Miten vaikeasta paniikkihäiriöstä kärsivä voisi opiskella lähihoitajaksi?

oikein saanut lääkkeistä apua tähän :( Rauhoittavat ehkä parhaiten toimineet minulla. Mutta se hirveä mahaoireilu.... en kestä sitä! Kasvojen nykiminen, sosiaalinen pelokkuus... vaikka mitä. Varmaan turha haaveilla opiskelusta. ap

siitä voi olla apua

Tunnistan kirjoituksestasi itseni n 10 vuotta sitten, meinasin tappaa itseni, niin paha oli tilanne.

Oletko kokeillut erilaisia ruokavalioita, niillä saattaisi olla vaikutusta siihen, kuinka pahasti vatsa oireilee jännittäessä. Mitä lääkkeitä sulle on kokeiltu?

no 7 jatkaa, että ruokavalion avulla ja lääkityksellä kävin koulut ja elämä on mallillaan, entinen helvetti pelkkä synkkä uni.



Noille "ei tuolla asenteella" tyypeille, tuo on pahinta mitä voitte sanoa, niiiiin aliarvioivaa ja väheksyvää.

Sen tutkinnon haluaisin suorittaa. Mutta miten se ikinä olisi mahdollista? :(( Olen käynyt vain 2v kauppakoulua aikoinaan ja sekin oli hirveän kovan työn takana. En voinut edes syödä koko koulupäivän aikana kun jännitin niin ja siltikin pieretti ja mahassa kiersi lähes aina tunnilla. Esitelmät aivan täyttä hel**tiä pitää :(

muille jos huomaan mahani murisevan. Keventää tunnelmaa sopivasti jäykässä tilaisuudessa :)

t. paniikkihäirikkö

Voi hyvänen aika, olen ajatellut että toista tällaista tapausta ei voi olla kuin minä! Kun kaikki oireilevat jotenkin muuten, minä aina mahalla, toki nyt myöhemmin on tullut jo muitakin oireita, mm masennusta ja myöskin vaikeaa sosiaalisten tilanteitten pelkoa. Olen myös, etenkin tulevaisuutta ajatellessani, niin ahdistunut useinkin että olen miettinyt itsemurhaa :(( Lasten takia koetan kuitenkin jaksaa ja kärvistellä tämän ahdistavan ongelman kanssa. Mahaoireet rajoittavat myöskin kyläilyä. En voi mennä oikein mihinkään, kampaajalla käyntikin on hirveän työn ja tuskan takana. Ja olen kärsinyt tästä n. reilut 15 vuotta!! Eikä helpotusta näy.

Millainen ruokavalio sinua auttoi?

Minulla on kokeiltu lääkityksenä ainakin Sepramia ja Cipralexia, auttoihan ne masennukseen muttei jännitys- ja mahaoireisiin mitenkään. Opamox ehkä vähän auttanut.. mutta toisaalta sitten väsyttää. Ja kynnys on suuri ottaa lääkettä, aina ajattelen että sinnittelen ilman, mutta sitten tahtoo olla että siirrän menemisiä niin kauan että jää menemättä kokonaan.



VOIKO TÄSTÄ PARANTUA KOSKAAN??

ap :(

ensin omat asiat kuntoon.

Voi hyvänen aika, olen ajatellut että toista tällaista tapausta ei voi olla kuin minä! Kun kaikki oireilevat jotenkin muuten, minä aina mahalla, toki nyt myöhemmin on tullut jo muitakin oireita, mm masennusta ja myöskin vaikeaa sosiaalisten tilanteitten pelkoa. Olen myös, etenkin tulevaisuutta ajatellessani, niin ahdistunut useinkin että olen miettinyt itsemurhaa :(( Lasten takia koetan kuitenkin jaksaa ja kärvistellä tämän ahdistavan ongelman kanssa. Mahaoireet rajoittavat myöskin kyläilyä. En voi mennä oikein mihinkään, kampaajalla käyntikin on hirveän työn ja tuskan takana. Ja olen kärsinyt tästä n. reilut 15 vuotta!! Eikä helpotusta näy.

Millainen ruokavalio sinua auttoi?

Minulla on kokeiltu lääkityksenä ainakin Sepramia ja Cipralexia, auttoihan ne masennukseen muttei jännitys- ja mahaoireisiin mitenkään. Opamox ehkä vähän auttanut.. mutta toisaalta sitten väsyttää. Ja kynnys on suuri ottaa lääkettä, aina ajattelen että sinnittelen ilman, mutta sitten tahtoo olla että siirrän menemisiä niin kauan että jää menemättä kokonaan.

VOIKO TÄSTÄ PARANTUA KOSKAAN??

ap :(

suorittaa. Töistä en sitten tiedä aikanaan, mihin päädyn. Mutta haluaisin vaan tuon suorittaa, kunhan vain pystyisin.

ap

Oletko käynyt?

Jos saisit puhua paniikistasi ja ehkä syitä sen takaa löytyisi? EI ihminen turhaan noin reagoi, kaikkeen on aina looginen syynsä.



t ahdistunut, joskus myös panikoiva ;)

Kyllä sulla on oikeus jännittää ja mahan murista. mitä se kelleen muulle kuuluu? Ei mitään!



