rikkoa kalvot tai pistaa tippa? Kun vauva kerran voi hyvin, eika hataa sen puoleen ole.



Taalla meni tama paivamaara nyt meidan neidilta ohi - huomenna olisi viela toinen mahdollisuus, muttei taida sekaan kiinnostaa. Olo on oikein hyva, alakerrassa tosin vihloo kavellessa ja tuntuu etta vauvan peppu on pudonnut puolivaliin mahaa - olisikohan laskeutunut astetta alemmas? Jalat tuntuvat olevan aika pitkat, valilla vauvan venytellessa tunkevat ulos kyljesta selan puolelta!!! :D



Jotenkin olen taman paivan aikana tullut sinuiksi kaynnistyksen suhteen. Jos menee siihen, niin menee - toivottavasti sekin sujuu hyvin, ja onpahan sitten yksi kokemus lisaa. ;)



Larubia 41+1

onnea kaikille ketkä ovat nyyttinsä jo saaneet ! me muut vielä sitä odottelemme..

täällä olisi huomenna tasan rv40 ja ei mitään tuntemuksia ole ollut, että tulisi kohtpuolin jo ulos.. näyttää poika viihtyvän vielä massussa jonkin aikaa :) mulla on ollut jo viikon-pari viikkoa sellasta kipua tos sisäreidessä/taipaleessa( siis siinä kohtaan mistä jalka lähtee alespäin, anteeksi epäselvä kirjotukseni)toivottavasti joku ymmärsi ! :s eli se kipu tulee yhtäkkiä ja meinaa viedä jalat alta ? mitäköhän se meinaa,.. olen myös tässä huomannut, että äläpäässä tuntuu oudolta, siis ihan kun emätimessä vihlais tai sieltä tulisi jotain ulos :D en sitten tiedä, että onko jokaisella näitä samoja..

noh, mennään tässä päivä kerrallaan ja odotellaan että pian rupeisi jo jotain tapahtumaan..

kärsivällisyyttä kaikille siihen odotukseen!

Mutta sainpas imuroitua ja luututtua ja muutenkin siistittyä koko kodin. On se eri mukava olla, kun on puhdasta! Nyt voi lähteä kaikessa rauhassa synnyttämään ja tulla sitten puhtaaseen kotiin vauvan kanssa :)



Täälläkin samaa vihlomista mitä Larubialla, muttei supistuksia-ei ainoatakaan. Mutta suihkun jälkeen tuli tippa maitoa toisesta rinnasta!!!! Ei ole tullut mitään koko raskauden aikana, joten voitte uskoa että olin mielissäni :) Kyllä se vauvan tulo syliini sieltä lähestyy, uskomatonta! Tuntuu niin ihmeelliseltä, että ihan pian saan pitää omaa lastani sylissäni! Oon odottanut tätä niiiin monta vuotta, koko aikuisikäni :)



Onnesta sekaisin,



Sognatore 40+3

..ihmettelin vaan ettei kukaan ole aamun jälkeen kirjoitellut mutta tässähän olikin 2 sivua :D :D



Täällä odottelu menee lepäillessä.. on nimittäin niin kova väsymys päällä, ettei voi kuvitellakaan tehdä mitään! Ei tarvi siivota tai ulkoilla..lämpimän peiton alle vaan :)



Esikoinen oppi muutama viikko sitten kävelemään niin ei kaipaa syliin enään niin paljo (ei kyllä tähän syliin meinaa kohta mahtua :D ) Tutkii ihan uudella innolla kotia :)



Toivottavasti Elisabeth on jo päässyt tositoimiin, aika menee varmaan vielä hitaammin tuossa vaiheessa..Enää muutama päivä, luulis jo sitten olevan pikkuisen ulkona :)



Kohta varmaan satelee synnytys-uutisia kun ei pitkään aikaan niitä olekaan kuulunut..



Taidanpa itse mennä taas nukkumaan ja toivottavasti herään huomenna vähän virkeämpänä.. Olisi mukava jos ei loppuraskaus ihan sängynpohjalla mene..



