Suosittele koirarotua lapsiperheeseen, jossa pieniä lapsia!
Eli harkinnassa koira, meillä kaksi pientä poikaa, 2-ja 4-vuotiaat, joten lapsiystävällisyys erittäinn tärkeää.
Ei haeta mitään superharrastuskoiraa, vaan ihan mukavaa perhekoiraa. Koko saisi olla keksikokoinen tai vähän suurempi, ei mikään jätti kuitenkaan.
Koiran lenkitys olisi äidin vastuulla, ei tietenkään lasten, lapsille koirasta olisi tarkoitus olla vain iloa ja seuraa leikkeihin.
Lenkitys olisi sellaista "normaalia", eli tarvittaisiin rotu, minkä kanssa ei tarvitse ihan koko päivää kävellä, van yksi tai kaksi kunnon lenkkiä riittäisi pienempien pissatuksien lisäksi.
Asumme omakotitalossa pk-seudulla.
perheen äidillä ollut lapsuudenkodissaan koiria (myös oma, ala-asteella täysin omalle vastuulle saatu), isällä ollut vain kissoja.
Koiran karvaisuudesta ei niin "vaatimuksia", mutta olisi kiva jos koira olisi söpö :)
Onko ehdotuksia tai jotain mitä ette suosittele?
Rotuja on niin miljoona, jos lähtisi vaan niitä selailemaan...
Kommentit (61)
perhoskoira (on pieni), cockerspaniel, kultainen noutaja. Koiraa pitää aina hieman peruskouluttaa.
käypä katsomassa niiden foorumin terveysosiota. Niiltä joudutaan rutiinisti leikkelemään ihopoimuja, silmiä ja häntää, jotta ne pystyvät normaalielämään :(
http://www.paimensukuinen.fi/
Turkki on helppohoitoinen; keväällä n. kuukauden ajan irtoaa PALJON,muulloin ei karvaa juuri lainkaan. Harjaus 1-2x/kk riittää
Kaverilla on kaks kultsua ja molemmat on ihan hirveen energisiä. Toinen niistä on saattanut kaivata vielä liikuntaa 4h lenkkeilyn jälkeen. Koulutus ei ole aina ollut niin helppoa, varsinkaan uroksen kohdalla (remmiräyhääminen nuorena). Metsästysvietti on aika suuri ja kaikki lutakot käydään läpi (valkoinen koira ja soinen mutavelli on ihana yhdistelmä).
Bokseri on ehkä turhan energinen ja kaipaa PALJON liikuntaa ja aivotyötä.
Joku kyseli englannin bulldogista, no se on sellainen lyttynokka, jota en ottaisi.
Itselläni on kyllä mopsi ja olen aivan äimistynyt sen luonteesta. Rakastaa lapsia isolla R:llä! On kestävä koira (eli menee lasten leikeissäkin). Omaa paljon energiaa: jaksaa lenkkeillä pitkiäkin lenkkejä ja leikkiä lasten kanssa. Osaa kyllä rauhoittuakin. Ainoa on tosiaan se lyttynokkaisuus. Omani ei siitä hirveästi kärsi, mutta olen kuullut yksilöistä, jotka innostuessaan saattavat jopa pyörtyä.
Mopsi on kätevän kokoinen (omani on sporttinen 10kg, ei todellakaan lihava). Helppo ottaa mukaan minne vaan. Turkki ei vaadi juuri hoitoa. Ehkä hieman kylmän arka pakkasilla, joten saattaa vaatia vaatetusta tai vain nopeita lenkkejä talvisin. Rotuun kannattaa tutustua tarkoin terveyden kannalta ja valita, ehkä mieluummin yksilö, jonka vanhemmat eivät välttämättä näyttelykoiria (ne on yleensä parhaiten syötettyjä). Koira rakastaa makupaloja ja oppii temppuja nopeasti niiden avulla, mutta kannattaa varoa ylen syöttämistä.
perhoskoira (on pieni), cockerspaniel, kultainen noutaja. Koiraa pitää aina hieman peruskouluttaa.
