Onko kukaan ihastunut ensisilmäyksellä, mistä se johtuu?

en kyllä heti tajunnut ihastuneeni, parin päivän päästä ehkä..muistaakseni se oli semmoista, että kun katsoin ekan kerran silmiin, niin tuntui kuin olisi tullut kotiin tai jotain, oli semmoinen turvallinen olo..mua oli ahdistanut pitkään ja tuo ihastuminen syrjäytti ahdistuksen, menin tosin psykoosiinkin sitten. Mutta joo, en ehtinyt hirveästi tutustua ko. henkilöön, joten en tiedä, olisiko siitä seurannut rakastumista.

kuin salama iskisi. Tämä ei ole mistään romanttisesta elokuvasta, vaan ihan itselleni sattui. Erään miehen hymy(oikeasti se hymy) sykäytti. Ajattelin tätä miestä kauan, en löytänyt mistään(elettiin aikaa ennen netti etsintäkuulutuksia tai mitään). Seuraava vaihe onkin kuin sadusta, mies istui kerran samassa junanvaunussa aivan eri kaupungissa, eri puolella suomea. Juttelimme, rakastuimme, menimme naimisiin...



Käsittämätön juttu kun vuosienkin päästä muistan tuon hetken vielä kuin se olisi tapahtunut minuutti sitten.

mutta kyllä sellaista on käynyt, että näkee jonkun, ja samantien katseet uppoavat toisiinsa ja sukat pyörivät jaloissa. Nämä ovat kyllä olleet lyhyitä kohtaamisia, eli kehenkään näistä miehistä en ole päässyt tutustumaan sen paremmin.



Veikkaan että se on joko kemiaa tai sitten molemmat vain ovat sopivan herkällä tuulella huomaamaan jonkun. Tässä tilanteessa vastakaiku tulee sekunnin murto-osassa ja se saa aikaan hetkellisen "pimahduksen".

ihastuin mieheeni ensisilmäyksellä., ulkonäköön ja olemukseen.

Kun tapasimme huomasin heti hänen ihanat silmänsä ja suloisen hymyn. Kun aloimme puhua tuntui kuin olisimme jo tunteneet toisemme, huumorimmekin oli samanlaista. Ihastuin myös puhetyyliin ja kiinnitin huomiota hänen pieneen "ärrä-vikaan".

Muutaman viikon tapailun jälkeen olin aivan rakastunut (ja olen siis edelleen)! =)

Ja tunne on sanoinkuvaamaton. Tuossa joku sanoikin, että on kuin olisi vihdoin päässyt KOTIIN.

En ole kokenut samanlaista lämpöä, hellyyttä ja läheisyydentunnetta kenenkään muun kanssa - ainoastaan tämän salamarakastumisen yhteydessä. Ja olen elämäni loppuun asti kiitollinen, että sain kokea täydellisen rakastumisen, joka onneksi oli molemminpuolinen.

Ja tunne on sanoinkuvaamaton. Tuossa joku sanoikin, että on kuin olisi vihdoin päässyt KOTIIN.

En ole kokenut samanlaista lämpöä, hellyyttä ja läheisyydentunnetta kenenkään muun kanssa - ainoastaan tämän salamarakastumisen yhteydessä. Ja olen elämäni loppuun asti kiitollinen, että sain kokea täydellisen rakastumisen, joka onneksi oli molemminpuolinen.

Silmämme kohtasivat baarin tanssilattialla ja oli vain pakko tuijottaa koska siitä tuli niin hyvä olo. Heti myös kotoisa olo, kuin samaa perhettä. Eipä sitä uskoisi ellei itse ole kokenut. on se vain niin ihmeellinen tunne.

minulle ja nyt ollaan oltu 14 v naimisissa. Kihloihi mentiin ja yhteen muutettiin 3 kk tuntemisen jälkeen.

Tavattiin kylläkin netissä treffipalstalla. Kirjoittelimme muutaman kuukauden ja näistä teksteistä se lähti =)



Aina kun kirjoitti jotain ja toinen vastasi, niin hämmästeli sitä, miten toisen moraali, ajatukset asioista ja tyyli puhua(kirjoittaa) voivat olla niin samantyyliset/suuntaiset, ihan kuin olisi tuntenut ihmisen jo iät ja ajat.