T.Mmamma rv39

Eipä olo kuitenkaan parempi ole. Mietin juuri, mikä siinä käynnistyksessä niin pelottaa, ja ei se varsinaisesti ole rajummat synnytyskivut. Kivut kyllä kestän, ja onhan kivunlievitykset sitten keksitty, jos tunnen niitä tarvitsevani (vaikka lääkkeetön synnytys onkin tavoitteena). Minua pelottaa se, että esim. kalvojen puhkaisussa kertalaakista suljetaan niin moni lääkkeetön menetelmä pois (allas, suihku, liikkuminen...) ja sitten olen sidottu yhteen paikkaan. Piuhoja on EKG/suppari-antureissa ja scalp-anturissa, kuulemma on sairaalan rutiini kalvojen puhkaisussa. Sitten vielä se hemmetin tippakanyyli (jos kätilö yrittää uudestaan lässyttää, kuinka se on ihan samaa hormonia, mitä oma kroppa erittää, niin tekisi mieli sortua väkivaltaan...) Siinähän olen sitten 4 eri piuhassa sängyn omana kärvistelemässä, enkä voi omaan olotilaani yhtään vaikuttaa. Muutenkin minulla on klaustrofobia. On sen verran negatiivinen olotila, että edes tieto huomisesta vauvautumisesta ei lohduta sitten yhtään. Eniten ärsyttää, ettei käynnistykselle ole lääkärinkään mielestä muuta lääketieteellistä syytä, kuin kalenteri :(



Jotain positiivista kuitenkin. Esikoinen saatiin erään toisen kaverin luo yökylään, alkuperäisen hoitopaikan jouduttua enterorokon kouriin. Nyt ei tarvitse ketään mahdollisesti yöllä hätyytellä ja herätellä. Äsken kävin 45min reippaalla kävelylenkillä, ja saunoin. Suppareita ei vaan kuulu, tai sitten en niihin vaan muilta pikkukolotuksilta ja selkäjomotukselta (uusi oire tänään) reagoi.



Että näin. n. 10h varmaankin vielä armonaikaa. Kertoilen sitten tuloksista, kunhan saan mahdollisuuden. Toivottavasti teille muille on tiedossa parempi kohtalo.



Elisabet ja Beckham 42+1



(Nuori odottaja taisi muuten kysellä ihmeellisestä jalat alta vievästä kivusta. Se on kuvauksen mukaan iskias-hermosta johtuvaa, vauvan pää jotenkin hinkkaa strategista paikkaa. Hyvin yleinen oire näin lopussa.)

Huomenta!



Elisabet - Hyvaa Beckham'in synttaria!!! :) Hieno paivamaara tanaan. Onhan se tosi kypsaa, etta kalenteria vaan sokeasti tuijotetaan. Kun ajattelee etta viela ehka 50 vuotta sitten ei voitu tietaa kovin tarkkaan missa vaiheessa raskaus oli (ei ultraa, pelkastaan viimeisten kuukautisten mukaan) ja muutenkin asuttiin maaseudulla, ja saatettiin synnyttaakin kotona. Vauva tuli silloin kun hanelle sopi. Laaketieteen kehittymisen myota on tietysti tullut mielettomasti kaikkea hyvaa, mutta nama paivamaariin tuijottamiset ja synnyttajan piuhoihin kytkemiset ja sangyssa makuuttamiset on kylla sitten sielta negatiivisemmasta paasta. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja kaynnistys onkin positiivinen yllatys. bd



Sognatore - Onnea ekasta maitotipasta! :) Tavaraa on varmaan jo enemmankin, mutta sen ulos saamiseen tarvitaan innokas vauva. ;)



Taalla on nyt moni niin hilkulla, etta kohta varmasti saadaan lisaa tammivauvoja! Beckham ainakin. ;) Tsemppia mammat!!!



Taalla odottelu jatkuu.. Huomenna onkin laakariaika ja alkaa intensiivisempi tarkkailu, blah. Eilen illalla tuntui supparit jotenkin erilaisilta, jomottelivat menkkamaisesti ja sateilivat vahan selkaan ja reisiin. Yolla sama jatkui, alavatsaa sarki koko yon, mutta sain silti aika hyvin nukuttua. Suppareita tuntui olevan ainakin aamuyosta tosi saannollisesti. Sanoin miehellekin, etta jos tahti tiivistyy niin nayttaa lupaavalta, ja pakkaan tytoille tanaan varmuudeksi yokamat laukkuun, jos vaikka joudutaan viemaan yoksi hoitoon. Ilmeisesti tasta saikahtaneena supparit ovatkin muuttuneet taas melko kivuttomiksi.. buuuuuuuuuuuuuuuuu.



Huomenna on anopin syntymapaiva, enka hirveasti haluaisi samaa paivaa vauvalle, mutta minkas teet. Nuorempi syntyi rv 41+3 (synnytys tosin kaynnistyi aamupaivalla 41+2, neiti syntyi aamuyolla), eli jos menee samaan, niin se olisi sitten huomenna.



