Voi ei... En pidä yhdestä hoitolapsestani :(

Itselläni on herkkä, intuitiivinen ja osaksi tämän takia myös hemmoteltu (hemmottelulla tarkoitan sitä, että lapsen tarpeet huomioidaan ja niihin vastataan) ja rakastettu lapsi, voi ajoittain olla myös vaativa ja kärkäs, kun sille päälle sattuu.



Tuntuu hirveältä, että joku lastenhoitajaksi itseään kutsuva ja siitä palkkaa saava, ei kohtele hoitolapsiaan kunnolla, koska "ei pidä niistä", "eivät ole samanlaisia kuin minä/lapseni" tms.



Voin sanoa sinulle, että kyseinen lapsi on tavallaan työnantajasi, hänen vanhemmat maksavat sinun säälittävän palkkasi tavalla tai toisella, joten hoida hommasi kuten muutkin palkkansa eteen tekevät.



Tämän takia en koskaan lastani perhepäivähoitajalle laittanut: Ammattitaidottomat kotiäidit istuvat kotona huutamassa toisten lapsille ja saavat siitä palkkaa.

Joistain ihmisistä ei vain pidä, mutta ammattilaisena toimeen on tultava. Ainakin tähän mennessä olen kaikista joitain hyviä puolia pystynyt löytämään ja niiden varaan rakentanut sitten positiivistä suhdetta.



Ikävää kirjoituksesasi ole se, että siitä käy ilmi sinun pitävän reippaista, rohkeista ja sanavalmiista lapsista. Kaikki lapset eivät ole sellaisia, eivätkä kaikki aikuisetkaan. Ja kyse ei aina ole kasvatuksestakaan, ainakaan pelkästään.



Minusta tilanteesi kuulostaa ikävältä kierteeltä, jossa oma negatiivinen suhtautuminen (lapsi kyllä vaistoaa pidetäänkö hänestä oikeasti vai ei) lisää lapsen avuttomuutta, mikä taas lisää omaa ärtymystäsi ja niin edelleen. Oletko kokeillut antaa lapselle erityistä huomiota, koettanut tehdä joskus hänen mielekseen? Ehkä sieltä kuitenkin löytyy iloinen lapsi, jonka marina ainakin osittain liittyy siihen, että hän vaistoaa tuntemasi vastenmielisyyden.



Itse olen luultavsti ollut tuollainen arka ja hiljainen, hieman mariseva lapsi.

Voin kuvitella, että marisin haluavani jäätelöä ruisleivän sijaan, jos minulla oli jotenkin epämiellyttävä olo ja koin tilanteen ahdistavaksi.

Tiesin kyllä päiväkodissa, jos jokin hoitaja suhtautui minuun viileästi ja hermostuin hänen edessään entistä ärsyttävämmäksi (nyt voin sen vasta ymmärtää, kun näen omassa lapsessani saman piirteen). Kitisin pikkuasioista, jotka eivät ilman hermostumista olisi tulleet mieleenikään.



Toisaalta olen aina ollut kipuherkkä, joten itkin helposti. Samoin palelin helposti ja tunsin oloni sietämättömäksi, jos esimerkiksi sormeni olivat vähänkään kohmeessa. Uskon, että olisin ollut ap:n mielestä ärsyttävä lapsi. Silti uskon, että minulla oli oikeus olla omanlaiseni, herkkä ja helposti itkevä. Hemmoteltu en silti mielestäni ole ollut ja sisarukseni ovat aina olleet minua reippaampia ja räväkämpiä.

ja valitettavasti näille "vähemmän mukaville" lapsille on jotenkin helpompaa purkautua :( Näin ei saisi olla, kuten ap tietää itsekin. Minä yritän "näytellä" kivaa myös niille lapsille, joista en syystä tai toisesta pidä. Olen päiväkodissa siis töissä. Ja jos oikein keittää yli niin toinen hoitaja voi jatkaa siitä mihin jäin. Mutta pph on yksin ja ihmisiä me kaikki ollaan. Huomaan äksyileväni välillä jopa omille lapsilleni, jos takana on raskas päivä ja omat lapset ovat hoitopäivän jälkeen hankalia...

että et pidä jostain "asiakkaastasi".Itse olen lukiossa opena ja aina parin vuoden välein on oppilas joka saa karvat ihan pystyyn(asenne, kemiat ja kaikki menee ihan ristiin). Mutta pakkohan häntäkin on marinoineen kohdella ihan niinkuin muita.Se on joskus vaikeaa ja kun hän pääsee koulusta olen tosi helpottunut.Varmasti kaikki sairaanhoitajat, kampaajat, myyjät jne tietävät millainen on epämieluisa mariseva asiakas. Sinulla vaan asiakas on pieni lapsi joka tarvitsee turvaa ja lämpöä eri lailla....Jos oma lapseni olisi hoidossa hoitajalla jonka kanssa ei kemiat synkkaa, haluaisin varmaan tietää siitä...

koska työsi on suorittavaa ja ammattihierarkian alimmalla tasolla, oma käsityksesi itsestäsi ihmisenä vääristyy ja alat liioitella omia "hyvä ominaisuuksiasi". Et ole ihmisenä empaattinen vaan vaikutat hirvittävän turhautuneelta ja omahyväiseltä. Purat viattomaan lapseen pelkoa omasta mitättömyydestäsi. Ehkä sinulle sopisi mukava toimistotyö kahvituntijuoruineen yksityisen ja yksitoikkoisen pph:n työn sijaan?

puhu perheelle

päiväkodissa on paljon mm. lastensuojelulapsia ja kaikkia tulee kohdella samallallailla

koska työsi on suorittavaa ja ammattihierarkian alimmalla tasolla, oma käsityksesi itsestäsi ihmisenä vääristyy ja alat liioitella omia "hyvä ominaisuuksiasi". Et ole ihmisenä empaattinen vaan vaikutat hirvittävän turhautuneelta ja omahyväiseltä. Purat viattomaan lapseen pelkoa omasta mitättömyydestäsi. Ehkä sinulle sopisi mukava toimistotyö kahvituntijuoruineen yksityisen ja yksitoikkoisen pph:n työn sijaan?

Mietipä itse millainen kuva SINUSTA tulee tuon viestisi perusteella? Itseään ylentävä kusipää lähinnä.

JA ap:han kysyi nimenomaan neuvoja tilanteen ratkaisemiseksi, ei suinkaan tullut elvistelemään tänne, että tiuskinpa hoitolapselleni. Joten mitä apua luulette olevan noista viesteistä, jossa vaan möllistellään ja haukutaan ap:ta, koska hän ei tykkääkään jokaisesta maailman lapsesta ja ihmisestä.

ja olen lastenhoitaja itsekin päiväkodista, mutta itsellänni oli lapseni pph joka ei minusta tykännyt ja sen kyllä vaistosin.





Ja onneksi äitinikin tajusi asian laidan ja pääsin sieltä pois

Todennäköisesti lähellä on siis myös sellainen aikuinen, joka lapsesta pitää. tai ei ainakaan inhoa häntä.

yksityisen yrittäjän tulee tulla toimeen kaikkien asiakkaiden kanssa, jos aikoo toimia menestyksellisesti alallaan