G: Tykkäisitkö jos lapsesi saisivat lapsia vasta 4-kymppisenä?

kovin vanha olisi, 65-70-vuotias. En varmasti jaksaisi samalla tavalla olla lapsenlapsia hoitamassa kuin 45-65-vuotiaana, mutta jokainenhan ne lapset itselleen tekee, ei isovanhemmille.



Itse nautin siitä, että lapset on nyt mahdollisesti jo tehtynä, kolme on ja ikää 31. Ura vahvassa nousussa ja puitteet kunnossa.

itse olisin silloin jo 66 (oma lapsi syntyi kun oltiin 26) ja vaikka olisin hyväkuntoinen, niin tuskin jaksaisin samalla tavalla kuin vaikka viiskymppisenä.



Mutta toisaalta, mieluummin nelikymppisenä kuin teininä.

myöhemmin se on jo vaikeaa.

lapsenlapsia HOITAA, tottakai voin silloin tällöin olla heidän kanssaan, mutta ei mitään hoito-hoitoa ja ilmaista kotiapua tule olemaan tarjolla.



Riittää, että lapsille "uhrataan" se lapsuus ja teini-ikä, ei siinä ristissä tarvitse roikkua enää lapsenlasten muodossa.

Tai sitten olisin joutunut lapsettomuushoidoissa käymään, yhteiskunnan rahoja tuhlaamassa.

vakaumusta vastaan. Mutta siis se, että menee lapsettomuusklinikalle ei automaattisesti tarkoita hoitoja.

Nyt sinä et tiedä lainkaan, miksi ette ole saaneet nopeammin lapsia. Syy voi olla esim. siinä, että munasolu ei irtoa tai toinen munajohdin on tukossa. Tai että hormonitasosi ei ole normaalit tai sinulla on piilevä kilpirauhassairaus.

Monet syyt, jotka parit hedelmällisyystutkimuksiin johtavat eivät ole kiinni salaperäisestä ja tuntemattomasta "hitaasta hedelmöittymisestä". Endometrioosia voidaan leikata tai hormonitoimintaa buustata, eikä silloin ole kyse kalliista, yhteiskuntaa rasittavista lapsettomuushoidoista.

Onkohan lapsettomuus lisääntynyt muuten nykyään myös. Kun ennen "kaikki" sai lapsensa nuorena. Oliko ennen lapsettomuutta lainkaan?

Silloin kelpo hoitona pidettiin adoptiolapsen ottamista siihen saakka, että rouva tulee tiineeksi. Kun oma lapsi oli pirtissä, sen vanhemman saattoikin jo myydä eteenpäin.

oikein, sillä olisin silloin jo 80v. mielellään aiemmin, mutta se ei ole minun valintani

Sukupolvien ketjut häviävät eivätkä lapset tunne isovanhempiaan, saati että ihmiset saisivat nauttia lapsenlapsistaan ja touhuta heidän kanssaan. Mutta mitäpä siitä, kunhan saadaan viettää (pitkitetty) huoleton nuoruus ja hankkia kaikki näennäisen tärkeä materiaalinen omaisuus. :(

sillä nuorenakin voi kuolla, lapset voivat muuttaa vaikka ulkomaille tai jos ollaan kovin nuorena aloitettu yhdessäolo, niin erokin on todennäköisempi. Silloin käy helposti niin, että jo etävanhemman ja lapsen suhde kärsii tai perustetaan uusia pesueita. Jos jollain on tarve viettää pitkitetty nuoruus ja/tai luoda uraa, niin parempihan se on tehdä ensin ja keskittyä sitten vasta lapsiin. Muuten lapsi jää uraputken tai bailaamisen jalkohin ja se on paljon huonompi vaihtoehto.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin, että ei ole minun asiani painostaa lapsiani lapsentekoon, mutta jos he niin haluavat ja niitä vielä saavatkin, niin mieluummin aikuisena ja rauhoittuneena. Nuoruus on arvokasta aikaa ja toivoisin lasteni nauttivan huolettomasta nuoruudesta, opiskelijaelämästä ja maailmankuvan laajentamisesta. Sellaisen ihmisen ei tarvitse vauva-aikana tapella ulkonakäyntivuoroista.

Jos lapseni olisi jo kolmenkympin kieppeillä eikä lapsista olisi vielä puhettakaan niin varmaan menettäisin toivoni lapsenlapsista hänen osaltaan.



