Haukkukaa mut, oikeasti pyydän. Olen pettynyt, kun sain tänä jouluna tällaiset lahjat:

vähän ja halpaa. Pettymyksesi on enemmän kuin oikeutettua!

sain kaksi lahjaa ja enempää en ees halunnu. en ois noitakaan tarttenu mitä sain. Mulle ei lahjat oikeestaan merkitse mitään vaan hyvä ruoka ja saa vaan olla perheen kanssa. Lapset tietty sai lahjoja, vähän liikaakin mielestäni.Oon 30v ja en oo koskaan ollu lahjojen perään.

Puit varmaankin sanoiksi sen, mitä minä juuri koin. Olen sydänjuuria myöten jouluihminen ja muiden ilahduttaminen on tosi tärkeää. Ja meidän perheessä (isovanhemmat ja sisarukset) on ostettu aikuisillekin kaikkia ihania hemmottelu / hienostelulahjoja. Ei välttämättä kalliita, mutta sellaisia joista tulee iloinen mieli ja tuntee että on huomioitu.



Äidin neuloma kaulaliina on kallis ja rakas lahja, se on annettu rakkaudella. Mutta muut vähän kuin väkisin. Ja oikeasti en halua rahaa enkä lahjakortteja, haluan sydämellä valitut jutut.



Siksi pahoitin mieleni. Haluaisin niin laittaa jouluyöksi jonkun rakkaudella valitsemat pörrösukat tai aamulla herätessä ihailla jonkun rakkaani valitsemaa oloasua, jonka saisin kohta pukea päälleni. Vaan ei. Minä ihailen siivouslahjakorttia, joka on kylmä kuin kivi.



Emme nauraneet, emme hullutelleet, joulu oli aivan liian jäinen. Harmittaa, etenkin kun se on minulle vuoden tärkein juhla.



Ostin itselleni lahjan jo ennakkoon. Löysin edullisesti kaipaamani käsilaukun. Mutta ei se minua lämmitä, tuolla se makaa hintalaput kiinni. Siinä ei ole tunnetta.



Haikein mielin olen ja toivon että ensi jouluun mennessä saisin jouluilon ja antamisen riemun takaisin. Tähän kaikkeen liittyy vielä ystäväperheemme (kummilapsi), jolle vein lahjoja kuten aina, mutta en saanut edes tekstiviestillä kiitosta. En joulukorttia, en mitään. On tosi petetty olo, hyväksikäytetty, että ei minusta sitten kukaan oikeasti välittänytkään.



Kiitos edelleen julmista sanoista, tarvitsen ne. Mutta nyt ymmärsin että sen ns. materiaalihimon taustalla olikin ihan toiset asiat, jotka nro 58 osasi löytää.



ap

- Vaan täytyy sanoa,että ymmärrän sinua..Ei ole sinun vikasi,jos olet lapsesta asti tottunut saamaan paljon todellisia jouluyllätyksiä.Niiden sitten vähetessä tuntuu siltä kuin enää ei kukaan Oikeasti Ajatuksella välitä nähdä vaivaa ( ja kuunnella ehkä pieniä vihjeitäsikin toiveistasi) antaakseen juuri Sinua ilahduttavan yllätyslahjan.Mitä enemmän on itse jouluihminen ja näkee todella paljon vaivaa ilahduttaakseen muita, pettyy helposti, jos itse jää ilman yhtään "ihanaa" lahjaa,tai ehkä kokonaan ilman.Tai että kaikki lahjat ovat sellaisia "kunhan on jotakin"-huitaisuja.Ihan siitäkin huolimatta, että omastakin mielestä on IHANINTA nähdä, kun MUUT ilahtuvat !

