Mua hävetti joskus kun olin 5- lapsisesta perheestä

lapsena/nuorena ajateltiin, että "meidän vanhemmat on harrastanu ainakin neljä kertaa seksiä, yök". Mutta ei siitä nuorempana ikinä puhuttu.



Juu en mä ainakaan tuntenut ketään ikätoveria, joilla olisi ollut yhtä iso perhe kuin meillä. Paitsi sitten jotain ns. kauhuesimerkkiperheitä, joiden lapset olivat tosi villejä ja joita paheksuttiin.



34

Hän oli katkera myös siitä, että jäi paitsi monesta asiasta, jotka oli pienemmissä perheissä itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi kaverisynttäreitä ei saanut joka vuosi, harrastukset oli halpoja eikä niihin oikein ollut edes aikaa kun piti vahtia pienempiä sisaruksia, uusia vaatteita sai harvoin jne.

Ja tuli myös tunne, että enkä ole tarpeeksi rakas ja täydellinen että vanhempani pitää vääntää lisää lapsia, jospa silloin tulisi se täydellinen ja ihana.

Ja varmaan ainaskin äidistä tuntui sinä alussa että tämä uusi vauva on se kaikista ihanin ja nämä teinit ja esi-teinit ja taaperot on riesoja.

Eikä meilläkään kyllä paljon harrastettu, ei tullut kuuloonkaan, koska oli kallista eikä vanhemmillani ollut aikaa kuskata meitä minnekään harkkoihin, saati maksaa kalliita välineitä.

Uudet vaatteet nyt oli muutenkin pois luvuista, ja ne piti sitten tienata itse olemalla lapsenvahtina muissa perheissä. Toisaalta taas, ison lapsikatraan vanhempana lapsena, niitä lastenvahtimiskeikkoja tuli hyvin, koska minuun, ison perheen hiljaiseen ja tunnolliseen tyttöön luotettiin tosi paljon. Eli ei se nyt kaikkea vaan kurjaa ollut.

Kerran jopa "vein" yhdeltä kaverilta, joka oli ainut lapsi, yhden vaki-hoitolapsen koska se äiti sitten luotti minuun enemmän kun tähän toiseen tyttöön, joka soitti mut apuun kun ei pärjännyt vauvan kanssa, kun ei osanut sille antaa tuttipulloa! :-D

Joo, siis silloin olin ehkä katkera ja vihainen, tänä päivänä olen sitä mieltä että olen oppinut paljon ja asiat voisivat olla huomattavasti huonomminkin. :-)

Nro 34

Hän oli katkera myös siitä, että jäi paitsi monesta asiasta, jotka oli pienemmissä perheissä itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi kaverisynttäreitä ei saanut joka vuosi, harrastukset oli halpoja eikä niihin oikein ollut edes aikaa kun piti vahtia pienempiä sisaruksia, uusia vaatteita sai harvoin jne.

Ja tuli myös tunne, että enkä ole tarpeeksi rakas ja täydellinen että vanhempani pitää vääntää lisää lapsia, jospa silloin tulisi se täydellinen ja ihana.

Ja varmaan ainaskin äidistä tuntui sinä alussa että tämä uusi vauva on se kaikista ihanin ja nämä teinit ja esi-teinit ja taaperot on riesoja.

Eikä meilläkään kyllä paljon harrastettu, ei tullut kuuloonkaan, koska oli kallista eikä vanhemmillani ollut aikaa kuskata meitä minnekään harkkoihin, saati maksaa kalliita välineitä.

Uudet vaatteet nyt oli muutenkin pois luvuista, ja ne piti sitten tienata itse olemalla lapsenvahtina muissa perheissä. Toisaalta taas, ison lapsikatraan vanhempana lapsena, niitä lastenvahtimiskeikkoja tuli hyvin, koska minuun, ison perheen hiljaiseen ja tunnolliseen tyttöön luotettiin tosi paljon. Eli ei se nyt kaikkea vaan kurjaa ollut.

Kerran jopa "vein" yhdeltä kaverilta, joka oli ainut lapsi, yhden vaki-hoitolapsen koska se äiti sitten luotti minuun enemmän kun tähän toiseen tyttöön, joka soitti mut apuun kun ei pärjännyt vauvan kanssa, kun ei osanut sille antaa tuttipulloa! :-D

Joo, siis silloin olin ehkä katkera ja vihainen, tänä päivänä olen sitä mieltä että olen oppinut paljon ja asiat voisivat olla huomattavasti huonomminkin. :-)

Nro 34

siitä että minkälaiset vanhemmat sulla on ollut.

Kyllä lapset on sisaruksistaan ylpeitä, jos perhe dynamiikka toimii.