Suosittele koirarotua lapsiperheeseen, jossa pieniä lapsia!

Mua käy sääliksi kaikki ne koirat joita säännöllisesti pissitetään 3 kertaa päivässä se 15min. Ehkä kerran viikossa tehdään sitten kunnon lenkki... eli se tunti max... huoh.



No lapsiperheessä koiran ei sentään tarvi olla kaiket päivät yksin..

Ja myös minä voin sanoa, etten enää rotua vaihda. Aiemmin meillä on ollut kultainen noutaja, sheltti ja 2 sekarotuista.



Meillä koirista toinen ei hauku kuin äärimmäisessä tapauksessa (esim. kun kerran pihaan tulla tupsahti kissa ekaa kertaa). Siis haukkuu korkeintaan pari kertaa kuukaudessa! Toinen taas haukkuu hyvin herkästi. Ei kuitenkaan jää ns. räkyttämään, vaan ilmoittaa ohikulkijat sen aikaa, kun ovat näkösällä ja "epäilyttävät" äänet aiheuttaa myös muuaman haukahduksen. Vieraiden tullessa haukahtaa iloisesti, kunnes saa käskyn "hiljaa".



Meillä koirat ovat TODELLA rauhallisia sisätiloissa. Kerjäävät kyllä rapsutuksia työntymällä jalkoihin tmv mutta ikinä eivät esim. juokse sisällä.



Ovat olleet vaivattomia opettaa perustottelevaisiksi, toisen kanssa sitten innostuin ihan kisaamaan tokossa ja agilityssä. Samoin olemme harjoitelleet jälkeä ja hakua.

labradorinnoutaja. Samoin kultainen noutaja on kiltti.

Nopeesti ajattelisin jotain spanielia, cockeria vaikka. Springerit on sitten aika toheloita, kun lapset kuitenkin noin pieniä, superystävällisiähän ne kyllä on.



Itse en noutajiin niin ole ihastunut, liian isoja mun makuun.



Sheltti on kiva, tosin kai se turkki on työläs? Lapinkoirasta myös vain hyviä kokemuksia.

kultainen noutaja tai labradorin noutaja.

Helppo kouluttaa, lapsi rakas, kotikoira, kaipaa liikuntaa, mutta ei aktiivisin hössöttäjä.

Aivan ihana perhekoira ja kun valitsee pentulaatikosta sen rauhallisimman penikan, niin varmemmin saa rauhallisemman koiran (näissäkin on huimia eroja!)



Kultaisista mulla henk. koht. vähän kahdenlaista kokemusta... Ja se nyt on kuitenkin metsästyskoira.



Itse koen paimenet enemmän lapsiperhekoiriksi. Ja lappalaista en pois vaihtais :)

jaksaa liikkua, mutta ei mitään megapitkiä lenkkejä tarvitse.

Silloin kun koiranomistaja on aamupimeässä ja kylmässä lenkillä, kisanomistaja kääntää kylkeä.

walesinspringerspanieli, partacollie = vilkkaita ja vaudikkaita, srinkuilla metsästysviettiä, partiksella työläähkö turkki



lapinkoira, collie = hieman rauhallisempaa menoa

Englanninsetteri on kaunis, 'koiran kokoinen', lapsia rakastava, muillekin ystävällinen rotu. Meillä lasten kanssa koiran suhteen ei mitään ongelmia, antaisi lasten tehdä itselleen mitä tahansa mutta meillä periaatteena, ettei lapset (taaperoikä) koiraa kiusaa vaan koira saa olla rauhassa. Rakastaa lapsia valtavasti, ulkonakin koko kroppa alkaa täristä innosta ihan vieraitakin lapsia nähdessä. Jaksaa liikkua juuri niin paljon kuin haluat lenkittää mutta pari pitkää lenkkiä päivässä pissatuksien lisäksi riittää. Luonnetta riittää ja omanarvontuntoa eli mitään toko-valiota siitä tuskin saa :) Osaa nimittäin olla hyvin valikoiva kuulo niin halutessaan... Turkkia pitää toki hoitaa.

eli vaativat paljon liikuntaa ja nimenomaan hihna- tai pyörälenkkejä, koska vapaana pitäminen on metsästysvietin takia hankalaa. Ihania koiria toki muuten!

ehdotan vesikoiria ja noutajia.

bokseri, ehdottomasti bokseri. aivan ihana ja lempeä koirarotu joka raskastaa lapsia isolla R:llä!

Tämä on vastaus, jota sä et halunnut, mut mä en suosittele sulle yhtään minkäänlaista koiraa - vielä. :) Sulla on muuten siellä kolme höntyilijää, jotka kaikki on edesvastuuttomassa iässä, ja todennäköisesti toistensa kimpussa koko valveillaoloaikansa. Jos sä nyt voitkin tehdä jotain kun lapset on hetken keskenään, niin pennun kanssa se ei onnistu, siellä on aina joku tilanne päällä, varsinkin jos jollakulla on vähänkään tylsää/paha mieli/väsymystä.



