Miksei kukaan halua keskustella mun synnytyksestä?

Onhan siitä tärkeää puhua, niinkuin mistä tahansa suuresta asiasta, joka on tullut elämässä eteen. Pahimmoillaan se voi jäädä kalvamaan pitkäksi aikaa mielen pohjalle. Neuvolassa voisit antaa palautetta terkalle, että siellä kuuluisi kuunnella sitä mitä asiakas kertoo eikä terkan kuulu määrätä sitä yksinomaan, mistä puhutaan. Jospa hän sitten kysyisi, mistä haluaisit puhua. Älä häpeile tällaista itse huomion kiinnittämistä synnytystarinaan, vaan hänen tehtävänään on kuunnella ja sinun oikeutesi on kertoa ja käydä se läpi. Sillä ei ole väliä, mitä hän siitä henkilökohtaiseti ajattelee tai haluaako kuulla.

Ja sekin vaikuttaa asiaan varmastikin, että olet jo niin konkari noissa synnytysasiossa, ettei sinun varmaan koeta olevan mitenkään tarpeessa saada puhua sitä asiaa puhki...



Asia on tietty itsellesi oudompi ja isompi kuin kelleen muulle.

ystävieni asiat ja kokemukset. Ja itse pidän erityistä huolta siitä, että oikeastaan mitä monennes lapsi perheeseen syntyy, sen enemmän huolehdin ja kyselen ja muistan ja osoitan kiinnostusta.



Mun mielestäni on julmaa ja tyhmää käyttäytyä kuin kolmannella, tai vaikka seitsemännellä lapsella ja hänen syntymällään, persoonallaan ja ties millä ei enää olisi mitään merkitystä, että vain se esikoinen on kaiken keskipiste, joka just ja just jaksaa kiinnostaa.



Muuten en osaa tuohon ap:n juttuun sanoa juuta enkä jaata kun en tunne ihmisiä ja ap:n tapaa ilmaista itseään.

ja nyt vielä enemmän kun olen ensimmäiseni saanut.. on se semmonen kokemus, että haluaa puhua ja varmaan itellekki pitää kerrata :)

halua puhua siitä. sun pitää itse olla aloitteen tekijä jos haluat puhua, korosta että haluat puhua.



ehkä neuvolassa ei tajuttu tai pistettiin sen piikkiin että oli "jo kolmas synnytys", vaikka eihän sen niin pitäisi mennä. ota asia rohkeasti esille uudelleen!

Ajattelevat, että pääsit helpolla. Tiedän, että tuo 2 tuntia oli ehkä täysin tauotonta supistusta, joka sattui niin, että luulit kuolevasi. Mitään kivunlievitystä ei keretty antaa. Menikö synnytys näin?

Oikeasti ihmiset ajattelee, että mitä väliä miten paljon sattui, kun se oli nopeasti ohi. Pääsit heidän mielestään helpolla.



Itse olen kokenut 25 tunnin kivuliaan synnytyksen ja tuon 2 tunnin nopean tuska synnytyksen. 2 tunnin aikana ei taju mennyt kertaakaan, kuten tuon 25 tunnin aikana. Silti en osaa sanoa kumpi oli rankempi synnytys.

ihmiset kuvittelee, että nopea synnytys = helppo synnytys. Että pääsit helpolla ja mitäs siitä sitten puhumaan. Muuten en keksi selitystä. Sun tarvii vaan sitkeästi koittaa jutella haluamiesi kanssa, jotta ymmärtävät, että kokemus olikin raju eikä ihan vaan läpihuutojuttu. Muutenkin ihmiset saattavat ajatella, että kolmannen synnytyksesi jälkeen ei synnyttäminen ole sulle enää juttu eikä mikään.

Mutta tosiaan saan aina vastaukseksi vain lyhyen kuittauksen ja sitten aihe vaihtuu.



Minäkin olen miettinyt, ovatko naispuoleiset läheiset tai ystävät kateellisia nopeasta synnytyksestä. Ei välttämättä kannattaisi, koska se tosiaan meni melko lailla niin kuin yllä kuvailtiin; kivunlievitystä ei ehditty antaa ja avautumistahti oli sellainen, ettei supistusten väliin jäänyt hengähdystaukoja.



Luulisin kyllä, että synnyttäminen on naiselle aina jonkinlainen juttu, olipa niitä kokemuksia sitten takana yksi tai kymmenen.



ap

pitää kuvitella, että kaikki ovat kateellisia joka asiasta? JOS itse olette sellaiseen taipuvaisia, älkää kuvitelko, että kaikki muut ovat.