Ja ulkonäkökin miellytti molempien silmiä =)



Nyt jo kymmenen vuotta oltu yhdessä ja yhteisiä haaveita tulevaisuuteen =)



Olemme kyllä onnekkaita.

Ja mun tulkintani on, että se on mahdollista silloin, kun molemmat ovat otollisia ihastumiselle. Eli elämäntilanne on sellainen. Ja siinä itse tapahtumassa on sitten vain kemiaa, eli ne kemiat kohtaavat. Konkreettisesti siinä on mukana olemus, jutustelu, kenties tuoksut, hormonit, ties mitä.

Tavattiin kylläkin netissä treffipalstalla. Kirjoittelimme muutaman kuukauden ja näistä teksteistä se lähti =) Aina kun kirjoitti jotain ja toinen vastasi, niin hämmästeli sitä, miten toisen moraali, ajatukset asioista ja tyyli puhua(kirjoittaa) voivat olla niin samantyyliset/suuntaiset, ihan kuin olisi tuntenut ihmisen jo iät ja ajat.

Mäkin olen kyllä netissä ihastunut muutaman kerran, päädytty kirjoittelemaan pitkiä viestejä ja hämmästelty miten toinen tuntuu oman kaltaiselta. Ei näissä tapauksissa voi kuitenkaan puhua perinteisesti "ensi silmäyksellä ihastumisesta", vaikka sitten se kuvakin miellyttäisi...

Mutta joo, kyllä mäkin ihastuin omaan mieheeni ensisilmäyksellä. Satuttiin samaan pöytään seurueidemme kanssa, itse asiassa mies oli tiskillä kun me päädyimme siihen. Sitten tuli mies ja katseemme kohtasivat, uuh... Muistan ikuisesti sen Katseen. Ryhdyimme juttusille ja huumorit kolahti tosi hyvin yhteen, loppuillan juttelimmekin oikeastaan kahdestaan ja long story short, 2 viikon päästä naimisiin... =))

Aikaisemmat kuvailikin sen jo hyvin :)



Meillä ei vaan juttu kestänyt, ja vieläkin kolmen vuoden jälkeen suren sitä. Olen joutunut pois kodistani.



Miehellä oli maailman nauravimmat ja maailman sinisimmät silmät ja hauskin huumorintaju. Rumin naama ja pisimmät kädet.

12 vuotta sitten kävi niin. Eikä mennyt kauaa kun rakastuin ja olen rakastunut edelleen :)

siinä on jotain maagista :) Tuntuu, että voisit hukkua toisen silmiin ja tiedät hänen katseestaan, että hänkin ajattelee samoin. Ei vaan pysty irrottamaan katsettaan. Niin ja sitten kun viimein koskette toisianne, vahingossa tai tarkoituksella, tuntuu "sähköä"...vaikea kuvailla :D

olin luennolla ja sit yksi luennoitsijoista tuli mun taakse nojaamaan penkkiin. Kuulin kun se tuli siihen, mutta en katsonut taakseni.



Silti multa salpautui henki ja tuli jotenkin pakahduttava tunne, siis se toinen tuli jotenki mun tilaan rennon mukavasti siinä. Sen jälkeen kun näin miehen ja hänen silmät, ihastuin kunnolla :)



En vaan tiedä onko tämä molemminpuolista... :P

Hän pystyy, minä en. En ole hänelle sitä mitä hän on minulle.

Silloin en vain tajunnut sitä. Eli menin treffeille miehen kanssa, johon olin tutustunut netissä. Tunnelma treffeillä oli hyvä ja lämmin, jotenkin ilma oikein rätisi ja oli kosketeltavissa. En tajunnut asiaa ennenkuin myöhemmin, että meidän kemiat kohtasi jo silloin niin tulisesti, että seksuaalinen jännite rätisi välillämme. Olin eronnut pitkästä enempi kaveruuteen perustuvasta liitosta enkä ollut koskaan kokenut tuollaista.



