Voi ei... En pidä yhdestä hoitolapsestani :(
En vain tiedä mikä on, mutta kemiat eivät mene yhteen. Olen jo 3 vuotta ollut yksityisenä pph:na ja tähän asti kaikki mennyt hyvin ja toimeen olen tullut sekä lasten että vanhempien kanssa. Itselläni on tekemistä tämän asian kanssa - yritän selvittää mistä tämä vastentahtoisuus tuota lasta kohtaan johtuu. Lapsi on sellainen vähän avuton ja saamaton ja ylihemmoteltu. Myös korostunut itkuherkkyys ärsyttää. Pelkään että lapsi vaistoaa minun tunteeni, vaikka yritän olla tasapuolinen. Mitähän voisin asialle tehdä? En nyt vanhemmillekaan voi paukauttaa päin naamaa, että "en pidä teidän lapsestanne".... Apua!
Kommentit (31)
Kerro ihmeessä vanhemmille, että jotenkin teidän kemiat ei mene yhteen ja pelkäät, että siitä on haittaa lapselle. Vanhemmat ovat varmasti vain kiitollisia, jos otat asian esille.
hän vain on sellainen vähän avuton ja saamaton ja ylihemmoteltu, korostuneen itkuherkkä, valittaa kaikesta ja haluaa jäätelöä...
Eiköhän riitä, että annat perushoidon ja teet parhaasi lapsen kanssa. On hyvä että olet huomannut asian ja että kannat siitä huolta. MInusta se on merkki siitä että pyrit tasapuolisuuteen lasten kanssa. Älä missään nimessä sano vanhemmille mitään "en pidä lapsestanne".
pitäisi päästä yli tällaisesta. Pitäisi etsiä niitä hyviä puolia, mutta se on vaikeaa. Toki lapsi on välillä hyvin sympaattinenkin, mutta jollakin tapaa ei vain oikealla tavalla. Ryhmässäni on vastaavasti eräs lapsi, josta pidän erittäin paljon: sanavalmis, iloinen, reipas ja sosiaalinen.
Miten te muut päivähoidon ammattilaiset pääsette eroon näistä tunteista? Vai olenko ainoa, jolla on tällainen "ongelma"?
pitäisi päästä yli tällaisesta. Pitäisi etsiä niitä hyviä puolia, mutta se on vaikeaa. Toki lapsi on välillä hyvin sympaattinenkin, mutta jollakin tapaa ei vain oikealla tavalla. Ryhmässäni on vastaavasti eräs lapsi, josta pidän erittäin paljon: sanavalmis, iloinen, reipas ja sosiaalinen.
Miten te muut päivähoidon ammattilaiset pääsette eroon näistä tunteista? Vai olenko ainoa, jolla on tällainen "ongelma"?
että pitäisin vain täydellisistä lapsista. Hoidin erästä down-tyttöäkin ja hän oli mitä ihanin! Raivonpuuskistaan huolimatta. Itse olen myös räiskyvä, iloinen ja sosiaalinen luonne, joten tämä "vähemmän ihastuttava lapsi" on aivan päinvastainen luonne. Ehkä syy olis siinä?
että ainoat pitämisen arvoiset ihmiset ovat samanlaisia kuin sinä
Ei ihme, jos tuntee olonsa turvattomaksi ja ikävöi äitiä. Lapsi varmasti tajuaa, ettet pidä hänestä. Ei sinun tietenkään rakastaa tarvitse, mutta hyväksyä kyllä pitäisi.
Pidätkö yleensäkin reippaista lapsista ja arat ja ujot ärsyttävät?
Ymmärrän, että valittaminen ärsyttää. Olet oikeassa, jotain tilanteelle pitäisi tehdä, ei ole lapsen eikä sinun edun mukaista, että tilanne jatkuu tällaisena. Mitä pitäisi tehdä, en osaa sanoa. Olet jo yrittänyt kauan, ehkä olisi hyvä, että lapsi vaihtaisi hoitopaikkaa?
tottahan se on ettei kaikista potilaista voi pitää ja jotkut ovat suorastaan tosi ärsyttäviä. mutta se onkin juuri sitä ammattitaitoa että saa pidettyä nämä omat tuntemukset sisällään ja pystyy hoitamaan niitä ärsyttäviäkin potilaita yhtä hyvin kuin potilaita joista vaistomaisesti pitää.
sinunkaan ei loppujen lopuksi tarvitse pitää tästä yhdestä hoitolapsestasi. riittää kun kohtelet häntä nätisti ja ystävällisesti, niinkuin muitakin hoitolapsia! minulla on ainakin helpottanut kun olen tajunnut tuon ylläolevan. kun ei enää tarvitse pakottaa itseään pitämään jostain ihmisestä niin huomaa että häneen onkin paljon helpompi suhtautua neutraalisti.
Ja silloin olisi parempi, että luovut tämän lapsen hoitamisesta ja otat vastedes hoitoon vain itsesi kaltaisia lapsia, joiden kanssa tällaista ongelmaa ei tule.