Larubia 41+2

mun imettäminen hiipuu ja harmittaa niin pirusti!!!

pari ensimmäistä viikkoo jotain tippoja tuli kun jouduin pojalle lypsämään sairaalalle, päivän paras saldo oli silloin n.50ml ja siinä oli 2-3 pumppauskertaa.

kun sain pojan kotio (27.12) ajattelin että vihdoin saisin alottaa kunnon imetyksen, luuloa vain! kyllä poika on hyvä ja halukas imemään mutta mitään ei tuu, paitsi muutamaa tippaa lukuunottamatta, poika syö jo 70-90ml kerralla ja eikä multa semmosia määriä tule!!! mulla ei oo missään vaiheessa synnytyksen jälkeen ollut mitään "tuntua" että maito nousis tai heruis... kahden edellisen kanssa käynyt samanlailla että maidon tulo on loppunu. esikoista imetin n.2-3kk toista reilun kuukauden ja nyt tämän kohdalla näyttää että ei saa edes kuukautta täyteen!!!

sitä ei osaa sanoin pukea kuinka ottaa päähän ja niin toivoi että nyt mä onnistun ja kolmas kerta toden sanoo, mutta kaipa se sano sen että musta ei maitoo tuu vaikka kuinka synnyttäisin!!!

anteeksi vuodatukseni mutta tsemppiä niille jotka voivat vauvaansa imettää, nauttikaa siitä ajasta kun se on mahdollista. minun käy tyytyminen pullotissiin......... :(

Tuossa tulikin hyvää vinkkiä Minskulta ja Riesalta mitä vois itse kokeilla sitten kun synnytys käynnistyy. Aion kyllä ottaa puudutetta, jos siltä tuntuu että sitä haluan ja tarvitsen. Muuten en ole tehnyt mitään suunnitelmia synnytyksen suhteen, ajattelin että mennään sen mukaan miltä tuntuu. Tärkeintä että vauva pysyy kunnossa ja syntyy terveenä, millään muulla ei ole niin väliä.



Täälläkin maha pinkeänä ja tunnottomia/kipukohtiakin siitä löytyy. Sormet mulla ei ole jännä kyllä turvonneet eikä puuduksissa, täällä kun aika monella tuntuu olevan. Jalat kyllä on vähän ja väsyvätkin kauhean helpolla, samoin väsyy maha ja selkä.. Tänään otti jo koville ruoanlaittokin, kun tein itse lihapullat ja lisäksi perunasoseen ja kastikkeen. En sitten enää kunnolla jaksanut syödä kun oli jo niin kipeänä, ei siis viisasta ihan noin kovasti rasittaa itseään. Pitää jotain helpompaa tehdä huomenna. Oon kyllä muutenkin ollut ihmeen kipeä ja väsynyt tänään.. :( Jospa huomenna olis parempi päivä!!



Sande: Tulehan päivittämään uutisia!!! Täällä jännätään painoarviota ja muutenkin tuomiota masun laskusta..



Elisabet: Sulla ei siltikään enää pitkään ole, vaikka sitten 42+3 käynnistäisivät :) Joko jänskättää? Vaikka uskon kyllä että olet jo ihan valmista kauraa synnyttämään, sen verran jo mennyt yli lasketun ajan.. Ja se on vaan jännää miten sitä alkaa jo odottaa omaa pientä syliin :)



Ciira mulla on kovasti mielessä, mutta en kuolemaksenikaan muista mitä halusin sulle sanoa :) Tyhjää täynnä pää :) Koitetaan siis toisella kertaa..



Sognatore 39+5

vauvalle ollut kovasti puhetta. Mutta mitä olette hankkineet itsellenne? Lähinnä imetykseen liittyvää. Mulla on odottamassa kahdet yöimetykseen soveltuvat topit, kahdet imetysliivit ja kolmansia odotan saapuvaksi. Pari lyhythihaista imetyspaitaa, yksi pitkähihainen ja sitten sellainen äitiys- / imetystunika. Lisäksi minulla ihan ehdottomat, sairaalakassissakin jo odottavat, Ruskovillan rinnanlämmittimet. Tekee todella hyvää silloin kun maito nousee rintoihin ja jatkossa ulkoillessa hyvät. Pestäviä liivinsuojia oli ystäväni minulle ommellut. Eiköhän noilla alkuun pääse. Kaksi lasta suht. pitkään imettäneenä tietää jo vähän mitä odottaa :)



Kylläpä taas pakkanen kiristyy. Jää tytön taitoluistelutreenit väliin tältä illalta, harmi.



