Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö taaperoikäistä koko ajan huomioida?
31.12.2009 |
Minusta on välillä äärimmäisen rasittavaa taaperoikäisen kanssa.. virtaa on aivan älyttömästi, ja vaatii huomiota kaiken aikaa. Siinä olen tiukkana, että istun syömässä ruokani loppuun vaikka lapsi kiunka kiukkuaa ja vetää mukaansa. Otan kaikkiin mahdollisiin kotitöihin mukaan, ja niitä lapsi rakastaa. Mutta kotipäivään mahtuu silti tunteja, enkä aina jaksaisi leikkiä, jutella, seurustella! Jos otan lehden käteeni ja yritän sivusilmällä katsella sitä lapsen leikkiessä vieressä, työntää lehden pois ja vaatii että keskityn hänen leikkeihinsä. Tulee surkea äiti-olo, kun en jaksaisi..olen henkisesti poissaoleva. Lapsi alkaa kiukuttelemaan. Tässä vaiheessa sitä toivoisi, että olisi niitä sisaruksia...
Kommentit (15)
jne kun lapsi selvästi kaipaa jo seuraa??? Lapisa tehdään siksi että niiden kanssa halutaan olla... kai? Toki pitää askareet jne tehdä mutta niissä voi lapsi olla mukan. Äidin OMA AIKA on sitten lapsen nukkuessa/kun toinen vanhempi tai joku muu on lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on ihan terveellistä lapselle oppia leikkimään itsekseenkin. En minä ole mikään viihdytysautomaatti.
jolla on päiväksi leikki-, laulu-, askartelu-, peli- + piirrustussuunnitelma tehtynä.
Mutta lapselle olisi hyvä selkiyttää että päiväohjelmaan kuuluu esim. tunti äitin kanssa askartelua tai jotain ja tunti omaa leikkiä. Ei niin, että lapsi riekkuu koko ajan helmoissa (häiritsee äitiä) ja hänen tarvitsee vaatia ja kinuta yhteistä aikaa (häiritsee lasta). Tehkää yhdessä aikataulu á la sipernanny :)
jolla on päiväksi leikki-, laulu-, askartelu-, peli- + piirrustussuunnitelma tehtynä. Mutta lapselle olisi hyvä selkiyttää että päiväohjelmaan kuuluu esim. tunti äitin kanssa askartelua tai jotain ja tunti omaa leikkiä. Ei niin, että lapsi riekkuu koko ajan helmoissa (häiritsee äitiä) ja hänen tarvitsee vaatia ja kinuta yhteistä aikaa (häiritsee lasta). Tehkää yhdessä aikataulu á la sipernanny :)
joka minusta tarkoittaa 1-2-vuotiasta. Kyllä senikäisen kanssa ollaan ihan joka hetki. Toki lapsi touhuaa välillä omiaankin mutta jos kaipaa äitiä, äiti on läsnä. Näin minun mielestäni.
Leikkivät, silloin pieni saattaa olla pois äidin helmoista. Muuten on kyllä hoidettava ja huomioitava koko ajan. Poikkeuksena keskimmäinen joka on jo 1,5v leikkinyt juonellisia leikkejä eläimillä yms. pitkästi ihan yksin. Esikoisen kanssa niitä hengähdystaukoja tulee vähiten mutta hei, eikös sun taapero nuku päikkäreitä? Silloin on se kahvikupin ja sanomalehden paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen kanssa niitä hengähdystaukoja tulee vähiten mutta hei, eikös sun taapero nuku päikkäreitä? Silloin on se kahvikupin ja sanomalehden paikka.
Kun ensin syötän lapselle puuron ja sen jälkeen vasta pääsen oman aamupalani kimppuun, lapsi jo kinuaa mua kanssaan leikkimään. Kai sitä nyt äiti saa sentään aamukahvinsa juoda?
omaa tekemistä. Esim. kirjan lukemista samalla kun äiti lukee päivän lehden. 1-2 vuotiaan pitää opetella leikkimään hetki, esim. 15 minuuttia, yksin. Tietenkin niin, että äitiin on näköyhteys.
