miksi lapsuus on mennyt välineurheiluksi?turhauttavaa!

Musta on järkevää panostaa harrastuksiin ja urheiluvälineisiin, ainakin sata kertaa järkevämpää antaa aikaansa opettamalla lapset esim. luistelemaan, hiihtämään, uimaan ja viemällä niitä paikkoihin, kuin istuttamalla kalliiden pelikoneiden ääreen... Saahan siinä toki omaa aikaa, eikä tarvi vaivaantua.

muutakin kuin urheilua, musiikkia, kuvataiteita jne. Eihän se toki mikään perusedellytys onnelliselle lapsuudelle ole, mutta omat lapseni ainakin halusivat itse harrastaa. Nuorempi ( 4v ) käy tanssikoulussa kerran viikossa, ja isompi ( 6v ) käy taitoluistelussa 2x viikossa. Itse ainakin toivon että lapseni löytävät itselleen mielekkään harrastuksen, jonka parista saavat uusia ystäviä ja hyviä kokemuksia.

lapsilla ei ole kalliita pelivälineitä. elämä on sosiaalisesti aktiivista. kavareita käy paljon ja kyläillään. lapsille keksitään mukavaa puuhaa....se ei ole aina vaan jotain urheiluun liittyvää.ap

...ja lapsilla on myös yhdet musiikkiharrastukset kummallakin. aiemmin on ollut jumppaa ja balettia. tykkäävät liikua mutta en tosiaan käsitä sellaista ylenmääräistä välineurheilua! tai jos joku haluaa harrastaa siten, niin ei ainakaan pitäisi antaa ymmärtää että se on ainoa oikea tapa.

Musta on järkevää panostaa harrastuksiin ja urheiluvälineisiin, ainakin sata kertaa järkevämpää antaa aikaansa opettamalla lapset esim. luistelemaan, hiihtämään, uimaan ja viemällä niitä paikkoihin, kuin istuttamalla kalliiden pelikoneiden ääreen... Saahan siinä toki omaa aikaa, eikä tarvi vaivaantua.

Musta on järkevää panostaa harrastuksiin ja urheiluvälineisiin, ainakin sata kertaa järkevämpää antaa aikaansa opettamalla lapset esim. luistelemaan, hiihtämään, uimaan ja viemällä niitä paikkoihin, kuin istuttamalla kalliiden pelikoneiden ääreen... Saahan siinä toki omaa aikaa, eikä tarvi vaivaantua.

kalliita harrastusvälineitä tai kalliita pelikoneita. Lapsen urheiluharrastuksen ei tarvitse olla välineurheilua - on paljon lajeja, joiden harrastaminen ja harrastusvälineet ovat edullisia.

Meidän lapsilla ei ole muita tietokonepohjaisia pelejä kuin pari hyödyllistä "opetuspeliä", jotka toimivat tavallisessa koneessa. Siis meillä ei ole mitään pelikonsoleita tms. Omat CD-soittimet isommilla on lähinnä koulukirjojen CD-levyjä varten. Tietokonetta toki käyttävät esim. sähköpostin lähettämiseen ja tietojen etsimiseen.



Sen sijaan lapsillamme on kunnolliset luistimet, sukset, laskettelusukset, polkupyörät jne. Eivät ne kaikki uusia ja hienoja ole, mutta kunnollisia ja hyväkuntoisia, osa käytettyinä hankittuja. Samaten meillä on hyvä piano, pari kitaraa ja rytmisoittimia vino pino. Myös erilaisia lautapelejä löytyy kaapillinen. Ja sitten on kaikenlaista askartelutarviketta, ompeluvälineitä, puutyökaluja jne.



Onhan se nyt paljon työläämpää tehdä lasten kanssa kaikenlaista liikunnallista ja harrastaa muuten kuin hankkia heille pelit, joiden ääressä he jaksavat istua yksinään päivät pääksytysten. Itse näen kuitenkin tärkeänä sen, että lapset oppivat liikunnallisen ja toiminnallisen elämäntavan, joka on TERVEELLINEN. Tietokoneita oppii kyllä käyttämään jokainen muutenkin ja niitä pelejä pelaamaan.



