Haukkukaa mut, oikeasti pyydän. Olen pettynyt, kun sain tänä jouluna tällaiset lahjat:

henkisen kasvun kurssille.



Tämä palsta on paljastanut minulle, että on olemassa ihan käsittämättömän materialistisia ihmisiä. Ja LAPSELLISIA AIKUISIA! Kukaanhan ei tällaista tunnusta edes nimimerkin takaa. Ainoastaan täysin anonyymisti.

Tämä on kyllä aivan kuin Porvoossa tapahtunut juttu, mutta jos nyt leikitään, että ap on tosissaan.



Ei ole tullut yhtään aikaisemmin mieleen, että arvomaailmasi on vinksallaan? Jos sinua on hemmoteltu kakarana, niin so? Useimmat meistä kasvavat kuitenkin jossain vaiheessa aikuisiksi ja alkavat nähdä maailman toisesta näkökulmasta kuin 2-vuotias, joka haluaa kaiken tavaran maailmassa. Toisin sanoen otapa ensi vuoden tavoitteeksesi oppia uudenlainen maailmankatsomus. Lähde vaikka rahoinesi matkalle jonnekin oikein köyhään maahan ja vietä siellä ihan reilusti aikaa. Ehkä opit jotain. Tai sitten et.

- pörrösukat

- vihreitä kuulia

- kirjan ja

- Kuoma-saappaat



Ja ollaan hyvin toimeentulevia. Olen tyytyväinen lahjoihini. Eniten iloa saan lasten saamista lahjoista. :)

-suoristusrauta

-2 levyä

-hajuvesi+vartalovoide

-seinäkalenteri

-DVD

-7 kk sisustuslehdet

-4 kk hesarit

-1 kirja



sen lisäksi miehen kanssa yhteisiä oli

-silitysrauta

-2 keittiöpyyhettä

-kauppakassi

-maidonvaahdotin

löytyy aina joku ymmärtäjä. Joku, joka antaa synninpäästön, ja keksii, että ap onkin oikeasti aivan mahtavan jalosydäminen ihminen ja kaikki hänen kokemansa tuskat johtuvatkin siitä, että hän on vain niin Hyvä ja Epäitsekäs.

Sen jälkeen kunnon ap huoahtaa itsekin helpotuksesta ja haistattaa pitkät poikkeaville näkemyksille.



Mulle on tärkeää antaa mietittyjä lahjoja. Hinnat määrää tilin saldo. Mutta ainoa, jolta saamistani lahjoista voin vähääkään olla koskaan pettynyt, on oma mieheni. Kieltämättä se voi tuntua hieman harmilliselta, jos olen vaikkapa vihjaillut moneen kertaan puuttuvista tohveleista tai vastaavasta pienestä, ja hän hommaa minulle jotain sellaista, mistä hyötyy pääasiassa itse.

Mutta muilta saadut lahjat: aivan sama mitä tulee, tai tuleeko vain hyvän joulun toivotus. Minulle on ihan aidosti tärkeintä, että saan ylipäätään viettää joulun onnellisissa merkeissä rakkaideni kanssa. Ja erityistä iloa tuottaa se, jos olen onnistunut hankkimaan jollekin lahjan, josta hän ilahtuu kovasti.

olin pelkästään iloinen, ettei kukaan ole tuhlannut minun takia aikaa ja rahaa. Ja etten joudu säilyttämään kaapeissani turhaa tavaraa. Meillä vietetään joulua yhdessäolon vuoksi. Lasten ilo on paras ilo, ostamme lahjat siis ainoastaan lapsille, koska aikuisilla on jo kaikkea. Tämä on meillä yhteinen sopimus ja kaikki ovat tyytyväisiä.



En ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat aina vaan lisää tavaraa. Minä suorastaan inhoan tavaraa, yritän tulla toimeen niin vähällä kuin pystyn. Paljon helpompaa, kaapit pysyvät siisteinä ja elämä on paremmin hallinnassa kun ei ole kaikenlaista turhaa pyörimässä nurkissa. En luonnollisestikaan harrasta shoppailua, ostan vain sen, mitä ihan välttämättä tarvitsen (ja sitäkin harkitsen pitkään).

Itse en edes odottanut lahjoja.

Olemme sopineet että aikuiset eivät ostele lahjoja, joulu on lasten juhla.

ilmeisesti olet jäänyt jotain vaille, kun pitää saada lahjoja todisteeksi siitä, että sinusta välitetään? Lahjat=rakkautta? Kannattaisi yrittää päästä tuosta harhaluulosta eroon ensi jouluksi. Väitit olevasi jouluihminen, mutta mielestäni olet sen vastakohta. Sinulle tekisi tosi hyvää viettää ensi joulu kokonaan ilman lahjoja ja olla myös itse lahjomatta muita. Voisit löytää sen todellisen joulun hengen.



Oletko koskaan ajatellut, että muut eivät ehkä edes halua hienoja lahjojasi? Minä en ainakaan ilahtuisi, jos minulla olisi tuollainen lahjova sukulainen. Ahdistaisi ja tulisi sellainen olo, että odotat samaa minulta (kuten ilmeisesti odottaisitkin). Olisi pakko yrittää keksiä sinulle jotain yhtä hienoa, eikä se todellakaan tulisi sydämestä vaan velvollisuudesta. Älä siis ihmettele, jos läheisesi eivät ole kiitollisia lahjoistasi, he eivät ehkä edes halua niitä! Ehkä he haluaisivat sinulta jotain ihan muuta...aineetonta.



Vaikka olen rikkaan ja akateemisen perheen lapsi, en ole koskaan saanut yhtä paljon ja yhtä hienoja lahjoja kuin sinä tänä jouluna. Meillä rakkaus on onneksi osoitettu muilla tavoin, enkä ole koskaan kokenut, että jäisin jostain paitsi. Se on rakkautta, ettei opeta lasta materialistiksi.



T: yksi, jonka perheessä lahjoja ostetaan vain ja ainoastaan lapsille (eikä heillekään liikaa)

Miten joku aikuinen voi odottaa lahjavuorta! Mä saan joka vuosi mieheltä pyjaman ja suklaata (joihin olen siis oikein tyytväinen), ja olen kuvitellut että se on ihan normaalia aikuisten keskuudessa. Mun mielestä joululahjat on selkeästi sellanen lasten juttu.