Haukkukaa mut, oikeasti pyydän. Olen pettynyt, kun sain tänä jouluna tällaiset lahjat:

anopin kutomat villasukat

pitkikset x 2

suklaarasia x 4

viinipullo

yöpuku

100 euroa

Enkä odottanutkaan enempää. Lahjoja annoin arviolta kolmensadan euron arvosta. Ja synttärit mulla myös näin jouluna. Mut ap, sinuna olisin kyllä katkera!

mä kun olin täysin tyytyväinen näihin.



pikkuveljeltä T-paita (oli kyllä hieno, siinä oli asennetta - ei "tekstipaita")

äitiltä saatiin miehen kanssa yhteisenä lahjana aterinsetti (oli suunnitelmissa ostaa se muutenkin)

mies ja lapset oli hommanneet mulle äiti-mukin, kiroileva siili tyynyliinan (mies sai töistä semmosen ja tarvittiin tietty toinen samanlainen) ja kaks pakettia vihreitä kuulia (en voi syödä suklaata, kuulat on mun joulunameja)



Tänään mies vielä kaivoi kaapista 1000 palan palapelin, jonka pukki unohti antaa. Meille molemmille ;)



Mulle riitti, kun lapset saivat mieluisia lahjoja.



Mä ostin jo ennen joulua oman "joululahjani" (ihanat nilkkurit, joita olen etsinyt jo ainakin vuoden... :P Tyystin "turhat" mut ne on niin kivat...))

Oikeastaan halusin vain olla lasteni kanssa kotona. Sen sain ja siitä olen kiitollinen. Kiitos lapset!



Eikä tulis pieneen mieleenkään valittaa!!

.. toivomansa käsipainot, 50 ekeä rahaa ja osallistuin kampaamolaskuun 60 ekellä. Ei halunnut muuta. Rahaa olisi ollut hankkia, mm. ksikki lapsilisät on säästetty hänen tulevaisuuttaan varten ja muutenkin rahaa reippaasti..

ja pyh, kivoja juttuja sait ja ihan riittävästi, todellakin! Itse sain muutaman vieläkin pienemmän jutun ja pari rahalahjaa ja olen todella tyytyväinen...

Sain lahjaksi mitä halusinkin: kirjan. Mistään muusta en välitä. Samoin mieheni sai mieleisensä kirjan. Käytämme sopivan kirjan etsimiseen aikaa ja jos toinen ilahtuu, niin ah!



Mutta sitten meidän pitää hankkia toisillemme vielä 3 muuta pakettia. Ihan sitä varten, että lapset eivät murehti kun isille ja äidille tulee niin vähän paketteja. Nämä kolme muuta ovat sitten niitä käytännöllisiä lahjoja: astioita astiasarjoihin jota keräämme, sikareja miehen sikarikokoelmaan, kotona tarvittavia pieniä juttuja, parfyymejä/hajusteita.



Minulle oli parikymppisenä hyvin tärkeää, mitä sain lahjaksi. Nyt minulle on tärkeää, että keksin mistä läheiseni pitävät. Ei se määrä, mutta laatu.

Olet kyllä todella kiittämätön. Toivottavasti et saa vastaisuudessa yhtään mitään!

..kauniit tumput ja kampaajakäynnin. Olen täysin tyytyväinen :D

syötävää/juotavaa ja olen hyvin tyytyväinen ettei mitään turhaa tullut nurkkiin pyörimään.

ei tee onnelliseksi.

Vai onko joku aikuinen ja ilmeisesti kouluttautunutkin noin typeträ ja ahne? SInun on pakko ap olla kaupallisella alalla - jotenkin tuntuu, että monet ekonomit ovat juuri tuollaisia, mihinkään tyytymättömiä, ahneita ja egoistisia, henkisesti lapsen tasolle jääneitä kakaroita. Siis että elämään ei mahdu paljon muuta kuin tavara ja saaminen ja kulutuskeskeinen elämä.



Jos olit tosissasi niin en voi kuin sääliä sinua. Ehkä olisi tosiaan aika jo hankkia jotain henkistä pääomaa...

katsella kun muut avaavat omiaan.

Ei siis haittaa vaikka en saisi just mitään.

Tänä vuonna sain muistaakseni (jotain voi puuttua):

-sukkia

-suklaata

-pari meikkijuttua

-n. 50 e arvosta harrastukseeni liittyviä juttuja

-kahvikupin

-kirjan

Joo,ja olen tosi onnellinen, oli ihana joulu ja mukavaa yhdessä, enkä okeasti odottanut saavani yhtään lahjaa..

Sai muuten kauheasti lahjoja, kiitokset vaan kaikille isovanhemmille, sukulaisille ja ystäville.

On ollut ihana pienen kanssa leikkiä uusilla leluilla:)

Mutta siis itse sain äidiltäni 100€ (josta olen todella kiitollinen, sillä tili oli melkein miinuksella),kivan pipon ja suklaata. anopilta ja appiukolta kauniin rannekorun. Muita lahjoja vielä dvd, (katsottiin-oli hyvä!)suklaata ja vielä muutaman yhteislahjan miehen kanssa:).

Itse annoin myös paljon lahjoja tosin tänä jouluna oli rahaa vähän ja joutui entistä tarkemmin miettimään mitä ostaa. Olen kuitenkin mielissäni kaikista lahjoista ja olisin ollut tyytyväinen vähenpään todellakin..

Eli kiittämätön olet, mutta vikaa on varmasti myös vanhemmissasi, jos ovat hemmotelleetr sinut pilalle:/.

