Nuhtelin tuntemattomat mukulat

jolloin pysäytimme auton ja aloímme nuhdella lasta. Äitinsä alkoi huutaa meille, että kyllä se saa heitellä, meillä on kotivakuutus!

Toisen kerran pikkukössi tuli pihalle viiden lasisen pullon kanssa ja alkoi heitellä niitä rikki. Juoksin torumaan sitä, mutta sanoin myös, että minä kerään sirpaleet, ettei se saisi haavoja käteensä. Hetken päästä tuleekin sen isä kyselemään, että minkäs takia olen hänen poikaansa komennellut.

Kun iskälle selvitin syyn, se vaan tuhahti ja poistui, ei puhettakaan, että olisi alkanut niitä sirpaleita siivoamaan.

Puutun edelleenkin, yleensä nätisti ja varon, etten nolaisi lapsia, mutta jos tosi vaaratilanne ois, niin sitten varmaan vaikka huutaisin.

Minä toivon myös, että aikuiset puuttuvat, jos näkevät lapsen olevan vaaraksi itselleen tai muille tai törttöilyllään on aiheuttaa omaisuusvahinkoja!

Ja muutkin puuttujat!



Kyllä oli idioottit vanhemmat ne, jotka tuli huutamaan sulle 3, mutta siksipä se jälkikasvukin on tollasta... Tosiaan seuraavan kerran poliisit vaan paikalle.

kettumainen naapurintäti joka käy melskaamassa toisten tenaville...



Joskus karjunut pikkupoikia alas kerrostalon katolta, joskus hätistänyt pois sorsia kiusaamasta, yleensä puutun aina, jos ipanat huvittelevat vikomalla vaikka lumipalloja ohikulkeviin autoihin tms... (Yleensä riittää, kun jarruttaa kohdalla tarpeeks piukasti, niin tulee meinaan ipanoille harvinaisen kova hoppu...) Mitä nyt milloinkin. Enkä mä ymmärrä hävetä edes silloin, kun lapsen vanhemmat on paikalla, jos näyttää siltä, että vanhempi ei tee mitään, mutta tenava tekee senkin eestä... Tai en mä edes ajattele (leikö sitten hyvä vai huono asia?)



Ehkä se vaikuttaa jotenkin, että olen entiseltä ammatiltani lastenhoitaja ja tottunut komentelemaan vieraita lapsia. Enkä pane pahakseni, vaikka joku vieras komentelis piukastikin meidän muksuja. Tottelevatkin mokomat vierasta paremmin ;D

Olisin ikionnellinen jos joku puuttuisi lasteni töppäyksiin.

Välillä tuntuu, että uskovat paremmin kun joku toinen sanoo.



Kuulin kerran tapauksesta, jossa eräs äiti pelasti lapset vaarallisen moottoritien reunalta, kertoi heille miten vaarallista on olla moottoritien reunalla ja saattoi lapset kotiin. (Siis lasten omaan kotiin.) Kotona vanhemmat olivat kiitoksen sijaan alkaneet huutaa tälle äidille eivätkä uskoneet missä lapset olivat olleet!

Eihän sitä aina tahdo uskoa mitä nuo pienokaiset keksii, mutta uskomattomia ideoita saavat välillä. Olen itse noukkinut vilkkaalta tieltä yksin pyöräilevän 2-vuotiaan. Ajeli keskellä tietä ja autot väisteli minkä taisivat. Ei tosin tämänkään lapsen äidiltä kiitosta tullut, sanoi vain, että on se ennenkin siellä ajellut ja tempaisi oven kiinni.

En tosin kiitosta ollutkaan vailla, pääasia että lapsi pelastui. Ja toivon, ettei enää olisi pyöräillyt! En tiedä miten jatkui, muutettiin pian pois alueelta.

kun vieraat lapset kiipeilee katolla tai heittelee roskia kadunvarteen tai potkii pihalamppuja sammuksiin.

ja minä haluaisin myös että minun lapsiani komennettaisiin jos tekevät jotain pahaa tai vaarallista itselleen tai muille.

että puutut, mutta kyllä pistää silmiin sana melskaan tms. Siis "Minä olen se naapurin täti joka MELSKAA/HUUTAA naapurin lapsille." tms. Noinko yleensäkin hoidat elämässäsi asioita? Huutamalla ja melskaamalla? Vai onko se vain lapset joita ei tarvitse kohdella kuin ihmistä?

Itselläni on kaksi ujoa lasta ja inhottaa vieraiden ihmisten huutaminen. Ensin voisi sanoa nätisti, kuin ihmiset yleensäkin puhuu(?) ja sitten tarvittaessa korottaa ääntä.

