Appivanhempien välinpitämättömyys Sellon ampumatapauksen johdosta

Olen viime päivät miettinyt kovasti Sellon ampumatapausta, joka kosketti minua aika läheltä. Asumme parin kilometrin päässä Sellosta ja asioimme siellä usein koko perhe. Uudenvuoden aattona menin klo 10:30 bussilla Sellon päätepysäkille ja vaihdoin siellä toiseen bussiin lähteäkseni Matinkylään hoitamaan yhtä asiaa. Mieheni oli töissä ja teini-ikäiset lapsemme kotona.Ihmettelin kovasti hälytysajoneuvoja, mutta en nähnyt ainoatakaan poliisia,palomiehiä ja sairaankuljettajia kylläkin. Odottelin muiden kanssa Matinkylän bussia ja se lähtikin ihan aikataulussa klo 10:40. Kukaan ei tiennyt silloin, mitä oli tapahtunut. Äitini, joka asuu satojen kilometrien päässä, soitti minulle n. 11:50 ja kertoi kuulleensa Sellon ampumisista radiosta. Hän oli tietysti hädissään perheemme puolesta ja rauhoittelin häntä parhaani mukaan. Itse pelästyin vasta myöhemmin kun sain tarkempaa tietoa asiasta.

Mieltäni vaivaa, etteivät appivanhempani ole mitenkään ottaneet yhteyttä ja kysyneet perheemme vointia. Luulisi, että heilläkin olisi ollut huoli meistä. Meillä on ihan hyvät välit, mutta nämä tunnepuolen asiat ontuu pahasti heidän taholtaan. Kun isäni kuoli 15 vuotta sitten, he osittivat osanottonsa vasta hautajaisissa kättelemällä, ei muuten. Se loukkasi minua kovin, samoin, ettei meidän kuulumisiamme nyt kysytä. Ajattelevat kai, ettei mitään hätää, kun kaikki surmansa saaneet olivat Prisman henkilökuntaa, ei siis asiakkaita. Olisimme kuitenkin voineet olla paikalla ja nähdä vaikka mitä, mikä kyllä olisi järkyttänyt kovasti. Tietenkin voisimme itse soittaa ja kertoa olevamme kunnossa, mutta ajattelen, että ei se taida heitä kiinnostaa kun ei heistä mitään kuulu. Loukkaannuin taas ja en mielestäni syyttä.