Perhoskoirat saattavat olla liian hentoisia lapsiperheeseen. Haukkuherkkyydestä voi pudota pisteitä.
käypä katsomassa niiden foorumin terveysosiota. Niiltä joudutaan rutiinisti leikkelemään ihopoimuja, silmiä ja häntää, jotta ne pystyvät normaalielämään :(
Se onkin ainoa asia, joka mietityttää. Antakaa muita vinkkejä RAUHALLISELLE lapsiperhekoiralle. Suomenlapinkoiraa en halua, kokemusta sukulaisten kautta riittävästi niiden haukkuherkkyydestä ja turkinhoidosta. Lagotto romagnolo taitaa olla aika vilkas?
Lähes jokainen koira nauttii liikunnasta ja jaksaa myös pitkiä lenkkejä kun on siihen tottunut. On surullista jos iso ja aktiivinen koira (setterit, noutajat, bokseri yms.) jää liian vähälle toiminnalle ja sen takia kehittää käytöshäiriöitä.
Pienistä ja keskikokoisista ei kauhean rauhallisia löydy. Snautseri? Keskikokoinen taitaa olla rauhallisin?
kokemukset koirista vaihtelevat. Meidän lapinkoira ei suuremmin hauku vaikka ohitse menee useinkin ihmisiä koirineen. Ei siis ole haukkuherkkä.
Lähes jokainen koira nauttii liikunnasta ja jaksaa myös pitkiä lenkkejä kun on siihen tottunut. On surullista jos iso ja aktiivinen koira (setterit, noutajat, bokseri yms.) jää liian vähälle toiminnalle ja sen takia kehittää käytöshäiriöitä.
Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsiperheen kannattaa tarkkaan miettiä oma ajankäyttömahdollisuus koiraa hankitatessa. Minä ainakin tiedän, että vaikka haluankin koiran, minulla ei ole joka päivä mahdollisuutta tuntien ulkoilutukselle. Joskus toki on, mutta sitten voi olla pidempiä kausia, jolloin koiran on pärjättävä lyhyemmillä lenkeillä ja pihaulkoilulla ja lasten varassa olevalla hoidolla (meillä vanhimmat kuitenkin jo 12 ja 10v). Eli ei mitään huippuaktiivista rotua tällaiseen perheeseen, vaan sellainen sopivan rauhallinen seurakoira. Ja yksilönkin valintaan kannattaa kiinnittää huomiota!
Että kelpaisi sellainen perusvilkas rotu, sittenhän yksilöä valitessa voi etsiä sellaista rauhallisempaa pentua. Kaikki metsästysviettiset suljen kuitenkin pois!
http://sennenkoirat.net/site/koiranhankinta
Itse suosittelisin mielummin Appenzellinpaimenkoiraa tai Entlebuchinpaimenkoiraa. =)
voi pitää ilman hihnaa eli saa juosta joka viikko.
eli vaativat paljon liikuntaa ja nimenomaan hihna- tai pyörälenkkejä, koska vapaana pitäminen on metsästysvietin takia hankalaa. Ihania koiria toki muuten!
perustuen ranskanbulldoggi tai staffi. Molemmat erittäin ihmis/lapsiystävällisiä ja kestävät lasten taholta hieman kovempaakin käsittelyä korkean kipukynnyksensä vuoksi,jos sattuu vanhemmalta joskus silmä välttämään.
Toki eivät ole pikkulapsen ulkoilutettavia,mutta muutoin turkinhoidon jne. suhteen helpohkoja rotuja.
kooltaa sopiva ja ei niin pitkiä lenkkejä kaipaava. kunnollisen koirankokoinen , silti kuitenkin pienenlainen, uskaltaa jättää lasten kanssa keskenäänkoska kita ei ole kovinn suuri. seurallinen ja lasten kanssa viihtyvä. värejä on 4 eri sorttia. katso sivuja suomen cavalieryhdisty tms. Meillä on 1. 5 v vuoden ikäinen cavalieri lapsiperheessä ja voin suositella. helppohoitoinen on myös. Kokemusta noutajista ja saksanpaimenkoirasta on, en niitä suosittele pienten lasten seuraan suuremman koonsa takia
Meille tuli koira reilu vuosi sitten, kun lapseni oli 6-vuotias. Itselläni oli siinä vaiheessa sellainen tunne, että koska olen _aina_ illat kotona, voisin ihan hyvin ottaa koiran ja antaa sille aikaa.