Millaista aikuisen kuvaa sinä melskaamalla ja huutamalla välität lapsille? Yhteisöllisyyteen kuuluu "kakaroiden ojennuksen" lisäksi myös se, että voidaan luottaa toisiin ihmisiin. Luottaisitko sinä hädän tullen naapurin setään joka huutaa, meuhkaa ja uhkaa nyrkillä? (Siltä se teidän huutonne ja käskyttämisenne varmaan lapsesta tuntuu!)

kouluikäiset tenavat esim. kivittävät eläimiä/autoja/ihmisiä, niin tottavie joutavatkin säikähtää sitä melskaavaa tätiä tai setää...

sellaista mielikuvaa, että olisi pää punaisena raivoissaan huutanut niille lapsille.

Juuri sellaista jämäkkää puuttumista tyhmiä tekevät lapset tarvitsevat, eikä mitään hissuttelua.

Sanopas nätisti jollekin lapselle, ette tulisko nyt alas sieltä katolta, niin se haistattaa sulla pitkät "v*ttu, sä mua määrää!"

Nimimerk. kokemusta on :D

Minusta on vain hyvä asia, jos aikuiset puuttuvat lasten touhuihin, jotka ovat vaarallisia/ kiellettyjä/ tai yliipäätään väärin. Minä olisin ainoastaan onnellinen, jos joku pitäisi huolta minun lapsistani, jos kieltäisi menemästä vaaralliseen paikkaan tms. Lapset saavat joskus hulluja ideoita päähänsä, vaikka kuinka niistä on kotona puhuttu, ja kielletty, eihän aikuinen edes keksi kieltää kaikkea mitä lapset voi päähänsä saada.



Ja minä kyllä kiellän/ komennan/ ja vahdin toistenkin lapsia, vasta jäin seuraamaan kun kaksi poikaa seikkaili lammen jäällä, onneksi eivät menneet keskelle, vaan käveleksivät matalalla, järki oli siis päässä, ja kiellot menneet perille jo kotona, mutta pakko oli jäädä vahtimaan (kun satuin kauempaa näkemään), etteivät vaan mene keskelle, koska jää ei varmasti olisi kestänyt.

Olen kyllä ammatissa jossa työkseni hoidan, opetan, vahdin, ja komennan vieraita lapsia, joten kaipa se tulee ihan luonnostaan aina!

Kerran nuhtelin naapurin mukulat, kun ne ammuskeli jääkiekkomailoilla lumikökkäreitä kohti ohi meneviä autoja. Edellä menevän auton takalasiin osui ja minun autoani pojat osuivat kylkeen. Olivat ilmeisesti leikkineet kyseistä leikkiä jo jonkin aikaa, mutta kukaan ei ollut viitsinyt pysähtyä ja puuttua asiaan.

Pikkupojat sitten kipittivät kotiin ja kertoivat, että naapurin nainen oli heille "huutanut". Ja sitten iskä tuli avautuun meille, että heidän lasten kasvatukseen ei muut saa puuttua.

Sen jälkeen eivät ole edes tervehtineet.

Olen yhäkin sitä mieltä, että muitten mukuloitten touhuihin saa puuttua, jos touhuista aiheutuu vaaraa tai haittaa muille ihmisille.

Kerran nuhtelin naapurin mukulat, kun ne ammuskeli jääkiekkomailoilla lumikökkäreitä kohti ohi meneviä autoja. Edellä menevän auton takalasiin osui ja minun autoani pojat osuivat kylkeen. Olivat ilmeisesti leikkineet kyseistä leikkiä jo jonkin aikaa, mutta kukaan ei ollut viitsinyt pysähtyä ja puuttua asiaan. Pikkupojat sitten kipittivät kotiin ja kertoivat, että naapurin nainen oli heille "huutanut". Ja sitten iskä tuli avautuun meille, että heidän lasten kasvatukseen ei muut saa puuttua. Sen jälkeen eivät ole edes tervehtineet. Olen yhäkin sitä mieltä, että muitten mukuloitten touhuihin saa puuttua, jos touhuista aiheutuu vaaraa tai haittaa muille ihmisille.

etta vastedes et puutu, soitat vaan poliisit paikalle kun yritetaan toisten omaisuutta tarvella.

Ap pohti, että vanhempien pitäisi opastaa lapsiaan, että missä saa olla ja mikä on vaarallista.



Ihan oikein, niin pitääkin. Mutta sitten tulee se MUTTA.



Ihan joka ikistä asiaa aikuinen ei todellakaan hoksaa varoittaa ja opastaa. Kun mielessä ei vaan käy, että lapsi saattaisi esim. just mennä laskemaan pyllymäkeä lumisesta jyrkästä rinteestä. Tai kiivetä kerrostalon katolle. tai jotain vastaavaa.



Ja vaikka kuinka laajasti lapsen kanssa keskustellaankin siitä, mikä on sallittua ja mikä ei ja miksi, että omaa järkeä voi vähän käyttää ja hetken miettiä kannattaako jotain juttua lähteä tekemään.. silti saattaa kaikki nämä unohtua ja lapsi tekee jotain hölmöä tai jopa vaarallista, yksin, mutta usein just kaveriporukassa tai yhdessä toisen kaverin kanssa.