Ja minä en itse ole alunperin mitenkään "liikunnallinen" tai "himourheilija". Itse asiassa olen itse ollut sellainen lapsi, jota vanhemmat pitivät "liikunnallisesti lahjattomana" ja jolle ei kunnollisia välineitä viitsitty hankkia eikä mihinkään kuljettaa. Liikuntaharrastuksia minulle ei tarjottu ja omatoimisesti hankkimani harrastukset loppuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt hankkia välineitä tai kuljettaa johonkin, koska vanhempieni mielestä se oli turhaa, kun minä olin niin "lahjaton ja epäliikunnallinen", välineet kalliita enkä kuitenkaan olisi pärjännyt tai jaksanut kovinkaan kauaa harrastaa.



Vasta opiskeluaikana omassa taloudessa asuessani aloin vähitellen harrastaa liikuntaa ja huomasin, että sehän onkin hauskaa ja mukavaa. Enkä muuten ole ollenkaan kömpelö tai lahjaton, kuten vanhempani väittivät, vaan pystyn kyllä oppimaan asioita ihan kuten muutkin. Tietenkään enää aikuisena aloittamalla ei tulla huipuksi missään asiassa, mutta silti monia asioita voi oppia ja liikunnasta saada iloa. Sitä iloa haluan opettaa myös omille lapsilleni enkä tappaa heidän innostustaan huonoilla välineillä tai taitojen ja kykyjen aliarvioinnilla. Kaikki liikunta mitä lapsi haluaa ja suostuu harrastamaan on hyvästä ja siihen aion kannustaa vaikka se vähän maksaisikin. Se on kaikki plussaa terveydelle sitten aikuisena.

koko ajan myös lasten ja nuorten ylipaino lisääntyy ja tähän tarkoitukseen urheilu tarjoaa hyvät ehkäisykeinot. jos pienestä pitäen totutaan liikkumaan, niin se toivottasti säilyy myös loppuelämän. Näin ollen myös ehkäisee sairauksia ym. Oli meilläkin lapsuudessa pyörät, sukset, luistimet ja pulkat, eikä kukaan ajatellut että onpa välineurheilua. ainoa mikä puuttui oli kaiken maailman tietokonepelit ja perheestä 2 autoa. aina oltiin kavereiden kanssa ulkona liikkumassa tavalla tai toisella...

Isäni on 72-vuotias ja hänelläkin on ollut lapsuudessaan sukset, luistimet ja polkupyörä. Lisäksi talossa on ollut hevonen, jolla isäni on ratsastanut. Paljon myös uitiin, retkeiltiin ja tehtiin tietysti maatalon töitä. Talossa oli myös harmoni, jonka kanssa soitettiin ja laulettiin.



Se, mitä nykyaika on tuonut tullessaan ovat pikemminkin televisio ja tietokoneet, ne pelit ja vehkeet joiden ääressä istutaan eikä tehdä itse mitään.



Kyllä ihminen on luotu liikkumaan. Kaikki esi-isämme ovat liikkuneet paljon enemmän mitä nykyihminen liikkuu vaikka käyttäisi kaiken vapaa-aikansa liikkumiseen. Entisaikaan työntekokin oli lähes pelkkää liikuntaa, kouluun oli pitkä matka jonka lapset kulkivat jalan tai hiihtämällä ja vapaa-aika kului lähestulkoon pelkästään liikkuen.



Ihan käsittämätöntä, että liikuntaa vastustetaan ja syytetään nykyajan hössötykseksi. Kyllä se on nimenomaan liikunta, joka nykyisin on paljon vähäisempää ihmisillä kuin aikaisemmin. Ihmisen terveys on kiinni siitä että hän liikkuu. Jos liikunta tuntuu kurjalta ja ankealta eikä siitä tykkää, niin silloin olisi entistä tärkeämpää lähteä liikkumaan jotta kunto nousisi ja siitä liikunnasta oppisi tykkäämään ja haluamaan sitä. Jos lapsi ei haluaisi liikkua, niin olisi nimenomaan tärkeää kokeilla niitä lajeja ja hankkia kunnolliset välineet, jotta lapsi löytäisi jonkun liikuntamuodon mistä tykkää.

