Onko kukaan ihastunut ensisilmäyksellä, mistä se johtuu?

En ihastunut ensinäkemällä, mutta ensikosketuksesta. Mies on työkaverini ja olimme tilanteessa jossa hän ehkä tarkoittamattaan kosketti pitkään. Huh mikä värinä.

Olen kaupan kassalla töissä opintojen ohella. Viime työpäivänäni, kun tulin tauolta ja päästin toisen kassatyöntekijän tauolle, ensimmäinen asiakkaani sai oloni todella sekavaksi. Siis hyvällä tavalla. Ihan ensimmäiseksi tervehdin tätä miestä ja hän tervehti minua. Siinä samassa hänen hymynsä muuttui ihan pienesti, mutta se tuntui minussa todella hyvältä. Oma ilmeenikin muuttui ihan varmasti. Tuntui siltä, että välillämme oli yhteys. Siinä sitten lappasin hänen ostoksensaviivakoodinlukijasta ja kun tuli aika maksaa, yhteys tuntui edelleen. Hän hymyili minulle ihanasti ja minä hymyilin hänelle. Tämä tunne sai minut hieman kömpelöksi. Lopuksi vielä hän sanoi heit, kun sai pakattua ostoksensa. Ajattelin tätä pitkän aikaa miehen lähdettyä ja olin todella hyvällä tuulella. En ole koskaa aiemmin tuntenut tuollaista yhteyttä. Uskon suuresti, että tämä mies tunsi yhteyden myös, siltä se näytti hänen kasvoiltaan. Haluaisin tavata hänet uudelleen, ja mahdollisesti tapaankin, koska en ole jättämässä työpaikkaani ja hänkin on luultavasti paikallinen koska oli kaupassa yksin ja teki normaaleja ruokaostoksia. Toivon suuresti, että hänet vielä tapaisin!



Hauskan tuosta kokemuksesta teki se, että tämän miehen jälkeinen keski-ikäinen naisasiakas huomasi aivan varmasti ainakin oman ilmeeni, kun mies oli kassallani. Naisen ilmeestä ainakin päättelisin niin :D

Voi kyllä, vuosien ja viime aikaisten tapahtumien varjossa on alkanut tuntumaan että kohtalolla on ollut näppinsä pelissä.

olen ihastunut kerran elämässäni ensisilmäyksellä. Muistan edelleen kun näin hänet ensi kertaa niin ihmettelin heti että "kuka hän on?? Koska olisin varmasti muistanut nähneeni hänet aikaisemmin jos asuisi samalla paikkakunnalla". Jotenkin just tuli tosi kotoisa olo hänen olemuksestaan ja vaikea selittää, mutta tuntu et siinä on jotain erityistä mitä ei osaa selittää. Sama olo tais tulla hänelle koska hän oli se joka näki vaivaa tutustuakseen minuun. Me oltiin tosi nuoria ja molemmat oltiin pitkässä suhteessa. Me tutustuttiin monta vuotta ja viiden vuoden päästä me oltiinkin jo hyviä frendejä ja kemia meidän välillä on vahvistunut vuosi vuodelta. Jätkä sitten erosi kutakuinkin vuoden ennen minua ja sen vuoden aikana mitä hän oli sinkkuna ja minä onnettomana pitkässä parisuhteessa ikäänkuin jumissa Oli yksi ilta kun tavattiin vahingossa ja yhdessä yössä kaikki muuttui, ei ollut seksiä mutta sellaista yhteenkuuluvuuden huumaa mitä en oo aikaisemmin kokenut. Sain hänestä vihdoin voimaa jättää onneton suhde ja ymmärtää että ansaitsen olla onnellinen oikean miehen kanssa.

kohtalo puuttui meidän suhteeseen monin tavoin, se ei antanut meidän olla yhdessä ennen kuin oli oikeasti aika sille, molemmat on päässyt tekemään virheitä ja oppinut niistä, kasvanut ihmisenä ja oppinut tuntemaan toisen ystävänä, ja vasta nyt kun aika on oikea kohtalo esitteli meidät toisillemme uudestaan. Uskon todellakin että tämä rakkaus on jotain aivan muuta ja oon löytänyt sen sielunkumppanin vaikka se klisee onkin. En voisi olla onnellisempi hänen seurassaan, se tuntuu aivan erilaiselta kuin koskaan aikaisemmin.

