Onko täällä muita väsyneitä erityislasten vanhempia? Ov

Varmasti löytyy niitä väsyneitä. Mutta jos oikeesti haluat vertaistukea, niin yahoon leijonaemot-listalta löytyy vertaistukea joka lähtöön :)



Mikä eniten aiheuttaa väsymystä/uupumusta? Mieti, olisiko mitään käytännön keinoja joista tilanteeseenne voisi olla hyötyä? Apua saattaa olla tarjolla, tai sitten ei. Riippuu monesti asuinkunnasta, miten paljon apuja voisi olla tulossa.



Minulla kahdesta lapsesta toinen on erityislapsi, mutta uskallan sanoa että lievästi. Tosin tilanne varmasti tulee vaihtelemaan vuosien mittaan. Pahin on jo ehkä ohi..?



Pelkäätkö että kolmaskin voisi olla erityislapsi? Minä pelkäisin. Eikä siinä mitään, pelko on normaalia, eikä sitä kannata peitellä. Ehkä voisit jonkun kanssa jutella asiasta. Pelko voi olla täysin turha, mutta äidit ovat sellaisia että tuppaavat meittimään asioita.



Mikä sulla eniten aiheuttaa väsymystä? Onko se henkistä uupumusta, stressiä, vai jotain muuta? Miten rankkaa on vanhempien lasten kanssa? Tukiverkostot, olisiko sellaisia lastenhoitoapuun?

kuin paljon voimia. Siltä kuulostaa, että niitä tarvitaan. Toivottavasti saat tarpeeksi apua arkeen.

Meillä on kaksi sairasta lasta ja kaksi tervettä lasta. Aika väsyneenä tätä arkea pyöritellään.



Onhan sinulla molemmat lapset hoidossa, kuopuskin? Jos ei ole, niin myt viimeistään hankkimaan päiväkotipaikkaa. Isompi myös päiväkotiin koko päiväksi jotta jaksat. Äläkä koe siitä huonoa omaatuntoa, sillä päiväkoti on heille myös kuntoutusta.



Ota ja vaadi kaikki mahdollinen apu!

8-vuotiaalla on Touretten syndrooma ja odotamme vieläkin apua tähän. Olemme käyneet neurologilla ja neuropsykologilla ja nyt taas odotamme pääsyä neurologin luo, jotta saataisiin asianmukainen hoitosuhde aloitettua ja mahdollinen lääkitys.



Kakki on vielä suht uutta tän asian kanssa ja yritän päivästä toiseen ymmärtää lapsen outoa käytöstä(mm. omituisia päähänpistoksia jatkuvien pakko-oireiden lisäksi).



Kaikki olisi luultavasti helpompaa, jos tämä olisi ainoa lapsi, mutta perheessämme on lisäksi 1,5 vuotias ja n. viikon ikäinen vauva, joten esikoinen ei saa läheskään niin paljon huomiota kuin tarvitsisi.

lähtien puolipäiväisesti tarhassa. Kuopukselle on haettu "kuntouspaikkaa" samasta tarhasta missä keskimmäinen on.

Apua onneksi löytyy, äitini ottaa kaikki kolme lasta pari kertaa kuussa yhdeksi illaksi hoitoon/tulee meille lastenvahdiksi + kerran kuussa lapset menevät viikonlopuksi hänelle. Keskimmäinen pääsee myös n. kerran-kaks kuussa kummisedälleen hoitoon.

Kuopuksen kummeja ei vois vähempää kiinnostaa lapsi (alle vuoden ikäisenä kiinnosti, mutta enää ei).

Keskimmäistä joutuu kantelemaan aika paljon sisätiloissa (esim. pyllyn pesu on hankalaa, kun pyörätuoli ei mahdu ollenkaan kylppärin ovesta) ja lapsi ei ole kevyimmästä päästä. Olen myös paljon iltaisin yksin lasten kanssa, kun mies on töissä (tekee kolmivuorotyötä). Lapsi myös saa usein raivokohtauksia, kun kukaan ei ymmärrä mitä lapsi haluaa.

Harmittaa myös esikoisen puolesta, joka jää todellakin vaille huomiota, yritetään joka ilta viettää vähän aikaa kahdenkeskeistä aikaa, kun pikkusisarukset ovat nukkumassa, jutellaan miten päivä meni jne. Ja yritetään myös viettää kahdenkeskistä aikaa esim. menemällä uimaan, leffaan + Heseen syömään tai luistelemaan, milloin mitäkin, mutta silti.

Ja kyllähän se pieni ääni takaraivossa hokee, että mitäs JOS taas käy paska säkä. Vaikka tuo keskimmäinenkin syntyi terveenä ja nuo ongelmat ilmenivät vasta myöhemmin, samoin kuin kuopuksenkin kohdalla, niin..

Kuopus on myös kova karkailemaan, ovet pitää olla koko ajan lukossa, samoin hänellä on kommunikointi vaikeuksia ja lapsi saa raivokohtauksia jne.

ap