IHan oikeasti, että neuvolan tätikin siellä salaa kadehtii hulluna syöksysynnytystä? Elkää nyt viitsikö.

kenenkään synnytyksiä. Miksi? Lapseni tuli maailmaan omalla tavallaan ja sillä selvä. Ehkä kaikki eivät halua asiasta puhua, koska mitä siitä voisi puhua? Oli lyhyt ja raju. OK. Jollain toisella on pitkä ja raju. Jollain lyhyt ja helppo.

Kukaan ei halua puhua sinun synnytyksestäsi? Ihminen, KUKAAN ei ole kiinnostunut oikeasti toisten synnytyksistä, ulostamisista, vatsavaivoista jne, ei siinä ole mitään IHMEELLISTÄ:D

Yleensä ihmiset kohteliaisuudesta kuuntelevat lasten saaneiden juttuja lapsistaan/syntymistä sen ensimmäisen kerran, joskus jaksavat jopa toisenkin lapsen kohdalla. Mutta jos haluat yleisöä kolmannelle syntyneelle, soita maksulliseen puhelimeen ja lakkaa ahdistamasta ystäviäsi/sukua. Oikeasti.

t. kolmen lapsen äiti

Kukaan ei halua puhua sinun synnytyksestäsi? Ihminen, KUKAAN ei ole kiinnostunut oikeasti toisten synnytyksistä, ulostamisista, vatsavaivoista jne, ei siinä ole mitään IHMEELLISTÄ:D

Yleensä ihmiset kohteliaisuudesta kuuntelevat lasten saaneiden juttuja lapsistaan/syntymistä sen ensimmäisen kerran, joskus jaksavat jopa toisenkin lapsen kohdalla. Mutta jos haluat yleisöä kolmannelle syntyneelle, soita maksulliseen puhelimeen ja lakkaa ahdistamasta ystäviäsi/sukua. Oikeasti.

Ihan turhaa vähätellä jos ap tuntee tarvetta puhua synnytyksestään.



Sellainen tuli mieleen, että eikös synnytyssairaalasta saa audienssin synnytyksen hoitaneen kätilön kanssa? Eli mitä jos kävisit hänen kanssaan juttelemassa synnytyksen halki poikki pinoon, niin saisit asian pois päiväjärjestyksestä?

Olitteko yhdessä siellä? Jos miehesi ja neuvolan täti eivät sinua kuuntele, niin kysy neuvolasta minne voit mennä käsittelemään synnytyskokemustasi.

Minusta noin nopea synnytys kyulostaa todella aika rajulta enkä todellakaan kadehdi. Onneksi olkoon vauvasta!

Ap, myös minä olisin halunnut puhua synnytyksestäni, joka oli järkyttävä kokemus. Mut tajuan myös, että jos puhuisin siitä, joka ikinen ymmärtäis että käytännössä vaan kuuntelen omaa ääntäni, jotta saisin omat päänsisäiset ajatukset järjestykseen. En mä kaivannut siihen edes mitään kommenttia, kunhan oisin saanut puhua. Ja koska on ihan totta, että tommonen yksinpuhelu ois ollut muiden mielestä tylsää ja itsekästäkin, en sit siihen ryhtynyt ollenkaan. Sen sijaan nettiin kirjoittelin vertaisketjuihin ja sekin auttoi. KUKAAN ei ole kysynyt, miten synnytys meni, siis niin että ois halunnut kuulla myös vastauksen. Uteluihin vastasin että terve lapsi syntyi ja eihän sen kivaa kuulu ollakaan, ja sit siirryttiin toiseen aiheeseen.



Joten ehkä sä odotat ympäristöltä liikoja. Synnytys ei tosiaan ole mikään small talk-aihe, ja toisen kertomus tuntuu helposti itsestä liioitellulta, jos ei ole vastaavaa koksemusta. Mä siis suosittelen, että purat sun kokemuksen netissä tosten syöksysynnytyksen kokeneiden kanssa. He tietävät miltä susta tuntuu ja haluavat kuunnella sinua.

Jotenkin on vain niin eri kokemus tällä kerralla kuin aiemmin. Edellinen lapsi syntyi vajaassa viidessä tunnissa ja silloin sitä puitiin ja päiviteltiin ja ihmeteltiin vaikka kuinka. Nyt on ihan kuin kaikki olisivat odottaneetkin (paitsi minä itse) että rykäisen tämän lapsen tuosta noin vain.



Kätilön kanssa puhuttiin synnytyksen jälkeen sen verran, että hän sai purettua pahan mielensä siitä, ettei ehtinyt antaa puudutusta vaikka yritti kaikkensa. Mies taas on enemmän suoraviivainen tyyppi - "nonni, lapsi on siinä, ne lumityöt sitten seuraavaksi". :)



Ehkä mä tosiaan vain jauhan tätä netissä. Kiitos teillekin "kuuntelemisesta".



ap