Yli 35 v.: Menisitkö kauneusleikkaukseen

Haluan kai uskotella itsessäi olevan jotain muutakin kuin ulkoista kauneutta.



Lisäksi olen aina ollut ihan tavallisen näköinen, joten minulla ei ole paineita pysytellä kauniina.

Martinan naama nykyään. Ihan ku joku kala.

voisin mennä.

enkä tunne ketään. Ihan omaks ilokseni ei jaksa naamaani leikellä. Tai ehkä sit, jos siihen ilmestyy vanhemmiten jotain kummallista, jota eivät omat silmät kestä.

muuttaisi huulia, nenää, rintoja jne.



en sen takia, ettei niissä olisi korjattavaa, vaan sen takia että pelkään kipua ja leikkauksia.



Luulen, että rasvaimun jälkeen on aivan sairaan kipeä, kun sillä raudalla on sohittu ihon alla.

kunhan se toinen lapsi on tehtynä. Sitte vois vähä ehostaa tota veltostunutta etumusta, elikkä rintoja, kait sekin luetaan kauneuskirurgiaksi...

vaiheessa menen, olen 40 ja risat, aika hyvin säilynyt ja nuoremman näköinen, mutta aika menee ja luultavasti jotakin teen.

Ja rinnat haluaisin laittaa kuntoon, mutta pelkään "turhaa" leikkausta (nukutusta ja mahd. komplikaatioita), kun on pieniä lapsia. Rahaa siihen löytyisi hyvin säästöistä. Olen aina ollut ihan rinnaton ja raskauksien jälkeen olen roikuvaa AAAA-kuppinen. jakut ei istu, joten ihan vaan A tai max B olisi kiva.



Huulia en laittaisi koskaan.

Ensinnäkin olen edelleen ihan hyvän näköinen. Toisekseen en missään tapauksessa antaisi jonkun kirurgin leikellä itseäni. Minulle ihmisruumis on pyhä ja jos ihminen on terve, hänellä on syytä olla onnellinen.



Kauneusleikkauksiin menevät ovat niitä, jotka eivät ole koskaan sairastuneet kunnolla. Käykää vaikka syöpäosastolla katsomassa ihmisiä, niin ehkä olette sen jälkeen ihan tyytyväisiä kehoonne.



Minusta oikeasti ihmisen sisin olemus peilautuu kasvoista. Jos ihminen on vireä, iloinen ja tyytyväinen elämäänsä, se näkyy ulospäin. Siinä kirurgin kädenjälki vain huonontaa tilannetta, vääristää sitä, mikä on aitoa ja todellista ihmistä. Kirurgi voi tehdä kasvoista kaavamaiset, rypyttömät normikasvot, niin että ihmisen elämänjälki ja oma olemus peittyvät.



Tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa. Se riittää.

suvusta löytyy ihan läheltäkin rintasyöpää, keuhkosyöpää joten läheltä seuraan kyllä. Ajattelenkin asian niin päin ettei koskaan tiedä mitä tapahtuu, auto voi peruuttaa päälle ja kuolet siihen, sairastat syövän ja paranet, pointti onkin, että haluan ELÄÄ kuten parhaaksi itse näen. Jos minulle tuottaa tyydytystä (edes hetkellistä), että nelikymppisenä saan terhakat rinnat olen ainakin nauttinut niistä hetken kun huomisesta ei kukaan tiedä. Jos olen enemmän sinut itseni kanssa ja tunnet oloni paremmaksi paranneltujen rintojen (itse maksettuna) kanssa onko se sinulta pois?

Onnellista loppuelämää kaikille!

tissit olis kiva laittaa uuteen kukoistukseen rintojen pienennys/muotoiluleikkauksella.Rahaa siihen ei ole eikä toipumiseen aikaa, mutta ajatus on kiva.

Rinnat ovat aivan ihanat, kasvojen ihossakaan ei vielä ole ryppyjä.



Yläluomet kun hiukan vielä valahtavat niin ehkä ne voisi laittaa. Toinen mikä ei miellytä ovat hiukan alaspäin valahtaneet suupielet.

alkavat roikkumaan, ne laitattaisin , en muuta.

silmäluomien kohotusta. Varsinkin oikea silmä vähän repsottaa, joten voi olla että käyn joskus nostamassa. Onkohan edes ns. kauneusleikkaus - Esko Ahokin aikoinaan kävi...

vielä ei ole mitään syytä, mutta jos alkaisin näyttämään buldogilta liian aikaisin, niin ehkä menisin. En siis menisi sen takia, että näyttäisin nuoremmalta, vaan sen takia, että näyttäisin paremmalta.



t. 41 v

olen tällä hetkellä 37v - ja ei sinänsäedes ole rahasta kiinni. Mutta en mene, koska olen suhteellisen tyytyväinen siihen, miltä näytän. Olen ammatissa, jossa on vaikutettava asiantuntijalta, ei barbinukelta. Ei mene myöskään silmäleikkaukseen, vaan tykkään pitää laseja mieluummin, ne sopii mun imagoon paremmin.



Jos joskus tulee sellainen tilanne, että esim silmäluomet roikkuu niin että se haittaa näkökenttää niin tietysti sitten menen leikkaukseen. Tai jos rinnat kasvais ja roikkuis niin paljon että se tekisi hartiakipuja, mutta siitä ei näillä kupeilla (75D) ole pelkoa.

jos semmoiset oikein pahat tulee.

Minulla on rintojen kehittymättömyyshäiriö ts. rintojen kehitys loppui kesken teini-iän. Asia on vaivannut minua lähes aina, mutta tietystikään sille ei ole tehty mitään koska ne ovat toimineet (imetin jotenkuten). Lapset saatuani korjasin ns. man boobsit b-kupin rinnoiksi. Olen ollut erittäin tyytyväinen :)



Myöhemmin tehtävistä kauneusleikkauksista en osaa sanoa. Nyt ei ole millekään tarve, mutta en ole leikkauksia vastaan enkä puolesta. Jokainen tehköön mitä haluaa.

jos minusta alkaa tuntua siltä, niin miksei.

suonikohjut aion leikkauttaa, mutta ovat terveysriski