Jännä tosiaan, että mistä se johtuu. Meillä oli kyllä mieheni kanssa salamarakastuminen. Suurena vaikuttimena siinä oli varmaan se, että molemmat oli suhteelle avoimia. Mutta kyllä siinä jotain muutakin täytyy olla. Meidän tapaamisiltanakin paikalla oli toinenkin sinkkumies, joka on kiva ja huumorintajuinen, mutta ei hänen ka ssaan ollut mitään kipinöitä. Mutta hänellä oli kyllä erosta niin vähän aikaa, ettei aika ollut suhteelle edes otollinen. Mieheni olemus vain oli riittävän miellyttävän näköinen ja rento ja mukava käytös. Minulle tuli välittömästi sellainen luottavainen olo, jota en ollut aiemmin kokenut. Silti koen jossain määrin, että liittomme on tavallaan järkiliitto, sillä olin jo kolmekymppinen ilman seurustelukokemusta. Toivoin kovasti jo perheen perustamista. Ja kun tilaisuus sille aukeni, niin tartuin tilaisuuteen. Eikä kaduta. Meillä on kiva perhe.

Minä olen! Ihana tunne :) Istahdin metroon ja heti kohtasivat katseet kyseisen miehen kanssa, molempia alkoi heti hymyilyttää... Istuin päätepysäkille asti ja siellä vihdoin uskaltauduin juttelemaan, kuulemma hänen olisi pitänyt jäädä jo seuraavalla pysäkillä pois metrosta, mutta jäi mun takia :D suhde ei kylläkään valitettavasti edennyt muutamaa tapaamista pidemmälle

Aivan ihani tarinoita.

Minä en ole tuntenut niin..:'(( Mutta se tunne kun et voi muuta kun hymyillä etkä saa katsetta millään irti. :D

Kyllä uskon ja näin mulle kävikin mieheni kanssa 8v sitten. Muutimme seuraavana päivänä saman katon alle, virallisesti.

Pari kertaa on käynyt, ja molemmissa tapauksissa ihastumisen kohde paljastui myöhemmin narsistiksi.

Olin ulkona työporukan kanssa, olimme pienessä baarissa johon oli ahtautunut Ihmisiä oli aivan jumalattomasti.

En juo alkoholia ja yleensä jaksan viettää baarissa pari tuntia jonka jälkeen on pakko lähteä kotiin kun en jaksa katsella ja kuunnella muiden örinöitä. En ole koskaan uskonut ihastumiseen ensisilmäyksellä. Ja lämpenen muutenkin hitaasti. Suhteeni alkavat yleensä ystävyydestä ja "järkisyistä" ja rakkaus kasvaa suhteen edetessä.

Olin palaamasta vessasta kun näen miehen istumassa baarijakkaralla, katseemme kohtasivat ja aika pysähtyi. En kuulut musiikkia tai nähnyt mitään muuta kuin tämän miehen kasvot, hänen hämmästyneet silmänsä ja hymynsä. Kuva tästä hetkestä on palanut aivoihin kiinni. Sitten hetki meni ohi ja lähden kävelemään hölmistyneenä toiseen suuntaan. Kohta tunnen kuinka joku varovaisesti koputtaa olkapäätäni ja kysyy että enhän ole vielä lähdössä pois.

Puhuimme pienessä nurkauksessa kaikesta ja ei oikeastaan mistään. Mies kysyi numeroani ja annoin numeron mutta se oli väärä en muista teinkö sen tahallani vai vahingossa. Annoin kuitenkin sähköposti-osoitteeni. Luulin että olimme puhuneet noin 15 minuuttia ja huomasin muiden olevan lähdössä joten sanoin että olen ottamassa taksin työporukan kanssa. Myöhemmin selvisi että olimme puhuneet n. 2 tuntia ja miehen kaverit olivat odottaneet erittäin tuohtuneina baarin ulkopuolella.

Sain sähköposti viestin parin päivän päästä ja mies pyysi minua ulos, epäröin ja enkä vielä tajunnut että olin ihastunut. Suostuin ja kävimme eläintarhassa, en muista kuin pari eläintä koko paikasta..hahah. Vaikka ilmeisesti seikkailimme siellä koko päivän.