Liikunta ylläpitää terveyttä ja auttaa välttämään sairauksia. Musiikkia, kuvataiteita tms. voi harrastaa jos tykkää tai olla harrastamatta. Liikuntaa olisi jokaisen syytä harrastaa muodossa tai toisessa terveyden ylläpitämiseksi. Jos liikunnan ilon oppii jo lapsuudessa, on liikunnallista elämäntapaa helpompi pitää yllä aikuisenakin. Kyllä leikki, reippailu ja ulkoilukin riittää jos sitä tehdään tarpeeksi Usein vain näyttää käyvän niin että leikki-ikäisen leikit vaihtuvat kouluikäisen tietokonepeleisin, televisionkatseluun ja kavereiden kanssa lorvimiseen liikunnan sijaan.

ovat itse asiassa itse niitä sohvaperunoita, jotka eivät viitsisi lapsiaan liikkumaan viedä ja opettaa.



Työskentelen itse lasten parissa enkä ole ikinä tavannut yhtäkään lasta joka ei olisi liikunnasta tykännyt. Tietenkään kaikki eivät tykkää kaikesta eikä jokaiselle sovi kilpailu. Kuitenkin joka lapsi nauttii liikkumisesta ja tykkää sitä tehdä kun se hänelle sopivasti tarjoillaan. Pahin liikunnan ilon tappaja ovat huonot tai kelvottomat varusteet yhdistettynä kilpailuun ja / tai lapsen taitoja ja kykyjä vähättelevään asenteeseen ja kannustuksen puutteeseen.



Hyvät välineet eivät välttämättä tarkoita kalliita välineitä tai ammattivälineitä, mutta ei urheilua pidä vastustaa vain sen vuoksi että siinä tarvitaan "välineitä". Aika harva asia elämässä loppujen lopuksi on sellainen johon ihminen ei yhtään mitään "välinettä" tarvitsisi.



Liikunta on niitä tärkeimpiä asioita mitä ihmisen pitäisi oppia terveytensä kannalta. Jokaisen lapsen pitäisi saada sen verran kunnollisia välineitä, että hän pystyy liikkumaan ja nauttimaan liikunnasta turvallisesti ja asiallisissa olosuhteissa. Sen, mitä välineitä ja millaiseen liikuntaan ne ovat voivat vanhemmat toki ratkaista ihan itse lapsen taipumusten ja mieltymysten, ympäristön mahdollisuuksien ja oman taloudellisen tilanteensa mukaisesti. Vähimmillään se voi tarkoittaa lenkkareiden, verryttelypuvun ja uimapuvun hankintaa, enimmäissummaa tuskin löytyy.



Minusta tärkein muutettava asia olisi vanhempien ajatusmaailma. Ihan liikaa löytyy niitä vanhempia, jotka eivät ollenkaan ymmärrä ja tunnusta liikunnan tärkeyttä ja vievät ennakkoluuloillaan ja asenteellaan lapsiltaan sekä liikunnan ilon että oikeuden terveelliseen elämäntapaan ja tulevaisuuteen.

Moni lapsi ja nuori on huonokuntoinen juuri siksi, että heille ostetaan kalliit vehkeet ja maksetaan kallis harrastus ja iskä ja äiti kuskaa heidät sinne autollaan.



Valmennan nuoria kestävyysurheiluun ja tässä huomaa eron selkeästi. Yleensä niillä lapsilla on kykyä ja hyvä kunto, jotka ovat leikkineet ulkona ja juosseet ja pyöräilleet harrastuksiin. Heillä on myös kykyä sopeuttaa harjoitusohjelmia sen hetkiseen tilanteeseen.



Moni vanhempi luulee, että heidän poikansa on se hyväkuntoisin kun on harrastanut sitä ja tätä pari kertaa viikossa. Tuodaan urheiluseuraan ja vaaditaan valmentajaa. Sitten loukkaannutaan kun heille kerrotaan, että teidän poikanne ei nyt ole mikään lahjakkuus ja peruskuntokin on todella huono. Ettei ole mitään mahdollisuuksia kisoihin vielä muutamaan vuoteen.



Eli satsatkaa siihen, että lapset liikkuvat arkiliikuntaa, leikkivät ulkona, laskevat mäkeä, pyöräilevät koulumatkoja. Se ei toimi jos kulkee 3 kertaa viikossa autolla tunnin liikuntaharrastuksessa. Lapsen peruskunto jää rakentumatta.