Olen reilusti vanhempi kuin sinä, ja kokenut jouluja aivan laidasta laitaan, huikeita yltäkylläisiä jouluja samoin kuin sellaisia tyyliin 5 suklaarasiaa -jouluja.Olen niellyt itkua availlessani koiran saamia namipaketteja toisten huudallessessa ihastuksesta avatessaan aikaa,vaivaa ja rahaa säästämättä,tarkoin ajatuksella hankkimiani lahjoja,joiden aiheita olen pitkin vuotta herkällä korvalla rivien välejä kuunnellen painanut mieleeni joulua varten. Joskus jopa käynyt välillä kuivaamassa kyyneleitä vessassa kesken lahjojen avaamisen.Ja jatkanut taas, hitaasti availlen yhteisiä lahjoja,tyyliin kahvipaketti,suklaata,kynttilöitä jne.Ettei kukaan huomaisi, ettei minulla ollut juuri mitään avattavaa.

En silti tunne itseäni paskiaiseksi tai kiittämättömäksi lurjukseksi.Syynä pettyneeseen mieleen on vain ja ainoastaan ollut se, jos olen kokenut ettei kukaan Oikeasti ole vaivautunut ilahduttamaan minua.Olkoon sitten kiittämättömyyttä,jos niin halutaan sanoa.Minusta se on välinpitämättömyyttä.Kyse kun ei ole ollut lahjojen arvosta, vaan siitä,onko ne oikeasti annettu lämmöllä vai vain velvollisuudentunnosta.En halua yhtään lahjaa,joka on annettu vain "pakosta"!

Mutta voin antaa sinulle vihjeen..Olen muutamana vuonna "hoitanut" itselleni takuuvarman jouluilon..Ostan hiukan ennen joulua itselleni jotain "ihanaa", budjetin puitteissa,joskus pienempää mieleistä, joskus hiukan yläkanttiinkin.Otan ostokseni kaikessa hiljaisuudessa "käyttöön" aattona, ja siihen vilkaisu riittää :) Kukaan ei huomaa mitään, ja kaikki ovat tyytyväisiä.Itku ei ole enää ollut lähelläkään, arkisista "yleislahjoista" huolimatta.Itse kun olen sitä mieltä, että joululahjassa on parasta sen yllätyksellisyys ja henkilökohtaisuus, ja sen sopii olla hiukan "ylellinen", sellainen jota itse ei noin vain ostaisi itselleen.Arkiset käyttötavarat toivon hankittavan sitten ihan muina päivinä vuoden mittaan.En toivo saavani rahakuorta, jossa lukee "osta uudet kumisaappaat".Ostan itselleni kumisaappaat silloin kun tarvitsen sellaiset.

Halusin vain sanoa, ettei ole mitenkään moitittavaa joskus pettyä jopa jouluunsa.Ihmismieli on herkkä,etenkin jouluna, eikä sen liikkeitä voi noin vain aina ohjailla.

Kaikkea hyvää!

Lahjat pyysin jättämään ostamatta,silloin kun on tarvetta voi ostaa itsekkin kaupasta.Lapset saivat toki paljon lahjoja.

t.Toinen 40v.äiti

paljon enemmän rakkaudella annettu kuin joku huitaisten valittu oloasu tai paituli :-)



Että vaikea se on aina tietää, mitä kukin arvostaa...



Ap:n perheessä ehkä jotain muuta vialla, joka loi tuon kylmän joulutunnelman. Eli ei pelkästään lahjoista kyse. Se muu kylmyys vei tunteen lahjoistakin...

- vohveliraudan

- kahdet Kalevala-sarjan korvakorut

- käsivoidetta

- kynttiläjalan

- Espritin yöpaidan

- nahkasormikkaat

- 2 pitsiset pikkupöksyt

- Marimekon keittiöpyyhkeitä

- 4 kpl muita keittiöpyyhkeitä



Nämä lahjat tulivat mieheltäni, miehen siskolta, yhdeltä siskoltani, äidiltäni ja anopiltani. Ja olin tosi iloinen kaikista lahjoistani, olin toivonut vain korvakoruja...

Olis kiva tietää susta enemmän... Tuon viestin perusteella sinusta kyllä tuli todella negatiivinen mielikuva...

mä olen täysin erilainen ihminen kun sinä joululahjojen suhteen, mutta jollain tapaa ymmärrän Sinua. Kyse on kaiketi vastavuoroisuudesta ja Sinulle tärkeästä perinteestä.