Olemme olleet nyt 9 vuotta yhdessä, ja vieläkin hän on ainoa mies jonka huomiosta olen kiinnostunut. Olen absoluutisesti ja peruuttamattomasti rakastunut häneen. 

[quote author="Vierailija" time="03.01.2010 klo 20:43"]Tiedän tuttavapiirissä tapauksen, jossa mies on ihastunut tuntemattomaan naiseen keskellä kirkasta päivää kaupassa... ja rakastui myöhemmin. Itselleni on epäselvää miten tuollainen on mahdollsta. Miltä se tuntuu??
[/quote]

Minä ihastuin mieheen ensisilmäyksellä vajaassa sekunnissa. Hän oli komein ja seksikkäin mies jonka olen nähnyt ja, minkä tajusin vasta jälkeenpäin, muistutti todella paljon omaa isääni. Hänkin ihastui minuun ensisilmäyksellä.

Nykyään ollaan naimisissa ja kemiaa on edelleen ja vahvaa vetovoimaa ;) Lisäksi suhde on tuntunut kohtalolta ja tunnen, että Jumala on hänet minulle tarkoittanut ja todella oikeaan osunut siinä... Ihmellistä että niin tavattiin, aika vanhoina kumpikin ja oli paljon suhteita takana molemmilla.

Ihastua voi ensi silmäyksellä, minullekin kävi kerran niin. Se ei kuitenkaan takaa sitä, että saisi vastakaikua ja/tai että siitä kehittyisi rakkaussuhde pitemmän päälle.

Molemmat ihastuttiin aivan heti, 18-vuotiaina. Muistan illan tarkasti. Piakkoin takana 20 vuotta yhteiseloa.

Minä en ole, mutta mies kuulemma ihastui minuun ensisilmäyksellä. Oltiin paikassa missä oli paljon ihmisiä ja hälinää ja sen illan aikana ei juteltu muuta kuin esittäydyttiin. Jälkeenpäin mies on kertonut että ihastui heti ja harmitti hirveästi kun ei saanut puheenvuoroa kanssani sinä iltana. Mies otti myöhemmin yhteyttä ja minulla kesti kyllä hetki että tuli mitään tunteita. Nykyään ollaan kyllä yhtä rakastuneita :)
Ei osannu sanoa mistä johtui. Sanoo että ihastui kasvoihini ja kun ei saanut minua mielestään päätti yrittää. Ja tapaamisen jälkeen tunne vain vahveni

Kutosen discossa nähtiin ekan kerran, tiesin vain et hän se on mun loppuelämän rakkaus...se tunne ku et pysty syömään, ajattelet vain häntä...kutittaa mahassa kivasti..17- vuotiaana sitten alettiin seurustelemaan ja nyt 28 vuotiaita, 2 lasta ja naimisissa.

Yli kymmenen vuotta sitten tapasin miehen johon rakastuin yhdellä vilkaisulla. Hänkin sanoi rakastuneensa minuun. Kolmen kuukauden jälkeen hän jätti minut ja sanoi ettei koskaan rakastanutkaan. Kaipaan häntä edelleen vaikka minulla on perhe toisen kanssa. Rakkaus on ikuista, valitettavasti.

Kun mieheni tuli juttelemaan minulle baarissa, sanoin kaverilleni heti, että tuosta tulee mun mies. Sen vaan tiesi, vaikka ei oltu tervehdystä kummempaa toisillemme vielä sanottu.

Kun mä näin ihastukseni ensimmäisen kerran (töissä samassa talossa), ajattelin, että herran jumala miten hyvännäköinen mies. Aloimme moikkaamaan toisiamme aika samantien sillein ohimennen, ja olin häneen jo aivan hurahtanut, ennenkuin sitten varsinaisesti juttelimme ensimmäisen kerran. Hän oli kultainen ja hauska, ja tuli olo, että olisimme tunteneet jo ikuisuuden. Tätä on nyt jatkunut kuukausia, valitettavasti mitään sen ihmeellisempää ei ole tapahtunut. En edes tiedä onko hän varattu jne. Näemme harvoin, ja ainoat kontaktit on sellaisia pieniä kosketuksia hänen puoleltaan, saattavat olla vahinkojakin. (toivon tietty että tekee tarkoituksella)

2