Mä en siis epäile hetkeäkään, ettetkö hoitais koiran hyvin, vaan mä pahoin pelkään, ettei sulla ole koiran tulon jälkeen enää ollenkaan aikaa itsellesi, koska silloinkin kun lapset on nukkumassa sun koiranpentu on vielä virkeä ja aktiivinen.



Meillä on cockerspanieli, ja ihan ok-koira lapsiperheeseen, mut vaatii ohjausta ja kunnollisen koulutuksen + turkki on työläs. Meillä koira saa päivittäin 6-10 km liikuntaa, joten ei siis mitenkään mahdottomia tarvitse sen kanssa lenkkeillä.



Cockerit on älykkäitä, vilkkaita ja energisiä tapauksia, jotka keksii säpinää elämäänsä vähän liiankin kanssa, joten koulutukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Vaikka cockeri on ihmisrakas, sillä ei ole samanlaista miellyttämisenhalua kuin esimerkiksi paimenkoirilla, ja omasta mielestäni cockeria on ollut paljon vaikeampi motivoida esimerkiksi tokossa kuin aiempia koiriani. Se siis kyllä onnistuu, mut vaatii omistajaltakin, että sitten mennään sata lasissa. Cockereissa myös on, valitettavasti, sellaisiakin yksilöitä, joista ei koskaan tule lapsiperheen koiraa, ne ovat siihen liian teräviä ja niillä on taipumusta käyttää herkästi hampaita. Cockeri myös vetää helpommin kuin monet muut rodut, ja koska se on matala ja "etupainotteinen" se ei ole lasten talutettava koska se saa siihen vetämiseensä voimaa. Tähän voi tietenkin koulutuksella myös vaikuttaa.



Toisaalta cockerin kanssa ei tarvitse huolehtia, miten se suhtautuu vieraisiin, ainakaan meidän koiran kohdalla. Se on todella tärkeää, tai muuten esimerkiksi lapsenvahdin palkkaaminen ois ihan toivotonta, ja monet lapset pelkää haukkuvia koiria -> eivät sitten halua tulla kylään leikkimään.

Meillä on 2 paimensukuista suomenlapinkoiraa ja täyttää kriteerinne täydellisesti :)

Meillä jo kolmas enkkusetteri ja on mitä mainioin koira lapsiperheeseen. Rakastaa lapsia ja on pitkä pinna. Ei tarvitse koko ajan pitkiä lenkkejä. Itse käytän koirapuistossa kerran kaksi viikossa, jotta saa juosta siellä niin paljon kuin tahtoo. Samoin teillä on oma piha, niin siellä voi antaa juosta.



Englanninsetteri on ihan eri kuin irlanninsetteri!!!! Eli kaikki setterit eivät ole samanlaisia. Irlanninsetteri on yleensä sisälläkin tosi "eloisa".



Englanninsetteri on sisätiloissa rauhallinen eikä hauku juuri ollenkaan.

Meillä tosin nuorin lapsista jo 4v ja vanhinkin jo 12v, joten hänestä ainakin olisi jo apua koiranhoidossa. Itselläni on kokemusta sakemanneista (enkä sellaista enää halua lähinnä aktiivisuuden vuoksi) ja kultsusta, joka ei myöskään ole minun rotuni, vaikka lasten kanssa huippuihana onkin (metsästysviettiä ei kiitos).



Olen ajatellut koiraa, joka olisi A) kiltti ja lasten kanssa lempeä, B) kooltaan ei jätti eikä mini, C) rauhallinen, siis ei mitään huippuaktiviteetteja vaativa, vaan enemmänkin seurakoira, jolle riittää kevyt liikunta ja perheen kanssa touhuilu ja D) mielellään turkiltaan helppohoitoinen, mieluiten lyhytkarvainen.



Em. kriteereillä olemme miettineet englanninbulldoggia, miltä kuulostaisi?

vaatii ihan kauhean paljon. Se on niin energinen koira että se tarvitsee pitkiä lenkkejä useasti päivässä tai ison pihan missä saa juosta.

Koira on kyllä lempeä ja rakastaa kaikkia ihmisiä. isolla R:llä. Mutta se touhu ja vauhdikkuus mikä niissä on, saattaa olla ehkä vähän liikaa kun lapsetkin tuossa ap:n perheessä on niin pieniä.

ja plussana siitä ei lähde karvoja ollenkaan joten helpottanee siivoamista :)



Aivan järkkyihana sosiallinen vipeltäjä :D



http://www.lagottoromagnolo.fi/