Lue keskustelun säännöt.
Minulle ei kyllä kelpaisi mies jolla olisi jo lapsia
27.12.2009 |
Tuohon aiempaan viestiin viitaten. Ei, vaikka olisi kuin ihana.
Olen alle 30v ja lapseton. 10 vuoden päästä voisin harkita.
Kommentit (40)
Hoidan isäni ja veljeni firmojen talous/hallintopuolta kotoa käsin, joten olen täällä vastaanottamassa ekaluokkalaisen, kun tulee koulusta. Pienempi on hoidossa täyttä päivää.
Lapset on aivan ihania!!! Omia ei ole, mutta ihmettelen, jos ketään tai mitään voisi enempää rakastaa.
Lasten äiti on päihdeongelmainen ja ollut poissa kuvioista jo kauan ennen kuin tapasimme.
Nyt vain tämä raastava tilanne, en haluaisi jatkaa miehen kanssa, mutta on pakko. Toivottavasti tämä on vain ohimenevä vaihe, mutta hän tuntuu vain ärsyttävän pelkällä olemassa olollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En alkais elättämään toisen lapsia..
eroaisitte ja uuden miehen pitäisi katsella teidän muksuja? Vieläkö ne miehen lapset olisivat kauheita ja omat vain ihania, joita kaikkien pitää rakastaa?
Olin akateemisesti koulutettu, vasta 28-vuotias ja uraputkessa + ihan nättikin sekä ihmisenä mukava. Silti otin miehen, jolla kolme lasta valmiiksi... Se rakkaus, ei sille voinut mitään.:) En ole katunut, rakastan miestäni edelleen 9 vuoden jälkeen. Yhteisiä lapsi kaksi ja miehen kaksi vanhempaa ovat asuneet juo vuosia omillaan. Nuorinkin edellisen liiton lapsista jo pääsee peruskoulusta pian.
itse en pystyisi alkamaan miehen kanssa jolla lapsia entisestä liitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli eihän kukaan halua miestä joka ei puhu, tai miestä joka juo ja silti kun löytää kullan baarista ja vuoden päästä ihmettelee että onks sun aina pakko juoda. esimerkki siis. jos ihastuu työpaikalla ja tutustuu niin ei sille mitään voi että sillä on jo lapsia, itse asiassa mun mielest se on helyttävää kun iso mies kertoo lapsistaan ja näyttää koulukuvia tms.
mut en mäkään haluaisi sellaista miestä jolla on jo lapsia. eikä mun tarvikkaan.
Tuen määrään lasketaan muutakin kuin ruoka. Siihen katsotaan myös lapsen osuus elämisestä (vuokra, vesi, sähkö jne.)
Toki molempien vanhempien kustannuksiin kuuluvat vatteet, ruoka, harrastukset, hankinnat(urheilu ja vapaa-aika). Elatusmaksu lasketaan ihan tietyn kaavan mukaan, joten ei exä sitä ole yksin päättänyt.
Eli jos teillä exä sen elatusmaksun ryyppää, niin voit sen helposti yleistää koskemaan kaikkia exiä?
Toisaalta voit ajatella sen niinkin, että exä ryyppää omilla rahoillaan ja maksaa elatustuella lasten kustannukset. Oman osansa exä joutuu kuitenkin maksamaan joka kuukausi, koska lapsen huonetta ei voi vuokrata eteenpäin, sähköjä lapsen huoneesta katkaista ja kieltää syöminen ja veden käyttö?
Exähän saa tehdä omalla palkallaan ihan mitä hyvittaa, niin kuin lapsetn isäkin tekee, eikö? Vai eikä lapsen isä käytä palkkaansa mihinkään "ylimääräiseen". Ei ole autolainoja, isoja asuntolainoja, koskaan ei käy ulkona tai osat itselleen mitään?
Tosin jos olette todella huolissanne lapsen syömisestä ja muutenkin äidin jaksamisesta, niin miehesi vastuullisena isänä vaatisi itselleen lähihuoltajuutta, eikö?
ja exä käyttää sen mihin haluaa. Ainakin mieheni lapsista päätellen, exänsä rahat menevät pääasiassa baarissa juoksemiseen ja tupakkaan kuin lasten vaatteisiin, harrastuksiin ja terveelliseen ruokaan (elävät nuudeleilla ja makkaralla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsille etsitä uutta äitiä tms.
Lapsen vanhemmat ovat elatusvelvollisia ja siksi etävanhempi maksaakin elatustukea lähivanhemmalle.
En alkais elättämään toisen lapsia..
ja erityisesti hänen suhteestaan ja väleistään ex-puolisoonsa. En todellakaan haluaisin kolmanneksi pyöräksi mihinkään riitaisuuksiin ynnä muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon aiempaan viestiin viitaten. Ei, vaikka olisi kuin ihana. Olen alle 30v ja lapseton. 10 vuoden päästä voisin harkita.