... itse olen töissä päiväkodissa, työuraa takana noin 5 v. Enkä ole pitänyt kaikista hoitamistani lapsista. Minuakin ärsyttää juuri nuo yli hemmotellut, valittavat, turhasta itkevät lapset. Olen huomannut että se johtuu osittain siitäkin että kasvatan omat lapseni ihan eri periaatteella kun heidät on kasvatettu, enkä voi asialle mitään. Yritän ja olenkin heille myös ystävällinen ja tasapuolinen, mutta suhde ei vaan muotoudu kaikkien kanssa samalle tasolle. Joidenkin lapsien kanssa löytyy heti "yhteinen kieli" ja vaikeammatkin tapaukset saattavat olla juuri niitä "suosikkeja". Työryhmässä puhumme yleensä siitä jos jollakin ei synkkaa tiettyjen lasten kanss, ja pyrimme yhdessä löytämään asiaan syitä ja keskustelemme siitä että lapsella on ainakin joku hoitaja jonka kanssa on hyvä suhde. Sinulla se on tietty mahdotonta koska oletpph. Mielestäni täytyy vaan hyväksyä se tosiasia että kaikkien ihmisten kanssa ei tule yhtä hyvin toimeen, ei aikuisten eikä lasten. Yritä vaan olla tasapuolinen ym. ja hoitaa perustarpeet. Ei se lapsi sinulla ikuisesti hoidossa ole. Itse en välttämättä puhuisi vanhemmille, ellei tilanne mene tosi pahaksi.
Minusta tämä kuulostaa ihan tarpeeksi hirveältä. Hoitaja tiuskii lapselle ja inhoaa tätä koska hän on luonteeltaan erilainen kuin hoitaja itse.
ja ihan terveita ja tasapainoisia laspia on.
Jostain syystä sinulla ei synkannut tämän epäsosiaalisen lapsen kanssa, hermostuit lapseen ja tiuskit hänelle. Lapsi reagoi siihen olemalla itkuinen, valittava ja ikävöimällä äitiään. Jolloin sinä tunnet entistä enemmän vastenmielisyyttä lasta kohtaan ja tiuskit hänelle. Jolloin lapsi kokee olevansa ikävässä paikassa, ja on sen vuoksi itkuinen, valittava ja ikävöi äitiään...
Mitä voisit tehdä rohkaistaksesi tätä lasta olemaan iloisempi ja enemmän mukana hoitopaikan sosiaalisissa kuvioissanne? Ärähtely tuskin auttaa.
jos nämä pyytävät jäätelöä, ovat itkuisia, ja ovat luonteeltaan erilaisia kuin vanhempansa?
ja ihan terveita ja tasapainoisia laspia on.
"Turhasta itkevät lapset" voivat olla vain arkoja tai sen luonteisia, että pahoittuvat herkemmin. Mielestäni on aika arveluttavaa edes olla lastenhoitoalalla, jos ei tajua, että ei kaikki ole kasvatuksesta kiinni. Toiset ovat herkästi ärtyviä jo pienenä. Saman perheen lapset voivat olla hyvin erilaisia, vaikka kasvatus olisi sama.
Turhasta tiuskiminenkin on aika ärsyttävää, varsinkin, kun se kohdistuu lapseen, jonka hoitamisen olet ottanut työksesi.
"Turhasta itkevät lapset" voivat olla vain arkoja tai sen luonteisia, että pahoittuvat herkemmin. Mielestäni on aika arveluttavaa edes olla lastenhoitoalalla, jos ei tajua, että ei kaikki ole kasvatuksesta kiinni. Toiset ovat herkästi ärtyviä jo pienenä. Saman perheen lapset voivat olla hyvin erilaisia, vaikka kasvatus olisi sama.
Turhasta tiuskiminenkin on aika ärsyttävää, varsinkin, kun se kohdistuu lapseen, jonka hoitamisen olet ottanut työksesi.
"Turhasta itkevät lapset" voivat olla vain arkoja tai sen luonteisia, että pahoittuvat herkemmin. Mielestäni on aika arveluttavaa edes olla lastenhoitoalalla, jos ei tajua, että ei kaikki ole kasvatuksesta kiinni. Toiset ovat herkästi ärtyviä jo pienenä. Saman perheen lapset voivat olla hyvin erilaisia, vaikka kasvatus olisi sama.
Turhasta tiuskiminenkin on aika ärsyttävää, varsinkin, kun se kohdistuu lapseen, jonka hoitamisen olet ottanut työksesi.
Että kaikkien pitäisi olla kuin sinä? Lapsiraukka on varmaan ihan peloissaan sinun luona ja sinä vaan pahennat tillannetta. Muuta asennettasi tai vaihda hoitolasta!
Joten aikaa tutustumiseen on ollut. Tänäänkin tuli tiuskittua sitten mitättömistä asioista hänelle, koska olin hyvin väsynyt ja stressaantunut pitkästä päivästä ja tuo lapsi oli minulla iltapäivällä 3 tuntia yksin. Koko ajan valitti jostain, oli pipiä ja oli ikävä äitiä ja halus jäätelöä eikä ruisleipää.... Onneksi olen ensi viikon sentään lomalla!