Ja äidin ei todellakaan tarvitse olla lastentarhanopettaja/askarteluohjaaja. Mukavaa yhteistä tekemistä tietenkin voi olla, mutta sen ei tarvitse olla jatkuvaa. Lapselle on kehittävää opetella itse keksimään omat leikkinsä. Vanhemman tehtävä on mahdollistaa leikki, mutta ei välttämättä leikkiä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt vauvalleni alkanut kokeilemaan. Vauva leikkii herätyksen, vaipan ja aamusyötön jälkeen itsekseen puolisen tuntia. Näyttää toimivan. Laitan vain narun pinnikseen ja siihen kiinni erilaisia killuttimia. En tiedä, mitä siellä sanotaan taaperon yksinleikistä, kun en ole vielä niin pitkällä, mutta kannattaa vilkaista. Kirjailija näyttää olevan kovasti itsenäisen leikin kannalla. Lapsi kehittää omia ratkaisumallejaan jne. Onko lapsellasi mukavia tehtäviä, joita hän voisi tehdä aamuisin? Ehkä voitte ostaa yhdessä jonkun aamuleikkilelun, palikoita tai jotain.
"Kun ensin syötän lapselle puuron ja sen jälkeen vasta pääsen oman aamupalani kimppuun, lapsi jo kinuaa mua kanssaan leikkimään. Kai sitä nyt äiti saa sentään aamukahvinsa juoda?"
Kyllä. Juo vain aamukahvi. Sanot lapselle, että äiti juo aamukahvin ensin. Tarjoa siksi aikaa esim. jotain kirjaa selattavaksi, nuppipalapeliä pelattavaksi, kyniä ja paperia, videopätkää (esim. Titi-nalle) tms.
Äidit todellakin saavat syödä päivän aikana ja jopa käydä vessassa! Äiti ei jaksa, jos ei syö. Ei lasta voi passata joka sekunti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun päivä "virallisesti" alkaa. Eli lapsi "saa" leikkiä aamulelullaan vain aamuisin. (10)
joutuu väkisinkin jo vauvaikäinen "opettelemaan" siihen odottamiseen... Jos isompi sisarus on juuri vaikka telonut itsensä ja äiti lohduttelee ja puhaltaa pipiin tai jotain vastaavaa, ei siitä ratkea millään reagoimaan jokaiseen vauvan inahdukseen...
Noh, mä tosin saatan sitten lähettää vaikka esikoisen laittamaan vähän vauvalle tuttia suuhun tms. ja keskimmäinenkin sen osaa, jos olen kiinni esikoisessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. kaikkensa kokeillut, kirjat lukenut kohta 6v:n äiti.. Ja sisaruksia on joiden kanssa leikkiä. Vauvasta asti ollut sellainen ettei ilman äitiä ole viihtynyt leikkimässä.
Onneksi sisaruksien kanssa vähän leikkii ja jo hieman itsekseen. Päiväkodin aloitti 3v ja sen jälkeen on helpottanut :)
Kuopus nyt vajaa 2 ja kyllä vähän samanlainen mutta selkeästi omatoimisempi ( mikä ei aina kyllä niin hyvä :D )
Ilman muuta jätät ininät huomiotta ruokailun ajaksi. Ole johdonmukainen ja tarjoa muuta tekemistä siksi aikaa, vaikkei se heti kelpaisikaan. Lapsen on opittava, että ihan joka hetki hän ei ole maailman (ja kaiken toiminnan) napa, vaikka äiti häntä joka ikinen hetki rakastaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa vaikka värityskuvia ja väriliidut. (Osta myös taikasieni, sillä lähtee väriliitu kaapinovista)
Tai varaa kahvitauon lelukori jonka saa lapsi käyttöön vain silloin kun on äitin kahvitauko.
Anna sanomalehteä revittäväksi lapselle.
Mikä muuten estää hankkimasta sisaruksia lapselle?
Minä kyllä sanon välillä tiukastikin, että äiti juo nyt kahvin ja lukee lehden eikä tule leikkimään. Ja sitten yritän parhaani mukaan sulkea korvat siltä vinkumiselta. :)
Joskus tuo onneksi leikkii itsekseenkin ja sitä onkin riemastuttava seurata. Ihana nähdä miten mielikuvitus kehittyy. :)