En ole siitä akasta pätkääkään huolestunut, ainoastaan sen vaikutuksesta lapsiin (ollaan kuin yö ja päivä) ja lasten kautta vaikutteet tulevat sitten meille omille lapsilleni tahtomattani... Umpikujassa olen. En suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja nyt on yhteisiäkin lapsia jo 2. Enpä vaihtaisi pois niin miestä, kuin hänen lastaankaan ja miehen exäkin on erittäin mukava ihminen. Joitakin onnistaa :)
olla itse yh.na. Joten maltoin katsella rauhassa miestarjontaa ja otin sieltä sen parhaan.
Elämme nyt ydinperheenä, eikä ole toisten lapset ja exät riesana.
Ei kannata tyytyä ensimäiseen, minkä saa. Tai toisten ehkä on pakko....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tapauksessa välit etälapsen äitiin on asialliset ja "sinun, minun ja meidän lapset" on kaikki yhtä ihania ja kamalia kakaroita.
Niin. Riippuu ihan miehestä ja erityisesti hänen suhteestaan ja väleistään ex-puolisoonsa. En todellakaan haluaisin kolmanneksi pyöräksi mihinkään riitaisuuksiin ynnä muihin.
Voi tulla sullekin joskus eteen tilanne, että oletkin yhtäkkiä yh. Sitten on varmaan jonkun pakko huolia sun lapset riesaksi ;)
olla itse yh.na. Joten maltoin katsella rauhassa miestarjontaa ja otin sieltä sen parhaan.
Elämme nyt ydinperheenä, eikä ole toisten lapset ja exät riesana.
Ei kannata tyytyä ensimäiseen, minkä saa. Tai toisten ehkä on pakko....
Jos mies on kaikin puolin Se Oikea niin eihän sillä ole mitään merkitystä onko lapsia vai ei.
Itsekin olen seurustellut miehen kanssa, jolla kolme lasta. En ole edes mitenkään lapsirakas, mutta lapset eivät todellakaan olleet mikään haitta, hyvänen aika sentään! Suhde kariutui aivan muista syistä, enkä edelleenkään pidä tätä asiaa ratkaisevana, jos tapaisin ihanan miehen. Lapset ovat vain lainassa, hetken aikaa vanhempiensa elämässä. Paljon tärkeämpää on se millainen on se mies, jonka kanssa viettää elämänsä senkin jälkeen kun lapset (omat tai toisen) ovat lähteneet maailmalle.
seurustelevani vain sellaisen miehen kanssa, jonka lapsista todella pitäisin ja jotka pitäisivät omista lapsistani..ja minusta.
Näin minäkin vannoin. Etten ota miestä jolla on lapsia koska en tiedä osaisinko heihin suhtautua oikein, enkä halunnut että minut syyllistetään isän vamppaamisesta. Vapaitakin miehiä kun maailmalla on. Toisin vain kävi. Lapset jotka tulivat kylkiäisinä, eivät ole edes mieheni vaan, ex puolison jostakin toisesta liitosta. Menin lankaan uskoessani miestäni ettei hänellä ole heistä mitään vastuuta tai velvoitetta. Kyllä vain on, tai ainakin EX niin käytäytyy ja antaa myös lastensa käyttäytyä. Ei mitään häveliäisyyttä kerjätessä. Alkuun maksatti kaiken maailman laskujaan ja nyt sitten kersat on milloin mitäkin tarvitsemassa. Nuorin varsinkin, ei mitään rajaa. Viedä ja tuoda häntä saa milloin mihinkin vaikka yleisiäkin kulkuneuvoja menisi. Kotimme on kuin kaatopaikka heidän ja heidän kaveriensa jäljiltä.
Lupaa ei kysytä mihinkään, käytäydytään kuin kotimme olisi jokin hotelli.Sanoa heille ei saa kun mieheni mielestä nuoret ovat sellaisia.
Jos he olisivat biologisia tai edes adoptoitu varmasti ymmärtäisin paremmin.Tai edes huomaisn kiitollisuuden heistä että joku on valmis auttamaan heitä vaikka ei olisi pakko. Mutta kun läpi paistaa selkeä hyväksi käyttö niin en edes halua ymmärtää. Eivät he edes kunnioita millään tavoin miestäni. Tai kohtele kuin hän olisi heidän isäsnsä. Jutut on pelkkää ostatko sitä mä tartten tuota, annatko rahaa ym. silkkaa rahastusta. Mieheni ei vain sitä huomaa, tai halua huomata. Tiedä kauanko jaksan katsella. Tai sitten raahaan kyliltä todellisen avun tarpeessa olevia siipirikkoja ja alan elättämään heitä. Hekin varaan osaavat olla enemmän kiitollisia ja myös näyttää sen.
niin on sitten hyväksyttävä vaan se, että täytyy olla loppuelämä yksin, kukaan mies ei ole kiinnostunut, niinkö?
ja exä käyttää sen mihin haluaa. Ainakin mieheni lapsista päätellen, exänsä rahat menevät pääasiassa baarissa juoksemiseen ja tupakkaan kuin lasten vaatteisiin, harrastuksiin ja terveelliseen ruokaan (elävät nuudeleilla ja makkaralla).