Tuosta vatsan tunnottomuudesta. Mullakin on ihan pinkein kohta vatsasta lähes tunnoton. Navan kiristely onneksi loppunut. Välillä kun tuntui, että napa repeää. Nyt tuntuu vaan, että tuolla alapäässä on jotain " ylimääräistä ", joka tekee kävelystä vaappuvaa.



Tuo ruuanlaitto onkin yksi kotiäidin iloista :) Ei siinä mitään, jos joku tekisi minulle ruokalistan valmiiksi, mutta se jokapäiväinen pohtiminen, mitä tänään syötäisiin, on kamalaa! Nyt kun nuorempi lapsista on kotona, niin kaksi lämmintä ateriaa tarvitsee päivässä, esikoinen yhden. Aikalailla samat ruuat pyörii...Minulla on onneksi mies jolla pysyy soppakauha kädessä. Ei tarvitse valmiiksi mitään tehdä pakastimeen. Ihan varmasti saa ruuat tehtyä lapsille ja itselleen kun minä sairaalassa.



Tämmöisin miettein Minsku

Mä en ole itselle hommannut paljon mitään. Rintakumit ostin eilen varalta että tartten kun on niin pienet nännit ja muutenkaan en niin varma niiden kestävyydestä. Yksi imetyspaita mulla on, sain veljen vaimolta lainaan, niin ja kaverilta sain imetystopin lainaan. Mitään muuta imetykseen liittyvää ei ole. Voipi olla että pitää lähteä ostoksille kunhan tyllerö syntyy ja tietää tuon rin tojen koon kun maito nousee..



Ei ole paljoa mielessä käynytkään mitä itse tarttis, vauva vaan mielessä :) Liekö sitten tyypillistä tämmöiselle ensikertalaiselle :)



Sognatore

Edellisen imetyksen pärjäsin oikeastaan kaksilla liiveillä, ja kun se rumba (18kk) oli ohi, niin en enää halunnut nähdäkään niitä liivejä. Nyt piti sitten uusia hankkia. Olen ostanut H&M:ltä kolmet halvemmat näin alkuun, ja sitten on tarkotus hankkia tukevampia pari-kolme kunhan rintojen kokoräjähdys on tasoittunut. Halpisliivit pakkasin sairaalakassiin mukaan, ahdistaa ajatuskin isoista rinnoista sairaalakaavuissa ilman tukea. Liivinsuojia olen myös hankkinut, sekä kertakäyttöisiä että kestoja. Imetyspaitoja aion hankkia sitten myöhemmin.



Synnytys ei jännitä, paitsi jos se pitää käynnistää. Mulle jotenkin sopii paremmin, että luonto määrää tahdin, eikä tule semmosta fiilistä, että voi ajatella "ok, piikki tuli NYT, kivut alkaa 3...2....1... NYT" mikä tulisi käynnistyksessä. Jos synnytys lähtee itsekseen käyntiin, "päätös" on jo tehty mun puolesta ja sitten ei oikein ole vaihtoehtoja, kun vaan keskittyä hommaan. Käynnistyksen kanssa situa kuitenkin ajattelisi, että jospa tämä olisikin lähtenyt luonnollisesti pienellä odottelulla.



Edellisestä kerrasta ei jäänyt traumoja, mutta kivunlievityksestä jäi hieman paha maku suuhun. Niissä saakelin piuhoissa piti olla kiinni koko ajan, ja en päässyt alkuvaiheessa liikkumaan kunnolla, vaikka olisin halunnut. Petidiiniä pistivät. Epiduraalin sain, mutta en kokenut mitään helpotusta. Ilokaasua naukkailin, mutta tulin vain känniin. Ketjureaktiona sitten piti laittaa oksitosiinitippa ja kalvot puhkaista, ja minulta meni niissä rajuissa supistuksissa sitten voimat täysin enkä jaksanut sängystä edes puoli-istuvaan asentoon nousta. Vauva sitten oli muutamia päiviä tosi poissaoleva, imuhaluton ja uninen ja näin jälkiviisaana osaan yhdistää sen tuohon kivunlievitys-cocktailiin.



Nyt menen sinne valmistautuneena, pyrin liikkumaan ja en jää sängylle makaamaan. Kivunlievitystä otan, jos sitä koen tarvitsevani, mutta ajatuksena olisi rajoittaa lääkkeellinen lievitys ilokaasuun. Toivottavasti en saa vastaan asennetta, että "epiduraalia sinä kuitenkin kohta kerjäät, ota se nyt jo suosiolla".