Siksi on hyvä että ulkopuoliset puuttuu ja sanoo, se vahvistaa lapselle että kyseinen asia todellakin on kiellettyä syystä tai toisesta, että muutkin aikuiset ovat samaa mieltä.



Mutta omasta lapsesta on todella vaikea uskoa että se tekisi ilkeyksiä tai hölmnöyksiä. Lapset osaa esittää vanhemmilleen niiiin viatonta ja kertoa vain, miten joku täti tai setä huutaa ihan syyttä, me vaan tässä seistiin ja oltiin ja sitten se tuli huutaa ...

ja tottakai sitä uskoo omaa lastaan, tottakai sitä uskoo lapsestaan vain hyvää.

Kun ei ole ikinä nähnyt heidän tekevän mitään ns kiellettyä.

Eli: pihalla melutaan, nävellään nurtsilla, otetaan pensaista lehtiä kuravellikeitoksiin.



Ni joo voi puuttua myös mun mielestäni.

että lapset osaa esittää niiiin viatonta, eikä muka ikinä ole tehneet mitään.



Muistan kun oma pikkuveli oli jotain toka tai kolmasluokkalainen. Alemmalla luokalla olleen tytön vanhemmat otti minun vanhempiin ja parin muunkin pojan vanhempiin yhteyttä ja kertoivat että pojat on porukalla kiusanneet heidän tyttöään. Mun vanhemmat kysyi veljeltäni ja tämä tietysti viattomana että ei ole tehnyt mitään ja vanhemmat uskoivat. Sama oli käynyt muiden poikien kohdalla. No minäpä tiesin totuuden, olin nimittäin nähnyt kun pojat oli kiusannut tyttöä kaupan ulkopuolella huutelemalla vaikka ja mitä rumaa ja heitteli lumipalloilla. Sain ihan hirveät raivarit ja sanoin veljelleni että jos ikinä enää näen tai kuulen että olet tuollaista tehnyt niin annan omakätisen selkäsaunan (olen veljeä 10v vanhempi) ja samaa voit sanoa naapuroin pojille.

Jos joku näkee minun tyttöni tekemässä jotain vaarallista tai rikkomasta muiden omaisuutta, ilman muuta saa puuttua. Ruusupuskan vien, jos joku menee huutamaan, että pois sieltä heikolta jäiltä (joskus kilteiltäkin lapsilta unohtuvat varoitukset ja järki). Ikävä kyllä niitäkin aikuisia riittää, jotka eivät sano asiasta vaan ihan muusta, joten joskus vanhempien reaktio voi olla vastaus tällaisiin aikaisempiin kokemuksiin.



Minä olen se täti, joka jäi kyyläämään, että pojat tulevat alas koulun lumiselta katolta -ei olisi yhtään huvittanut, mutta mietin, mitä itse ajattelisin aikuisesta, joka antaa minun muksuni törttöillä ja ehkä satuttaa itsensä pahastikin edes yrittämättä puuttua asiaan.

Paras vanhempien tekopyhä reaktio oli kesäpaikkakunnallani kun eräskin tenava irroitteli satamassa isoja veneitä ja laski ne irti - eli olisi voinut käydä tosi huonosti toisten veneille ja jopa tulla vaaratilanteita ihmisille. Lapsi saatiin kiinni verekseltään ja vietiin kotiinsa jossa vanhemmat kieltäytyivät uskomasta, lapsi kun kielsi kaiken. Lapsi halusi muka vain auttaa veneiden sitomisessa... Häh?!



Itse yritän muistaa tuon tarinan jos ja kun joku tulee kertomaan lapseni pahanteosta. Etten itse osoittaudu yhtä huonoksi kasvattajaksi.

roikku ja leikki neloskerroksen parvekkeenkaiteen ulkopuolella.

Olin mun kuopuksen kanssa hiekkalaatikolla ja huomasin sen, huusin pojille että nyt heti samantien loppu toi ja sisälle siitä. Kyllä ne totteli.

Samana päivänä sen yhden pojan äiti tuli mua pihalla vastaan. Kerroin koko jutun. Mitä tekee äiti? rupee nauramaan ja vähättelemään koko asiaa.

Mä en tiedä nuhteliko se poikaansa ikinä ja eipä ole mun ongelma, mutta ihmetytti sen äitin reagtio asiaan.

mutta kun ääntä tulee lisää, menee hiljaiseksi.



Loistavaa ap, jatka samaa rataa. Ja jos mun mukulat näet tekemässä pahoja, olisin todella kiitollinen, jos ojennat heitä sanallisesti ihan siinä volyymissä missä parhaaksi näet. Ja olis tosi kiva jos pystyisit kertomaan meillekin.



Kukkakimppu tulis tästäkin osoitteesta ja muksuille kova nuhtelu ja uudelleen keskustelu vaarallisuudesta.