Minulle ei kyllä kelpaisi mies jolla olisi jo lapsia
Tuohon aiempaan viestiin viitaten. Ei, vaikka olisi kuin ihana.
Olen alle 30v ja lapseton. 10 vuoden päästä voisin harkita.
Kommentit (40)
Seurustelin tässä joku aika sitten miehen kanssa jolla kaksi lasta edellisestä suhteesta. Inhosin toista kakaraa sydämeni pohjasta ja se loppujen lopuksi saikin minut lopettamaan suhteemme. En todellakaan halunnut heille äitipuoleksi.
minun mies huoli minut vaikkei hänellä lapsia,hän alle 30 ja minä 10v vanhempi ja 5 lasta..nyt kuudes joka yhteinen..ihana mies!!!
nyt en todellakaan. Haluan _omia_ lapsia, en kenenkään muun.
Siinä sulle :)
Tai katsella, kun mies tappelee ja lapset kärsii.
Tosin omiakin lapsia on ja mieskin eli en ole mitään etsimässä.
Mutta nuorempana seurustelin pari vuotta miehen kanssa, jolla oli aivan ihana pikkutyttö. Kun erosimme, kaipasin lasta kovasti ja edelleen mietin usein, mitä nykyään isolle neidille kuuluu.
vaikka itsellä onkin lapsi ja aviomies otti mut lapsen kanssa pakettina.
Sama tilanne kuin tolla yhdellä joka erosi toisen muksun takia paitsi että me ollaan yhä yhdessä mutta se toinen muksu osaa raastaa niin mun hermoja ettei tosikaan. :( Ja meillä on oikeasti hankala, lapsilla kiristävä exä... :(
Kannattaa pitää muutenkin kriteerit kovina. SILTI miehiin joutuu aina pettymään...!
miestä. Olis ihan hirveää, että se olisi kokenut jo aiemmin entisessä suhteessa kaikki elämän hienoimmat hetket eli lasten syntymät, ja meidän yhteisten lasten odotukset ja syntymät olis sille jo tuttua puuhaa, ei enää ainutkertaista (en väitä etteikö silti mieleenpainuvaa). Olis myös kamalaa, jos miehen palkkapussista - eli perheen yhteisistä rahoista - lähtisi joka kuukausi elatusmaksuja edellisistä lapsista. Ja ne samat kakarat, joita mun täytyisi sietää, vaikuttaisi meidän perheen jokaisen viikonlopun, lomien, synttäreiden ja juhlien viettoon. Tai niiden äiti vaikuttaisi.
Musta taas on hienoa se,että lapset on jo tehty edellisessä suhteessa ja mukavia ovatkin. Jos lapsi tehtäs niin olis turvallista,koska miehellä ois kokemusta jo ja osais paremmin kuin tälläinen ensikertalainen..
mutta nyt kyllä kelpaa ihan millanen mörkö tahansa kun olen niin ruma. Olen ollut aina ruma ja tyhmä.
Miehellä on jo aikuiset lapset => ei elarien maksamista, ei tapaamisviikonloppuja, ja mikä parasta, mun ei tarvinnut enää alkaa lapsia maailmaan puskemaan. Lapseton mies olisi voinut niin haluta, minä en enää missään nimessä!
Lisäksi mies on lapsirakas, joten tulee toimeen oman lapseni kanssa loistavasti. Ja miehen lapset on niin fiksuja nuoria ihmisiä, että on kivaa kun he kyläilevät.
kuin vanhemmat miehet. saispa vähän nuoremman mut kun oon niin iäkäs ja rupsahtanut ettei ole varaa tinkiä miehistä kuten ap:lla on. mulle kelpaa periaatteessa kaikki ukot mitä saan.
lapseton. Siinä tapauksessa kelpaisi jos itsellänikin olisi lapsia, muuten tuntuisi että sitä olisi paljon kokemattomampi.
Ne lapset voisin kyllä ottaa osaksi elämääni, mutta en sitä ex-puolisoa. Vaikea luoda suhdetta lapseen, jonka näkee vain pari kertaa kuussa, eri asia olisi jos lapset asuisivat isällään enemmän. Ja vaikea olisi myös hyväksyä, että osa miehen tuloista menee eksälle, ja sitten kuitenkaan ei saa nähdä niitä lapsia kuin vain silloin tällöin ja pitäisi sopeutua eksän mahdollisiin oikkuihin.
Seurustelen kahden lapsen yhteishuoltajaisän kanssa ja voin vakuuttaa, että haasteita on!
En voi suositella kenellekään, itsekin tässä jo peruutteelen suhteesta pois ja jätän tilaa sellaisille naisille, joilta löytyy enemmän uhraamisen ja kärsimisen tahtoa kuin minulta.
miestä. Olis ihan hirveää, että se olisi kokenut jo aiemmin entisessä suhteessa kaikki elämän hienoimmat hetket eli lasten syntymät, ja meidän yhteisten lasten odotukset ja syntymät olis sille jo tuttua puuhaa, ei enää ainutkertaista (en väitä etteikö silti mieleenpainuvaa). Olis myös kamalaa, jos miehen palkkapussista - eli perheen yhteisistä rahoista - lähtisi joka kuukausi elatusmaksuja edellisistä lapsista. Ja ne samat kakarat, joita mun täytyisi sietää, vaikuttaisi meidän perheen jokaisen viikonlopun, lomien, synttäreiden ja juhlien viettoon. Tai niiden äiti vaikuttaisi.
Huomioitavaa on se, että olen naimisissa "lapsellisen" miehen kanssa. Mutta jos tästä joskus jostain syystä lusikat menee jakoon, yritän kyllä välttää "lapsellista" miestä. Tosin riippuu tietysti siitä, minkä ikäisiä lapset ovat.
Mutta ei meille eroa ole kaikesta huolimatta tulossa, jos minusta kiinni on. :) Mutta erittäin ajattelemisen arvoinen asia tämä on. Sitä ei ymmärrä, ennen kuin on itse tilanteessa.
en suosittele todellakaan.
T. Helvetti valloillaan olohuoneessa ja pakoon et pääse
Mieshän maksaa oamista tuloistaan osan lapsen elatuskuluista ja äiti maksaa omansa. Eihän elatustuki ole mitään ylimääräistä rahaa exälle vaan isän osuus omista lapsistaan.
Ihmeellinen ajatusmalli. Kenelle miehen pitäiti se raha mieluummin antaa? Sinulle?
Ne lapset voisin kyllä ottaa osaksi elämääni, mutta en sitä ex-puolisoa. Vaikea luoda suhdetta lapseen, jonka näkee vain pari kertaa kuussa, eri asia olisi jos lapset asuisivat isällään enemmän. Ja vaikea olisi myös hyväksyä, että osa miehen tuloista menee eksälle, ja sitten kuitenkaan ei saa nähdä niitä lapsia kuin vain silloin tällöin ja pitäisi sopeutua eksän mahdollisiin oikkuihin.
Kyllä sie vielä kasvat siekin ihmisenä..ainakin toivottavasti..