Sekavia mietteitä.



Elisabet ja Beckham 41+3

Huomenna luen teidän kirjoitukset ja kommentoin niitä. Jouduin siis jäämään osastolle. Paineet on niin kovat ettei lääkäri päästänyt kotiin. Painoa ei ole vauvalle tullut ollenkaan. Eli 10 päivän aikana paino noussut vain n.30g. Kuitenkin menee keskikäyrän ja miinuskäyrän välissä. Eli normaalin kokoinen pitäisi olla. Kätilöt vahtii kovasti etten katso tv:tä, lue tai ole koneella liikaa. Vain vartti kerrallaan. Johan ne paineet nousee tollasesta kyttäyksestä.



Nyt ei siis olla vauvasta huolissaan, vaan äitistä. Meinasivat että vauva toivottavasti syntyy pian tai sitten mietitään käynnistystä. Ei meinaa päästää mua enää kotiin ennen synnytystä.

45min olin käyrällä, niin siihen piirtyi muutama napakka supistus. Kätilö ihmetteli kun ne ei tehnyt kipeetä muualla kuin alaselässä.



Sande87 37+5

"laittaa nyt kiltisti koneen pois kun kätilö luo vihaisia katseita"

Synnytyskivuista.... liikkuminen tosiaan auttaa ainakin avautumisvaiheen kipuihin.

Itsekin ensisynnyttäjänä aikoinani en tajunnut sitä, vaan makasin siinä sängyllä ja huusin :D

Toisessa synnytyksessä varsinaiset kivunlievitykset tarvitsikin sit ottaa paljon myöhemmin,

kun alussa pelkkä liikkuminen auttoi (ravasin sitä synnytyssänkyä ympäri aina supparin tullessa :D)

Ja lämpö auttoi myös eli kauratyyny + geelityynyt. Juu varmaan amme + suihkukin auttaisi, itse en

olekaan niitä kokeillut. Nyt on toiveissa, jos vain siltä tuntuu. Aquarakkulat ovat myös mulla toimineet

hyvin, vaikka niiden laitto koskeekin. Selän puolelle ne viimeksi sain, kun supparit tuntuivat

enempi silloin siellä. Nytkin haluan nuo rakkulat ottaa, jos on samanlaista vaivaa.... Viimeiseksi sitten

tarpeen mukaan spinaalipuudutuksen :) Itse olen erittäin kipuherkkä, joten suunnitelmissa ei ole ns. luomu-

synnytys.



Hankinnoista.... mulla on ISO kasa kestoliivinsuojia tuolla ja lisäksi myös kertakäyttöisiä. Sit

on rintapumppu (Avent Isis), maidonkerääjiä ja rintakumeja. Nämä kun tiedän jo vanhasta tottumuksesta

tarvitsevani :) Juu ja kestositeitä on myös + kertakäyttöisiäkin.... jälkivuotoa ajatellen. Mitähän vielä?

Aijuu, no imetyspaitoja sekä -liivejä löytyy kanssa. Ja kai se imetystyynykin on tavallaan myös mua varten, ihan yhtä

lailla kuin vauvaakin :) Sellaisen ison hommasin, kun mulla on pienehköt rinnat, ylettyy vauvakin sit

paremmin syömään ;)





SANDELLE kovasti lämpimiä ajatuksia lähettelen ja toivottavasti kaikki menee hyvin! Paras varmaan olisi, jos

vauva alkaisi itse syntymään, ettei tartteis käynnistellä. Mut parempi tietty sekin, kuin sun tai vauvan terveys :)

Jaksuja!!



OMAA NAPAA... kävin tänään neuvolassa ja kaikki siellä ok. Seuraava aika tuli tasan viikon päähän. Terkkari totesi

vauvan olevan "lähtökuopissaan" eli pää todella alhaalla. Sen kyllä tunteekin, kun vihloo niin paljon ja usein

kohdunsuuta. Tuskainen vaiva :( Ääneen pitää kiljahdella, kun vauva keksii päätään pyörittää tms. Viime yönä muuten

supistelikin noin tunnin ajan kipeästi, mutta sitten ne loppuivat, kun nousin ylös. Tänään onkin

sitten väsyttänyt kamalasti, kun viime yönä valvoskelin...



