Lue keskustelun säännöt.
Onnellisesti naimisissa mutta ikävä exää?
01.01.2010 |
Tämä alkaa jo vähän rassaamaan minua, sillä oikeasti olen onnellisesti naimisissa ja ihan tyytyväinen elämääni. Mutta silti tulee kausia, jolloin exä kummittelee mielessä. Suhteemme on jo 7:n vuoden takaa, ja oli ennemminkin henkinen kuin fyysinen. Eikä edes kovin pitkäkestoinen. Siksi ehkä ikävä painaakin, tuntuu että menetin ystävän. Olemme olleet ihan satunnaisesti yhteydessä, hänellä on myös jo perhe ja uusi elämä.
Millä saan tämän ikävän loppumaan, pitäisikö minun puhua exäni kanssa suoraan, suhteemme ei siis loppunut rakkauden puutteeseen tai muuhunkaan "normaaliin", vaan exä muutti ulkomaille työkomennukselle ja päätimme yhteisesti lopettaa suhteemme siihen. Työkomennuksen aikana minä sitten löysin mieheni ja yhteydenpito exään hiipui.
Eli, miten unohtaa? Vai pitäisikö edes unohtaa?
Kommentit (30)
Minä en ole nähnyt exääni viiteen vuoteen. Ehkä olisi parempikin nähdä, nyt jotenkin vaan pakenen niihin vanhoihin muistoihin ja huolettomaan elämään. Totuus ehkä olisi aivan toista nyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin onnellisesti naimisissa. Ei ole ikävä siinä mielessä että haluaisin ex:n takaisin, mutta olen kiinnostunut mitä hänelle kuuluu. Toivon hänelle kaikkea hyvää. En ole ollut yhteydessä häneen mutta salaa toivoisin törmääväni häneen. Vaikka erosimme hitaasti ja muka asiat selvitellen on edelleen asioita joista toivoisin voivani puhua, jotta saisin "rauhan". Erosimme minun aloitteesta. Toisaalta en itsekään ymmärrä miksi vellon menneissä.
mutta koen siitä huonoa omaatuntoa. Haluaisin niin kertoa eksälle, että minulla on kova ikävä ja että oli tärkeä ihminen minulle. Hullua...
ap
Tiemme erosivat, mutta tunteet jäivät. Ja salaa toivon että exälläkin on vielä tunteita, vaikka hänelle kaikkea hyvää toivonkin.
ap
että elämässä on tehty ja tehtävä valintoja ja niiden kanssa eletään. Useallakin meistä on varmaan historiassamme henkilöitä, joista olisi voinut tulla läheisiä. Ja tulee mietittyä, millaista elämä olisi, jos joskus menneisyydessä olisi toiminut toisin, sanonut toisin, päättänyt toisin. Mutta kun valinta on tehty, turhat ajatukset voi ajatella läpi ja sitten painaa taka-alalle ja keskittyä taas tähän hetkeen. Arvoitus jää ratkaisematta.
... jonka takana oikeasti kirjoittaja tekee aivan muuta kuin elää valintojensa kanssa ja työntää "turhat" ajatukset taka-alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä haluaisit, että mies sanoisi, että on edelleen jonkun verran ihastunut sinuun ja ajattelee sinua toisinaan? Vai että hän haikailee perääsi kybällä ja jättäisi vaimonsa heti jos saisi sinut (vaikka sinä et jättäisi miestäsi)? Vai mitä? Ja mitä itse sanoisit miehelle, ja miten haluaisit hänen siihen reagoivan? Entä jos ottaisit häneen yhteyttä, ja mies sanoisi, että ai niin sää, no en mä ny paljon sua kyl oo aatellu, Pirjoko sun nimi oli?
että elämässä on tehty ja tehtävä valintoja ja niiden kanssa eletään. Useallakin meistä on varmaan historiassamme henkilöitä, joista olisi voinut tulla läheisiä. Ja tulee mietittyä, millaista elämä olisi, jos joskus menneisyydessä olisi toiminut toisin, sanonut toisin, päättänyt toisin. Mutta kun valinta on tehty, turhat ajatukset voi ajatella läpi ja sitten painaa taka-alalle ja keskittyä taas tähän hetkeen. Arvoitus jää ratkaisematta.
Ongelma vaan on siinä, etten täysin onnistu tuossa unohtamisessa. Mutta ehkä joku päivä sitten.
Ja myös edellinen oli oikeassa siinä, että ongelma varmaankin on tämä suhteen loppuminen. Se ei loppunut tunteiden puutteeseen, päätimme sen vain järkisyistä, ja nyt on jäänyt mieleen painamaan.
ap
Suhteet loppuvat aika usein järkisyihin (ehkä turhankin usein ja turhaan) vaikka tunteita olisi vielä elinikäiseksi suhteeksi asti. Ulkomaille muuton takia, selvittämättömiin riitoihin tai asioihin jne. Nykyään ajatellaan liian helposti, että tulee toinen, tuleehan se, mutta kun tunteet sitä edellistä kohtaan on vielä suuret niin se jää kaihertamaan jonnekin pinnan alle. Kaveripiirissäni on pariki, joilla suhde loppunut johonkin tyhmiin riitoihin, ja sitten haikaillaan sitä vanhaa takaisin. Tätä haikailua on sekä miehillä että naisilla, saatettiin kerran yhdet haikailijat takaisin yhteenkin ja nyt ovat olleet jo yhdeksän vuotta naimisissa. Osaavat nykyään keskenään keskustellakin ettei tarvitse enää riidellä. Ehkä sun kannattaisi kuitenkin jutella sen entisen kanssa, selvittää asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanne kuin ap:llä. muut ex:ät ei vois vähempää kiinostaa mutta yksi.. samoin näen unia hänestä ja sitten on koko seuraavan päivän mielessä ja kauhea kaipuu. samoin olen onnellisesti naimisissa, mulla on kiva mieskin, ei ongelmia, seksikin ja arki sujuu ym. ex tahollaan naimisissa. toivon että eroaa. noloa ja typerää mun puoleltani.
tilanne kuin ap:llä. muut ex:ät ei vois vähempää kiinostaa mutta yksi.. samoin näen unia hänestä ja sitten on koko seuraavan päivän mielessä ja kauhea kaipuu. samoin olen onnellisesti naimisissa, mulla on kiva mieskin, ei ongelmia, seksikin ja arki sujuu ym. ex tahollaan naimisissa. toivon että eroaa. noloa ja typerää mun puoleltani.
Eli siis aivan sama tilanne, tosin en toivo exän eroavan. Toivon vain, että hänellä olisi yhä lämpimiä tunteita minua kohtaan ja ettei eromme ollut hänelle yhdentekevä.
ap
tai avioliittoa?