Lue keskustelun säännöt.
Jäin juuri työttömäksi ja olen alkanut miettiä kulutuksen syvintä olemusta...
28.12.2009 |
Olen tehnyt töitä koko aikuisikäni, yli 10 vuotta. Nyt jäin työttömäksi ja tuloni romahtavat. Olen miettinyt mistä kaikesta voisi tinkiä ja samalla ajautunut hyvin syvällisiin pohdintoihin kulutuksesta.
Miksi ihminen ei juuri koskaan ole tyytyväinen siihen mitä on/omistaa? Aina pitää hankkia lisää ja lisää... Itse olen tehnyt sitä n. 10 vuotta ja nyt vasta havahduin miettimään. Eihän sitä tarvitsisi niin paljon. Hyllyssä on kirjoja joita en ole ehtinyt lukea. Kaapisssa on vaatteita joita en ole ehtinyt pitää... jne jne.
Yhteiskuntamme kannustaa kuluttamaan. Mainoksia tulvii joka tuutista... Osta! Nyt! Halvalla! On vaikea olla näkemättä mainoksia kun niitä on aivan kaikkialla, ja juuri mainoksien avullahan meihin yritetään vaikuttaa.
Minä menen nyt kulutuslakkoon (vaikkakin pakon sanelemana) ja yritän nauttia siitä mitä minulla jo on. Ostan vain välttämättömimmän tästä eteenpäin.
Kommentit (10)
Nautin kaupoissa kiertelystä ja ostan mielelläni uusia tavaroita ja vaatteita. Enemmän mä ostamisesta tykkään oikeasti kun vaikka lenkillä käymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vartioitu ostoskeskus on myös ainoa paikka, jossa voin kävellä sinne tänne ilman pelkoa turvallisriskistä. Ihanaa siis kävellä, liikkua, rentoutua ja vain katsella kaikkea kivaa.
Kulutustottumukset ovat kuitenkin maltilliset: vaatteita ostan itselleni pari kertaa vuodessa ja vain tarpeeseen (viimeisen puolen vuoden aikana olen ostanut 3 t-paitaa ja yhdet kengät). Lapselle tulee sitten ostettua vaikka mitä: vaatteita, leluja, hiuskoristeita yms. Ja rahaa palaa ;)
Mieheni on myös maltillinen kuluttuja omissa ostoksissa; silloin tällöin ostaa tietokonelehden, vaatteita ehkä pari kertaa vuodessa, syö lounaan ulkona ehkä kerran kuussa.
Rahat menee ruokaostoksiin, yleensä viikottaiselle käynnille videovuokraamossa, lapsen leluihin yms, ulkona syömiseen kerran-kaksi viikossa. Plus jotain pientä siellä täällä.
Seuraavia hankintoja on valokuvapaperi printteriä varten, valokuvakehys ja uusi sohvanpäällinen.
Ajattelen aivan samalla tavalla. Olen tietoisesti ja taloudellisista syistäkin jo muutaman vuoden karsinut ostoksiani ja en mielestäni ole jäänyt mistään paitsi. Päin vastoin... Ihanaa kun olen päässyt osasta turhaa roinaa eroon, taloudellinen tilanteemme on parempi ja ostamme vain sitä mitä tarvitsemme. Jos haluan hemmotella itseäni ostan palveluja (siivooja, hieroja, kosmetologi jne.)
Kiva kierre, kun on kypsymässä päivät töissä, jotta voi lohdutukseksi ostaa kaikkea sen jälkeen. Vähemmän töitä, vähemmän kulutusta -> varmasti olisin onnellisempi.
Huomasin hyvin, kun esikoisesta oli äitiyslomalla/hoitovapaalla ja rahaakin meni paljon vähemmän. Sitä ehti tehdä kaikkea itse ja mietti ostoksiaan paremmin. Sitten palasin töihin, nettopalkka kuitenkin yli 2500 Euroa/kk, ja taas alkoi se kierre, kun ottaa päähän töiden jälkeen ja pitää mennä ulossyömään, pitää käydä kauppakeskuksissa jne.
harmittaa kun jouduin töihin, työttömänä jäi enemmän rahaa käteen. sain ansisidonnaista 58 e, nyt palkkaa alle 2000e kuussa ja menot on suuret työssäkäynnin takia, bensaan yli 200 e kuussa, hoitomaksut yli 300e jne. eli työttömänä jäi enemmän käteen. vituttaa ihan sikana! just ja just jää enemmän rahaa kuin kotihoidontuella mut työtön saa kyllä eniten jos vaan saa ansiosidonnaista, mut onhan perus työmarkkinatukikin enemmän kuin kotihoidontuki. kadehdin työttömien tuloja! ja sitä vapaa-aikaa ennenkaikkea!mahdollisuutta olla kotona ja lasten kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin kulutus on tapa purkaa stressiä. Kiva kierre, kun on kypsymässä päivät töissä, jotta voi lohdutukseksi ostaa kaikkea sen jälkeen. Vähemmän töitä, vähemmän kulutusta -> varmasti olisin onnellisempi.
Tunnistan saman piirteen itsessäni! Shoppailu on ollut minullekin myös eräänlaista pakoa arjesta. Nyt minussa on herännyt kulutuksen tarpeellisuutta pohtiva moralisti, vihdoin! Pitäisköhän laittaa luottokortit kahtia! :D
ap
kirpputoreilla ja divareissa sitten kun se oikea rahapula yllättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ainakin ottanut opiksi siitä, että jäit työttömäksi. Sitävartenhan vastoinkäymiset on, että niistä opitaan.
Minäkin hillitsin kulutusta kun olin kahdella peräkkäisellä äitiyslomalla ja hoitovapaalla kotona. Osaksi syynä oli pakko, mutta tavat ovat jääneet nyt kun olen palannut töihin. En esimerkiksi osta enää ollenkaan kirjoja, vaan lainaan kaiken kirjastosta. (Netin kautta on helppo varata kirjat ja hakea kun tekstiviesti piippaa että kirja on tullut lähikirjastoon.) Pyöräilen paljon enemmän kuin ennen (äitiyslomalla totuin siihen kun ei ollut autoa käytössä) ja se on tosi ihanaa. Opin tekemään enemmän ruokia itse eli syön vähemmän ulkona ja leivon mielelläni. Viihdyn pienemmissä ympyröissä, tutustuin mm. naapureihin ja matkustan vähemmän, koska olen tottunut hakemaan vapaa-ajan tekemistä ja juttuseuraa kotinurkista ja lähipuistoista. Ja yksi iso juttu on, että ostan paljon vähemmän, koska oli aikaa ja pakkokin opetella tekemään muuta. Vapaa-aikaa ei tee mieli viettää ostoskeskuksessa, vaan lähimetsä tai vaikkapa lähellä oleva uimahalli riittää.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen kannattaisi viettää aikaa kotona pienemmällä budjetilla pari vuotta, ja nähdä oman elämäntyylinsä kuluttavuus. Kunpa saisin vielä mieheni uskomaan tähän... :)
Totesin, että nyt riitti, en tarvitse koko ajan jotain uutta ja ostan vain tarpeeseen. Nyt tuloni ovat lisäntyneet 1500€/kk ja siltikään en ole palannut entiseen.