Vauvantuoksuisia tuulia kaikille!



t.aLmA rv 38 tasan

Jaksamisia sulle sinne! Ikävää että jouduit jäämään osastolle vahdattavaksi, toisaalta taas parempi niin että pysytte kunnossa, sinä ja vauva!!! Ettei vaan mitään pahaa satu. Vaikka ei siellä kyllä varmasti ole kiva maata kun toiset vielä kyttää koko ajan ettet vaan rasita ittees. Voimia kovasti ja ilmoittelehan itsestäsi aina mahdollisuuksien tullen :)



Alma: Noi sun vaivat kuulostaa hyvin tutuilta. Mulla oli kans ihan hirveet vihlonnat suurin piirtein tuolloin. Jos yhtään lohduttaa niin mulla ainakin tuo pahin vihlominen loppui jo noin viikko sitten. Lääkärin ja terkkarin mukaan vauva sai päällään pehmitettyä kohdunkaulaa sen verran ettei enää vihlo. Nyt välillä on jotain pieniä vihlomisia taas tuntunut, liekö porautunut entistä syvemmälle vai onko jo avautumiskipuja, en tiedä.. Mutta ei mitään verrattuna niihin aiempiin vihlomisiin! Mäkin ihan hätkähdin ja jopa huudahdin kun yhtäkkiä vihlasi. Sympatiani on siis luonasi, tsemiä! Toivotaan että ne pian loppuu!



Mulla on tänään kyllä ollut mahakipuja, liekö jonkinlaisia supistuksia. Välillä jopa ottanut vähän selän puolellekin, enemmän kyllä massuun.. Mutta nämä kyllä kestää, ovat vaan epämukavia, joten tuskin on lähtö kuitenkaan edessä. Jotain ennakoivia kai..



Sognatore 39+5

Elisabeth - Minuakaan ei pelota synnytys, vaan kaynnistys.. Ja joka paiva stressaa se asia pikkuisen enemman. Ovat taalla aika innokkaita kaynnistelemaan ja tekemaan sektioita, en tieda miten kauan antavat odotella. Oma paatoksenihan se on, niin kauan kun vauvalla on kaikki ok, ja tarkoitus olisi odotella ainakin rv 42 saakka. Mulla sopii myos paremmin luomukaynnistyminen, silla jos kaynnistyksessa menisi jotain pieleen, harmittaisi etten odottanut etta kaynnistyy omia aikojaan.. Onneksi laakari on tahan saakka ollut painostamatta kaynnistykseen, kun kerran edellisetkin raskaudet menivat yli la:n. Monet tutut taalla ovat ihan jarkyttyneita, kun kuulevat etta la meni jo, eika ole kaynnistetty viela.. Tylsaa koko ajan selitella samoja asioita.



Sande - Ikavaa etteivat paasta enaa kotiin, mutta hyva etta tilannetta seurataan noin tiiviisti. Mutta miten ihmeessa saat ajan kulumaan, jos ei saa lukeakaan?!? Onko sulla juttukavereita samassa huoneessa edes?



Sognatore - Kuulostaa silta, etta siella tilanne kyspsyy pikkuhiljaa. :)



Omia hankintoja olen tehnyt yhta vahan kuin vauvallekin, kun tuntuu etta kaikkea jo on. Nyt loppuraskaudesta olen jo pitanyt vanhoja imetysliiveja, joita olikin vino pino. Ostan uusia sitten alun tulvimisten jalkeen, aikeena on taas imettaa 18kk, kuten edellisia lapsia, joten liiveja tulee tarvitsemaan. Imetyspaitoja ostin muutamat jo viime syksyna, kun sattui kohdalle kivoja. Vanhat imetyspaidat ovat vahan kulahtaneita, ja ostelenkin varmaan lisaa kevaan myota, kun ovat aika katevia. Pestavia liivinsuojuksia minulla on ennestaan, ja kertakayttoisia ostin paketin sairaalaan ja muutenkin alkuun, ettei iske paniikki, jos ei jouda pyykinpesuun.. Kokemuksesta niita kuluu alussa, kun maito nousee ja sita suihkuaa aina hulvattomasti toisesta, kun toisesta rinnasta imettaa.. Aventin rintapumppu mulla on ennestaan, ja esikoisen kanssa sita kaytin paljonkin. Tokan kanssa tuntui ettei millaan viitsi lypsaa, ja niinpa maitoa oli vahan niukemmin, kun kakkonen ei ollut samanlainen tissitakiainen kuin esikoinen. Vahingosta viisastuneena aionkin nyt lypsaa parin ekan kuukauden ajan saannollisesti, ettei tarvitse kuunnella rintaraivareita, jos kolmonen on yhta hatainen ja karsimaton ruokailija

kuin kakkonen. :)