- Vaan täytyy sanoa,että ymmärrän sinua..Ei ole sinun vikasi,jos olet lapsesta asti tottunut saamaan paljon todellisia jouluyllätyksiä.Niiden sitten vähetessä tuntuu siltä kuin enää ei kukaan Oikeasti Ajatuksella välitä nähdä vaivaa ( ja kuunnella ehkä pieniä vihjeitäsikin toiveistasi) antaakseen juuri Sinua ilahduttavan yllätyslahjan.Mitä enemmän on itse jouluihminen ja näkee todella paljon vaivaa ilahduttaakseen muita, pettyy helposti, jos itse jää ilman yhtään "ihanaa" lahjaa,tai ehkä kokonaan ilman.Tai että kaikki lahjat ovat sellaisia "kunhan on jotakin"-huitaisuja.Ihan siitäkin huolimatta, että omastakin mielestä on IHANINTA nähdä, kun MUUT ilahtuvat !



Olen reilusti vanhempi kuin sinä, ja kokenut jouluja aivan laidasta laitaan, huikeita yltäkylläisiä jouluja samoin kuin sellaisia tyyliin 5 suklaarasiaa -jouluja.Olen niellyt itkua availlessani koiran saamia namipaketteja toisten huudallessessa ihastuksesta avatessaan aikaa,vaivaa ja rahaa säästämättä,tarkoin ajatuksella hankkimiani lahjoja,joiden aiheita olen pitkin vuotta herkällä korvalla rivien välejä kuunnellen painanut mieleeni joulua varten. Joskus jopa käynyt välillä kuivaamassa kyyneleitä vessassa kesken lahjojen avaamisen.Ja jatkanut taas, hitaasti availlen yhteisiä lahjoja,tyyliin kahvipaketti,suklaata,kynttilöitä jne.Ettei kukaan huomaisi, ettei minulla ollut juuri mitään avattavaa.



En silti tunne itseäni paskiaiseksi tai kiittämättömäksi lurjukseksi.Syynä pettyneeseen mieleen on vain ja ainoastaan ollut se, jos olen kokenut ettei kukaan Oikeasti ole vaivautunut ilahduttamaan minua.Olkoon sitten kiittämättömyyttä,jos niin halutaan sanoa.Minusta se on välinpitämättömyyttä.Kyse kun ei ole ollut lahjojen arvosta, vaan siitä,onko ne oikeasti annettu lämmöllä vai vain velvollisuudentunnosta.En halua yhtään lahjaa,joka on annettu vain "pakosta"!



Mutta voin antaa sinulle vihjeen..Olen muutamana vuonna "hoitanut" itselleni takuuvarman jouluilon..Ostan hiukan ennen joulua itselleni jotain "ihanaa", budjetin puitteissa,joskus pienempää mieleistä, joskus hiukan yläkanttiinkin.Otan ostokseni kaikessa hiljaisuudessa "käyttöön" aattona, ja siihen vilkaisu riittää :) Kukaan ei huomaa mitään, ja kaikki ovat tyytyväisiä.Itku ei ole enää ollut lähelläkään, arkisista "yleislahjoista" huolimatta.Itse kun olen sitä mieltä, että joululahjassa on parasta sen yllätyksellisyys ja henkilökohtaisuus, ja sen sopii olla hiukan "ylellinen", sellainen jota itse ei noin vain ostaisi itselleen.Arkiset käyttötavarat toivon hankittavan sitten ihan muina päivinä vuoden mittaan.En toivo saavani rahakuorta, jossa lukee "osta uudet kumisaappaat".Ostan itselleni kumisaappaat silloin kun tarvitsen sellaiset.



Halusin vain sanoa, ettei ole mitenkään moitittavaa joskus pettyä jopa jouluunsa.Ihmismieli on herkkä,etenkin jouluna, eikä sen liikkeitä voi noin vain aina ohjailla.



Kaikkea hyvää!

Minäpä sain suklaata, sukkikset, vartalovoidetta ja kalenterin...eikä harmita! Mieheltäkään en saanut mitään.



Mahtaa sulla olla monta kelloa ja turhaa elektroniikkaa jos sellaista saat joka joulu. Saamasi lahjathan ovat hienoja. Et ois kyllä ansainnut.

En mitään muuta. Ja olen tyytyväinen :)

Siinä sulle realiteettia.

Osta mitä tarvitset ja iloitse siitä mitä saat.

Kuka aikuinen oikeasti odottaa lahjoja..?



Minun mielestäni joululahjojen osto aikuisille ihmisille on turhaa. Ellei siis joku todellakin ole niin vähävarainen, että hänelle olisi jo sen takia kiva ostaa jotakin ihan oikeasti tarpeellista.



Meidän perheessä ja suvussa on tehty sellainen sopimus, että aikuiset eivät osta lahjoja toisilleen. Vain lapsille ostetaan.



Mä olisin harmistunut aika kovasti jos mieheni olisikin ostanut minulle jonkin joululahjan.

mä sain yhden italialaisen keittokirjan lisää (rakastan ja kerään niitä!), italian kielen kurssi cd:t, 50 ja 100€ lahjakortit, sekä 2 10€ ihanaa pyyhesettiä lapsilta itselleni ja miehelleni, kylpyöljyä ja vartalovoidetta sekä yövoiteen. En edes tajunnut että ne olis olleet mitättömiä lahjoja ap:n mielestä. Hoh hoijaa, vähän realismia! On meilläkin jonain jouluna annettu koko sakille 2 viikon reissu Ranskaan mutta ei sellaista ole joka vuosi. Nyt oli vähän "nuukempi" joulu mikä ei harmita mua ollenkaan. Mun mielestä ihaninta oli se että olimme koko suku koolla ihanassa kodissamme ja nautimme hyvää ruokaa yhdessä.