Seurustelua kesti vuoden verran. Oltiin kumpikin erottu liian äskettäin, että suhteesta olisi voinut vakavasti tulla mitään. Mutta saatte uskoa että mies teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kaikki nämä vuodet olen ajatellut häntä silloin tällöin, eikä silloiselle tunteelle vertailukelpoista tunnetta ole tullut.



Ennen kuin nyt. Nykyinen miesystäväni on vienyt minulta jalat alta yhtä lailla. Ollaan seurusteltu kolmisen kuukautta, ja ärsyttää kun en oikein osaa olla normaalisti. Odotan puheluita ja tekstiviestejä, ajattelen häntä aamuin, päivin, illoin ja öin. Yhteinen aika on kuin taikaa. Ollaan riidelty pariin otteeseen. En tiedä, mitä tästä suhteesta tulee, sillä estäviä tekijöitäkin on muutamia. Mutta tunteestani tämä ei ole ainakaan kiinni!!!!!!!!



Tähän astisissa seurusteluissa olen kaivannut runsaasti omaa aikaa ja olen jopa ahdistunut, jos toinen osapuoli on halunnut olla yhdessä minun mittapuullani liikaa. Nyt ei sellaista käsitettä kuin liikaa yhdessä ole ollenkaan. Apua.



Mutta olen todella, todella, todella onnellinen.

Kaikki nämä vuodet olen ajatellut häntä silloin tällöin, eikä silloiselle tunteelle vertailukelpoista tunnetta ole tullut. Ennen kuin nyt. Nykyinen miesystäväni on vienyt minulta jalat alta yhtä lailla. Ollaan seurusteltu kolmisen kuukautta, ja ärsyttää kun en oikein osaa olla normaalisti. Odotan puheluita ja tekstiviestejä, ajattelen häntä aamuin, päivin, illoin ja öin. Yhteinen aika on kuin taikaa. Ollaan riidelty pariin otteeseen. En tiedä, mitä tästä suhteesta tulee, sillä estäviä tekijöitäkin on muutamia. Mutta tunteestani tämä ei ole ainakaan kiinni!!!!!!!! Tähän astisissa seurusteluissa olen kaivannut runsaasti omaa aikaa ja olen jopa ahdistunut, jos toinen osapuoli on halunnut olla yhdessä minun mittapuullani liikaa. Nyt ei sellaista käsitettä kuin liikaa yhdessä ole ollenkaan. Apua. Mutta olen todella, todella, todella onnellinen.

Mullekin vahva merkki siitä itselle oikeasta miehestä oli tuo, että enää en kaivannut omaa tilaa samalla lailla, eikä toisen läheisyys ahdistanut. =)

Mä koin tällä viikolla jotain tän kaltaista, ihmeellistä.

Olen ollut sinkkuna vuosia ja ajatellut, että jos mua ei kukaan tule kotoa hakemaan, niin sinkkuna myös pysyn.

Kunnes täysin yllättäen tämä vieras mies ajoi pihaani. Menin hiljentämään haukkuvan koiran ja mies tuli autostaan ulos. Voi luoja sitä tunnetta, kun näin hänet. Se iski tosiaan kuin salama kirkkaalta taivaalta. En pystynyt muuta kuin hymyilemään kuin Naantalin aurinko ja miehelle tuntui käyvän samoin. Olen yleensä ujo enkä tosiaan tee aloitteita miesten suhteen, mutta hänen kanssaan olin kuin eri ihminen. Ja kun mies lähti, se leveä hymy molemmilla kun moikattiin... oih. Siitä saakka olen vain leijunut, hymyilen itsekseni kuin vähä-älyinen, en voi tälle mitään.

Mulle ei ole ikinä käynyt näin. Ja nyt vain ajattelen tuota miestä ja toivon niin kovasti että näkisimme vielä. Että mieskin olisi tuntenut tämän saman minkä minä.. ja että hän ottaa vielä yhteyttä kun kerran tietää missä asunkin.

Aivan käsittämätön juttu, en vieläkään ymmärrä miten näin voi käydä :D Ja mun sielua raastaa, kun tahtoisin niin tavata hänet uudelleen enkä tiedä, tuleeko niin ikinä tapahtumaan.

Romanttista hömppää.