Minä en saa lahjoja ja annan itse vain kahdelle kummilapselleni. Mutta itse taas olen kaikissa jouluruokaketjuissa todella pahoin mielin pakottavista syistä, joiden vuoksi en voi viettää joulua haluamallani tavalla. Minulle sanotaan, että olen kiittämätön ja lapsellinen ja kranttu ja vaikka mitä, kun haluan joulupöydässä olevan tiettyjä ruokalajeja. Lisäksi haluan syödä jouluna muussa huoneessa kuin keittiössä, pöytähopeilla ja pyyhkiä suuni kankaiseen lautasliinaan. Joulukukkana ei tosiaan riitä hyasintti ja joulutähti, vaan tilaan yleensä 2-3 floristin tekemään mieleistä kukka-asetelmaa (yht noin 150-200 euroa).



Eli kuka meistä on tuomitsemaan toisia?

Ja mieluiten, olisit tehnyt sen ennenkuin äidiksi tulit.

Kaulaliina ja kauniit korvakorut olisivat olleetn riittävä määrä, luulen.



Pyydä sukulaisiltasi ja ystäviltä, että antavat ensi jouluna kaksi hyvin mietittyä lahjaa.



Hesaria esim. meillä lukee koko perhe, rahaa en haluaisi, koska käyn töissä ja saan palkkaa, pyjamiakaan en tarvitsisi, viskiä en juo, lehtikorilla en tee mitään, 4 tunnin siivouksen voi tehdä itsekin.



Ehkä monet noista lahjoista olivat oikeastaan sinunkin mielestäsi turhia?

Olisin ollut kiitollinen mistä tahansa saamastasi lahjasta, edes yhdestä. =(

itse sain



pandan suklaarasin, sen pienen perusrasian

tiimarin kynttilänjalan

pölyhuiskan

Jos ei, niin oksennan. Onko maailmassa oikeasti näin lapsellisia aikuisia?? En usko.. Tai ehkä on..

kaikkea on jo tarpeeksi ja liikaakin. Lasten lahjoista olen iloinen, varsinkin jos ne on ajateltuja. Toisinaan ei ole, antavat 8-vuotiaalle lahjoja, joista ilahtuisi 3-vuotias. Silloin harmittaa.

Vasta tänä jouluna olen tosiaan tajunnut, miten paljon joissain seurueissa/suvuissa annetaan lahjoja. Siis perheystävän lapsenlapsellekin jne.



On tosi hankalaa tulla osaksi tällaista sukua, kun ei yhtään itse tajua tätä tyyliä, eikä ole tottunut budjetoimaan varsinkaan aikaa lahja-asioihin. Vielä monta vuotta tullee hankittua pakkolahjat, vaikka kokeneemmat selvästi keksivät kivoja ja tyylikkäitä lahjoja. rahasta ei niinkään ole kyse vaan kivasta muistamisesta. on tosi noloa ja kiusallista olla itse ihan törppö, lahjojen keksiminen on hirveän vaikeaa! Ja saaminen noloa, vaikka toiset hyvää tarkoittavat.

Mä olisin iloinen jos olisin saanut noin paljon ja hienoja lahjoja.



Itse sain alusvaatteita ja suklaata.

Olen se sama vierailija,jonka pitkähköä viestiä lainasit:)



Ja luulen että paras "joululahjani" tänä jouluna oli tämä, kun ensimmäistä kertaa elämässäni aivan sattumalta osuin tälle sivustolle,ja rohkenin vastata viestiisi!



Tunsin niin "tutuksi" tilanteesi,monista jouluista.



Olen niin iloinen,jos osasin pukea sanoiksi jotain, joka tosiaan ehkä oli syvällä mielessäsi,kun purit pettymystäsi jouluusi. Jokaiselle joulu merkitsee joitain tiettyjä asioita, monelle myös pieniä salaisia haaveita siitä,että jostakin joulumuistamisesta tajuaa todella, että lahja on etsitty ja valittu juuri Minulle, ajatuksella ja rakkaudella,eikä minkäänlaisesta pakosta tai velvollisuudesta.Etenkin kun odotuksissa ei juurikaan koskaan ole kysymys lahjan rahallisesta arvosta.