Oma olo vahemman hehkea tana aamuna. Nukuin aika huonosti toissayon, ja nyt myos viime yon.. Herasin yolla klo 3-4 valilla kipeisiin suppareihin (joita ilmenee kun on kova vessahata..), jotka vessareissun jalkeen laantuivat, mutta oli jotenkin vahan huono olo ja mahassa kierti, ja epamukavia, mutta kivuttomia supistuksia tuli silloin talloin. En sitten sanut enaa unta, ennen kuin vahan ennen kuutta aamulla - jolloin kuopus kompikin viereen ja heratti taas. Olen tahan saakka nukkunut tosi hyvin yot, toivotaan ettei tasta herailysta tule tapa - verottaa voimia synnytysta ajatellen.



Tanaan viela silittelen vauvan lakanoita, yms, ja kasvimaa pitaa saada sellaiseen kuntoon, ettei se rajahda kasiin, kun lahden synnyttamaan. Harvennusta ja rikkaruohojen kitkemista lahinna - jokohan sellaisella touhulla synnytys kaynnistyisi..? ;)



Larubia 40+4

Eli siis morgonen.

Täällä on emäntä kahvikupilla. Kaksi pienintä ovat olleet ylhäällä jo parisen tuntia. Onneksi se on Loppiainen ja mieskin kotona niin saa "helpommin" juotuta tämän kahvin loppuun. Ulkona ihana ilma. Vähän sataa lunta mutta pakkanen laskenut hieman. Pääsee siis kokeilemaan uusia talvivaatteita, jotka ollaan miehen kanssa hommattu. Miehellä on tuttu "urheilukaveri" ja treenaaja, jolla on välillä kaikenlaista tavaraa halvalla tai ihan ilmaiseksi annettavana pois. Oma mies ja hänen kaveri on vanhoja treenauskavereita ja pyöräilleet monta kertaa yhdessä sekä kilpailleet. Siitä hyviä ystäviä, että Peakin talvivaatteet ovat hänen kauttaan PUOLI ilmaisia :-)

Noh, yhteistyötä kun monesti tekevät niin tavara vaihtuu puolin ja toisin.

LARUBIA kirjoittelee Jordaniasta. Missä päin asutte? Itse olen käynyt Israelissa asuessani pariin otteeseen Ammanissa auton kanssa. Tulee mieleen laulu, "niin pitkä on matka ja kivinen tie..." :-) Turvatarkastukset, tullit....BLÄÄH ja se kuumuus kuolleen meren kohdalla.

Kolmas tyttö syntyi Jerusalemissa ja sairaalan käytävällä oli silloin kokolattiamatot :-) tosin synnytyshuoneessa jazuzzi johon vauva syntyi.

Siellä Jordaniassa on varmaan nyt "talvikausi"?



Neljäs vauva syntyi myös veteen täällä Ruotsissa ja viides tyttö tuli melkein lattialle vauhdin kanssa, juuri kun nousin altaasta ylös.



Kuudes tyttö vuosi sitten marraksena syntyi puolituntia altaasta nousun jälkeen. Sain olla sängyssä päätyä vasten kontallaan ja se asento oli tosi hyvä. Synnytyshuoneessa sanoin kätilölle että vartin päästä syntyy ja osasivat toimia sen mukaan. Ilmeisesti luottivat "uudelleen synnyttäjään" ja tottahan se sitten pitikin. :-)



Vauvan tarvikkeita emme ole pahemmin ostelleet. Kun meillä on uudet kaksosten vaunut kesältä ja yksikkövaunut edelliseltä, kantoreput ja muut vempaimet. Pullonlämmitin on paras ostos, mikä tehtiin jo kaksi vuotta sitten :-) nimittäin kaksi viimeistä sekä varmasti myös tämä vatsassa oleva, on ja tulee olemaan pullovauvoja.

Nimittäin uusin rintavarustukseni neljännen lapsen jälkeen ja siksi maitoa ei riitä kuin sen kuukauden verran annettavaksi. Sen jälkeen tulee käyttöön pullo. Tämän seiskan jälkeen onkin varmaan sitten sama homma edessä, ja pientä korjausta sekä "toppausten" ;-) vaihtoa edessä, mutta se on sen ajan asia.



ELISABETH saa minulta sympatia pisteitä ylimenneen vatsansa kanssa. Hiljaa hyvä tulee...