Kyllä tietysti olisin onnellinen jos lapseni saisi lapsia vaikka vasta nelikymppisenä, mutta ennemmin odotan saavani niitä kun lapseni on parikymppinen.

kuten olen itsekin saanut ensimmäisen.

Me muutettiin mun miehen kanssa yhteen kun mä olin 18v. Oltiin 2 vuotta ilman ehkäisyä ennen rupesin esikoista odottamaan. Kakkosta sitten "tehtiin" 4 vuotta. Kolmasta yritettiin 2 vuotta kunnes tuli kohdun ulkopuolinen raskaus (eli kolmatta lasta ei meillä edelleenkään ole). Lapsettomuushoidoissa ei käyty ja tiedättekö miksi? Koska meillä oli AIKAA. Mulla ikä nyt on 33v ja meillä on vielä hyvät mahdollisuudet saada kolmannenkin lapsen. Mutta jos mä olisin ruvennut "tekemään" lapsia vasta joskus 35 -40 v, erittäin todennäköistä olis että en mä olis ollenkaan saanut mitään lapsia. Tai sitten olisin joutunut lapsettomuushoidoissa käymään, yhteiskunnan rahoja tuhlaamassa. Että sitä vaan, odottamaan siihen asti että on 40v ja "elämä on kunnossa ja talo on hankittu"

nelikymmpisenä kaksi lasta luomuna ilman suurempaa yrittämistä. Ensimmäinen tuli heti ekasta kierrosta kun jätin pillerit pois. Olemme siis yksilöitä ja jos ikää on tarpeeksi niin yhteiskunta ei edes kustanna lapsettomuushoitoja ja toki nuorempikin voi hankkia hoidot yksityiseltä jos omatunto soimaa. Jos taas lapsia saa kovin nuorena ja persaukisena, niin yhteiskunta kustantaa lasten ja vähä vanhempienkin elatuksen, joten tätä korttia ei kannattane tässä yhteydessä heiluttaa.

Alkaisin olla jo ihan liian vanha osallistuakseni lasten kasvun seuraamiseen, voisin olla jo kuollutkin.

Toivoisin että lapseni saisi lapsia sitten kun on siihen valmis ja tuntee vastuunsa omasta lapsestaan ja milloin se tapahtuu on varmaan 18-45-vuotiaana!

Ei mun tykkääminen/ ei tykkääminen näyttele siinä mitään osaa.

Ideaalein ikä olis ehkä joku 25 v. et olis ehtinyt koulutuksen kuitenkin ennen lapsia hankkimaan.



Itse sain ekan 26 v. ja se oli tosi hyvä ikä. Vikan sain 33 v. ja silloin alkoi jo tuntua siltä että liian korkea vaikeutti kaikkea, ihan hedelmöittymisestä yöimetyksien jaksamiseen.

Ideaalein ikä olis ehkä joku 25 v. et olis ehtinyt koulutuksen kuitenkin ennen lapsia hankkimaan. Itse sain ekan 26 v. ja se oli tosi hyvä ikä. Vikan sain 33 v. ja silloin alkoi jo tuntua siltä että liian korkea vaikeutti kaikkea, ihan hedelmöittymisestä yöimetyksien jaksamiseen.

jaksamisen kanssa??????

olisn jo 74 sitten tai 77 riippuen onko esikoinen vai kuopus toi 40 v vanhemmaksi tuleva. EN jaksisi enää touhuta ja miehenikin olisi jo yli 80 v.

Ei ole kyllä oma vika, että kärsittiin lapsettomuudesta ja meni pitkäksi sen takia :(

Eiköhän se lähinnä riipu tuo lastensaanti siitä, milloin sen oikean puolison sattuu löytämään... Vai pitääkö ne lapset tehdä ennen kolmekymppiä, vaikka isäehdokasta ei olisi, tai vaikka hän olisi epäkelpo isäksi?

olen siis saanu lapseni 21 ja 23v.

Olisin itse silloin 70-vuotias.



Ihanne tilanne olisi, ett lapseni saisivat lapsia 25-30-vuotiaana.

Olen saanut omani 30v ja 33v. Eli jos omani saavat lapsia ollessaan 40v, minä olen 70v eli vanha.



Mutta toivon, että kumpikin saa ylipäätään lapsia ja hyvän kumppanin. Nämä eivät ole itsestäänselvyys.