Vaan yllättävän hankalaa on ollut sovitta aikatauluja ja löytää tarpeeksi aikaa koiralle. Aaamuisin herään 30 min. ennen muita ja lähden koiran kanssa ulos - ja aina aamulenkkiin menee vähintään 20 min., usein enemmänkin, jos vaikka törmään tuttuihin. Nyt talvella en voi pitää koiraa metsässä vapaana, eli se ei pääse purkamaan ylimääräistä energiaansa heti aamulla, mikä tuntuu kurjalta.
Ja yllättävän usein onkin sitten kuitenkin niin, että me molemmat vanhemmat emme olekaan illalla kotona - ja koska ekaluokkalaiseni ei uskalla olla kuin hetken yksin kotona eikä etenkään näin talvella jaksa tarpoa pitkää lenkkiä minun ja koiran kanssa, on vaikea löytää se lenkkeilyaika - ja koira tuntuu usein rasitteelta, eikä suinkaan elämänlaatua lisäävältä asialta.
Jumppaan en ehdin niin usein kuin haluaisin, sillä koiralenkki + jumppa samaan iltaan tarkoittaisi käytännössä usean tunnin "oman ajan" ottamista.
Laskettelukin täytyy aina miettiä sen mukaan, että olemme pois kotoa vain sen verran, että koiran voi jättää yksin kotiin. Lomille täytyy aina buukata kallis kenneli.
Lisäksi koira on tehnyt tosi paljon tuhojaan, etenkin lapsilla kun on tapana jättää lelujaan ja esim. pipojaan koiran ulottuville. Tästä syystä en myöskään halua edes pyytää kavereita ottamaan koiraa hoitoon -eli se kenneli on tosiaan ainoa vaihtoehto.
Tämä on muuten viides koirani, eli ihan suinpäin en tähän projektiin lähtenyt, silti pääsi tilanne vähän yllättämään :-) Toki paljon hyvääkin löytyy, koira on ainokaisellemme todella tärkeä, ja pakottaa minut lenkille paljon useammin kuin muuten tulisi käytyä, mutta jos nyt tietäisin tämän kaiken, olisin odottanut lapseni ehtivän koululaiseksi ennen koiran ottamista.
JA jos odotat vähän pidempään, on rodunkin puolesta enemmän valinnanvaraa! Pienten lasten kanssa suosittelisin muuten seuraavia rotuja: cavalier, cockeri, ranskanbulldoggi, sheltti tai borderterrieri.
meillä kultsu ja lapset 6v ja 1,5v. Koira on äärimmäisen kiltti ja kärsivällinen. Tämä tapaus oli super helppo kouluttaa.
On nyt 5v ja rauhoittunut aikalailla. Muutaman ekan vuoden oli aika höseltäjä, eli silloin kun vieraita tuli oli kaikkien jaloissa pyörimässä ja lenkillä kaikki vastaantulijat oli kavereita ja kaikkia koiria olisi pitänyt päästä haistelemaan.
Lasten kanssa on aina osannut ottaa rauhallisesti.
Kaverilla uros kultsu ja se tuntuu aikuisenakin olevan vielä aika höseltäjä, tytöt taitaa olla rauhallisempia :)
Meillä amstaffi ja monella lapsellisella ystäväperheellä useampikin. Kestävät hyvin kaikenmaailman halailua ja ovat super ihmisläheisiä.
Kaikki koirat tosi erilaisia perusluonteeltaan mutta onkohan seura tehnyt ne kaltaiseksemme.
Kellään ei mitään käytösvaikeuksia (meillä ihmisillä kyllä).
Yorkit tarvitsevat pidempää lenkkiä kuin husky.
usky on myös hienohelma joka ei viihdy ulkona loskasäällä tai pakkasessa. Makaa takan edessä päivät pitkät.
Meillä sekarotuinen (25% spanielia mukana). On maailman rauhallisin ja kiltein koira.