onko mun 4-vuotias häiriintynyt vai puhuuko muut tälläisiä...
"mä ammun konarilla meiän talon"
"jos sä käsket mut nukkuun, mä ammun mun sänkyä singolla"
"älä koskaan enää katso mua silmiin tai mä huitasen"
Eilen sanoi isälle jopa tappavansa isän, mutta keskustelun jälkeen itki kovasti ja sanoi ettei oikeasti tee niin. On oikeasti kiltti ja hoivaava isoveli pikkusiskolle, jääräpää mutta ei paha, paitsi puheissaan... Ja isoveli on koulussa, sieltä nää jutu on opittu..
Kommentit (25)
uhkaa särkeä äidin tai isin moottorisahalla raivon puuskassaan.. Ja seuraavassa hekessä rakastaa niin että sydän meinaa pakahtua.
Meijän tyttö 5v uhoo kans välillä hajottavansa koko talon.
Entä onko se vielä suloista kun ekaluokkalainen poika sanoo luokkakaverilleen, että haluaisi ampua aivot tohjoksi?
Käsittääkseni lapset leikkii tuhoamista ja tappamista käsitelläkseen näin vakavia asioita ja oppiakseen hallitsemaan itseään. Leikeissä täytyy antaa lapselle tilaa käsitellä omaa ja muiden väkivaltaa, mutta tietenkään ketään ei oikeasti satuteta. Puheet voi musta kuitata sanomalla ettei noin saa toiselle puhua, kosta siitä tulee toiselle paha mieli.
Nukkumaan mennessä karjui että mä en tykkää kenestäkään, mä vihaan asua täällä kodissa. Iltarukouksen jälkeen sanoi että kiitos äiti kun peittelit mut, sä olet paras äiti maailmassa.. Ja isälle sanoi kiitos kun leikit mun kanssa legoilla, sä olet tosi rakas mulle... Tulta ja tappuraa, syvää rakkautta ja vielä syvempää vihaa...