Itse ostin isohkot lahjat kummitytölleni joka joulu n. 25 vuoden ajan, koskaan saamatta minkäänlaista kiitosta häneltä itseltään, vain maininnan isältään, että mieleiset olivat.. Aloin jo menettää toivoni - mutta en luovuttanut silloinkaan. Kaikkien näiden vuosien jälkeen pääsin viimein läheiseen ystävyyteen nyt jo aikuisen kummityttöni kanssa (mikä siihen mennessä moninaisista syistä ei ollut mahdollista), ja senjälkeen myös jatkettuani hänen hellimistään, alkanut saada takaisin vastaavia muistamisia myös häneltä. Ja jopa nyt vasta, häneltä itseltään, sain tiedon, että lähettämäni lahjat olivat hänen mielestään aina olleet ne ihanimmat,ja joiden avaamisenkin hän sen vuoksi oli jättänyt aina viimeiseksi. Et arvaa miten se tuntuu uskomattoman ihanalta.



Joidenkin muiden kohdalla sitkeys ei ole riittänyt loputtomiin.Olen yksilöllisten henkilökohtaisten lahjojen sijasta alkanut toivottaa hyvää joulua joillekin suvun perheille yhteisten,mielestäni kyllä ihan kivojen, lahjojen muodossa, hiukan helpaten omaa stressiäni löytää jokaiselle jotain extraa. Ja se on helpottanut kovasti omaa oloani, saadessani mahdollisesti vastalahjoiksi hyvin "vasemmallakädellähankittuja" joulutoivotuksia-



En halua luopua läheisteni joulumuistamisista, joten jatkan sitkeästi omalla linjallani.Ja luulen, että se on jo poikinut jälkikasvuunkin tajun siitä,millainen on "oikea"lahja - - Sellainen, jonka "tietää" olevan SAAJAN tyylin/harrastustenkohteiden/kodin tms mukainen,EI lahjanANTAJAN tykkäämä! Liian usein ihmiset ostavat lahjoiksi sellaista,mistä ITSE pitävät, eivätkä osaa asennoitua saajan asemaan.Läheiset ihmiset kyllä yleensä tietävät hyvin, arvostaisiko saaja ehkä enemmän pientä korua kuin vasaraa ja otsalamppua:) Ei vain jakseta vaivautua paneutumaan asiaan.



En ole mitenkään tyytymätön jouluuni, sain pari kivaa yllätystä,pari vähän tarpeetonta juttua mutta ajatuksella kumminkin hankittuja,ja pari arkista juttua,joille on käyttöä,ja jotka itse "jouduin" valitsemaan, että sain mieleiset (siinäkin oma ajatuksensa).Mutta tämän palstan/viestin löytyminen oli se paras :))



Älä luovuta! Kurjinta on, jos jouluja alkaa ikäänkuin "pelkäämään", pelkää että taasko petyn - Joku pieni toiveiden vihjailu voi auttaa palauttamaan aikaisempien joulujen riemun...;) Meidän miehet ainakin ovat olleet kiitettävän "oppivaisia",ja olen huomannut, että aikaisempi toiminta on ollut vain seurausta miehisestä ajattelemattomuudesta, ei ollenkaan rakkauden puutteesta:) Näin se on usein muidenkin kohdalla,mutta herkkinä hetkinämme koemme sen välinpitämättömyytenä.



Edelleen,kaikkea hyvää!

Aikuinen nainen ja valitat tuollaisista asioista!!



Olet materialisti, koetapa oppia eroon siitä. Ei joulu ole mikään "Mä tarvin, mä haluan, mulle, mulle, mulle"- juhla. Jos niin ajattelet olet ymmärtänyt joulun perimmäisen idean ihan väärin.

Huomasin kaupan seinällä ilmoituksen, että srk ja Pela kerää lahjoja varattomien perheiden lapsille. Lähdin ostoksille ja paketoin kauppakassillisen ihania lahjoja kauniisiin paketteihin ja kiikutin ne seuraavana aamuna keräykseen. Sellaista joulumieltä en ole eläissäni kokenut!