Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä naisia (tai miehiä), jotka ottavat puolisonsa nimen
28.12.2009 |
Varsinkin kun nykyään erotaankin niin usein. Mulla on yksi työkaveri, jonka on tyttönimeltään X, sitten oli yli kymmenen vuotta Y, sitten taas X ja nyt se on Z. Nyt on ero taas tulossa, jolloin sukunimi vaihtuu kuulemma taas X:ään. Mitä järkeä?
Eikö olisi paljon helmpompaa olla vain omalla nimellään koko elämä?
Kommentit (25)
ja jos ero tulee niin tämän nimen pidän muuten silti, mutta se on se ajan murhe, toivottavasti ei eroa tule =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla on kuitenkin mieheni sukunimi, koska hänelle oli tosi tärkeää olla samanniminen kuin lapsensa. Mulle sillä ei ole ollut suurta merkitys onko mulla sama sukunimi kuin lapsilla. Tärkeämpää mulle oli säilyttää todella harvinainen sukunimi hengissä. En kyllä olisi ottanut toisen sukunimeä muutenkaan, koska en ymmärrä, miksi aina naisten oletetaan ottavan miehen sukunimen. Mun mielestä se kuvastaa naisen siirtymistä jollain tasolla toisen "alle". Kuinka monta miestä tunnette, jotka olisivat valmiit vaihtamaan sukunimensä toisen ihmisen sukunimeen? Mun mies ei ollut siihen valmis, joten pidin omani.
tärkeää, että koko perheellä on sama nimi. Joten otin miehen sukunimen. Mun itsetunto ei ole nimestä kiinni.
satun olemaan lyhyt. Toisekseen oli kiva tavailla sitä sukunimeä ulkomaisissa asiakasyhteyksissä. Oli vaikka minkälaista muunnosta. Kuten Pitko, Pitke...
Nykyinen sukunimi on helpompi.
Alue: Aihe vapaa
Miehen nimeä en olisi ottanut, se oli yleinen ja tylsä. En myöskään pitänyt tyttönimestäni yhtään. Joten valitsimme suvuistamme kivan nimen ja otimme sen yhteiseksi.