SOGNATORELLE sama juttu, kyllä se kohta teillekin vauva tulee, vähiin käy päivät ennenkuin loppuvat :-)



Riesa itse jatkaa hermoilua täällä. Jatkan laululla, "viimeiset viisi kilometriä on aina pitkä niin"

Larubia: Hassua että siellä on kasvimaa! Täällä kun lunta on enemmän kuin vuosiin, joten vaikea kuvitella ketään kitkemässä rikkaruohoja :) Painostus synnytyksen käynnistykseen on kyllä lääkäreiltä virhe. Se on kuitenkin vain yksi hoito/lääke, kun ei ne saa muutakaan hoitoa painostaa. Mulla kaikki vauvan tarvikkeet ollut jo monta viikkoa valmiina :) Vauva vaan puuttuu enää.



Hankinnoista: Itselleni olen ostanut yhdet imetysliivit (lisää sitten kun oikea koko on tiedossa). Paitoja ja toppeja en ole ostanut vielä. Kertakäyttöisiä liivinsuojuksia ostin paketin, sitten rintakumeja ja maidonkerääjän. Näytin miehelle myös kaupassa millaisen rintapumpun haluan, jotta osaa käydä ostamassa sen tarpeen vaatiessa :)



Songnatore: Jotenkin kuulostaa ettei mene kauaa ennen kuin sinulla tulee lähtö sairaalaan. Kuitenkin niin kauan on viihtynyt lähtökuopissa. Toisaalta kuka haluaa lämpimästä pehmoisesta tulla tähän pakkasen keskelle?



Kivunlievityksestä... Hyvinkäältä löytyy ainakin amme (sydämmen muotoinen). Sinne ei saa synnyttää. Onkohan Etelä-Suomessa montaakaan sairaalaa missä vesisynnytys on mahdollinen?



Elisabet: Juuri tuollaiseen kierteeseen en halua. Mistä sitä ensisynnyttäjä tietää mikä sopii ja mikä ei?



Ihan yksin olen 4 hengen huoneessa ja vierailuaikakin on vaan tunnin (klo 18-19). Kyllä täällä pää hajoaa jos joutuu monta päivää olemaan. On se kiva kun koko ajan on eri lääkäri hoitamassa. Nyt vuorossa oleva on sitä mieltä että aloitetaan toinen verenpainelääke tämän nykyisen kanssa samaan aikaan! Sain kuitenkin aikaa miettiä huomiseen (jolloin on taas eri lääkäri). Haluaako sitä enää näillä viikoilla syödä lisää lääkettä? Jos synnytys muutenkin lähellä niin olisiko käynnistys parempi vaihtoehto paineiden hoitoon, jos vauvakaan ei enää kasva? Täytyy varmaan ajan kanssa yrittää keskustella lääkärin kanssa huomenna vaihtoehdoista.



Sande87 37+6

Larubia: Mulla on ollut vähän sama ongelma öitten kanssa, ennen nukuin hyvin ja nyt yöt menneet tosi risaisiksi. Saattaa ihan kokonaan vaan loppua uni, niinku viime yönäkin puoli 7.. Onneksi sain vessareissun ja parin kyljen kääntämisen jälkeen unen päästä uudestaan kiinni. Mutta huomaa että olo on aika voimaton ja väsynyt kun ei enää nuku niin hyvin. Mä kyllä otan päikkäreitä, jos vaan uni tulee. Ihanalta ja tosiaan oudolta kuulostaa tuo rikkaruohojen kitkeminen :) Täällä kun tehdään lumitöitä ;D Mutta voisin oikein mielelläni tulla sinne sun kanssa polvilleen kukkapenkkiin. Aurinko on mun energiavarasto!



Sande: Ymmärrän täysin sun mietteet. Miettisin varmasti ihan samaa sun tilassa ja kun sulla kuitenkin huomenna on jo rv 38 tasan niin luulis toisaalta vauvan olevan jo ihan valmis maailmaan vaikka käynnistettäiskin... Juttele lääkärin kanssa, ne ei varmasti käynnistä jos on pienintäkään mietintää että siitä olis vauvalle haittaa. On varmasti niiiiin tylsää siellä.. :( Voimia yhä täältä puhallellaan sinne päin!!!



Huoh, mulla tänään taas voimaton olo masussa, selässä ja jaloissa.. Olis saanut tänään olla se parempi päiä, mutta ehkä se tulee sitten huomenna. :) Huomenna onkin laskettu päivä :) Anoppikin sieltä jo taas kirjoitteli ja kyseli että joko joko :) Saavat ensimmäisen lapsenlapsen niin ovat ihan täpinöissään :)



Nyt siskolle kyläilemään..



Sognatore 39+6