Kylmä tosiasia on, että KAIKKIA ihmisiä jännittää ja kaikkien ihmisten maha murisee joskus isosti ja kaikkia pierettää joskus (ja monilta pääsee ihan pierukin. Mä olin kerran ulkomaankonferenssissa laktoosi-intolerantin proffan kanssa. Se piereskeli koko viikon ihan ääneen, kun konferenssiruoka ei ollut sille ihan sopivaa. Koska se oli asiantuntija ja me oltiin kaikki sivistynyttä väkeä, kukaan ei ollut huomaavinaan mitään).



Ainoa, mikä sussa on eroa muihin, on että sä kuvittelet sun jännityksen ja mahan olevan jotenkin ainutlaatuinen ja hävettävä. Ei ne ole, sä olet ihan tavallinen. Ja heti kun sä tajuat tämän, sä pystyt opiskelemaan ja tekemään muutenkin ihan mitä vaan haluat.



Anna itsellesi lupa jännittää ja panikoida. Ei sitä tarvi peitellä. Se on ihan ok.

Mutta ongelma on todella hankala ja vaikea, häpeän itseäni muutenkin niin paljon. Enkä osaa suhtautua asiaan niin että antaisin itselleni luvan jännittää :( vaikka tiedän että se voisi ehkä helpottaa oloani.

Mutta todellakin, kun aina on ongelmaa mahan kanssa :(((

ap

Ei sulla ole mitään syytä hävetä itseäsi. Voisitko joskus kokeilla, että menet vaan ulos ja tee tmitä huvittaa ja katsot, mitä sitten taphtuu? Näkisit, ettei tapahdukaan mitään pahaa eikä sulla ole mitään tarvetta hävetä itseäsi.



Jos sulla on mahaoireita niin kannattaa muuten kokeilla myös, häviäisivätkö ne laktoosin pois jättämisellä. Mun mies reagoi myös kaikkeen vatsallaan ja taustalla on laktoosi-intoleranssi, joka pahenee pienestäkin stressistä.

Olen itseasiassa vuosikausia kulkenut terapioissa.. ei sanottavaa apua.

Laktoosi-intoleranssi on enkä juuri maitoa edes käytäkään. Tai sitten vain vähälaktoosista tai hylaa.



Kunpa ymmärtäisi syitä tähän.

ap

kuulostaa kyllä sen verran vakavalta, että suosittelisin hoitamaan sen kuntoon tai ainakin siihen pisteeseen, että oireet lievittyvät huomattavasti.

Vaikka sos.-ja terv.alan oppilaitoksissa onkin varmasti keskivertoa ymmärtäväisempää väkeä, uskon että opiskelu tulisi olemaan sinulle melko tuskallista. Oletan, että olisit aikuisopiskelija jolloin opintojasi voitaisiin henkilökohtaistaa, mutta esitelmiltä ja muulta esillä ololta et täysin pystyisi kuitenkaan välttymään.

Ongelma ei tosiaan ole se mitä muut ajattelevat vaan se, että sinulla tulisi olemaan tuskaisaa. Ota yhteyttä hoitavaan lääkäriisi ja kerro hänelle se, että haaveilet opiskelemaan lähdöstä. Älä luovuta lääkityksen suhteen.

Mikä suuntaus sinua lähihoitajana kiinnostaisi? Siis vanhukset, lapset ja nuoret, vammaiset, ensihoito..?



T: lähihoitaja

lapset ja nuoret. Ajatuksena ryhtyä jossain vaiheessa pph:ksi, mutta haluaisin siksi lähihoitajan tutkinnon että tarvittaessa voisin tehdä muitakin kuin pph:n hommia... mutta haaveeksi taitaa jäädä :((

ap

ei välttämättä jää haaveeksi, kunhan saat tilaasi hieman paremmaksi. Ainakin meidän paikkakunnallamme lähihoitajat vaan työllistyvät melko huonosti esim. juuri päiväkoteihin. Työkkärin kautta työllistävät kouluttamattomia mieluummin sijaisuukiin.. Mutta ihan hyvä idea. Ja pph:n työ voisi sopia varmasti paniikkihäiriöisellekkin kun ei hirveämpiä esiintymisiä vaadi. Ja voithan soittaa koululle ja kysellä? Esim. oppisopimusspaikkaa tai muuta soveltavaa mahdollisuutta?

Äläkä nyt luovuta, kyllä varmasti sinullekkin löytyy joku keino.

T: lähihoitaja

lapset ja nuoret. Ajatuksena ryhtyä jossain vaiheessa pph:ksi, mutta haluaisin siksi lähihoitajan tutkinnon että tarvittaessa voisin tehdä muitakin kuin pph:n hommia... mutta haaveeksi taitaa jäädä :((

ap

Sinä joka vastasit numerolla 7, sinun kanssa haluaisin jutella tarkemmin.. joten nostan.

ap

Minulla on myös paniikkihäiriö ja opiskelen tällä hetkellä lähihoitajaksi. Vatsavaivat kiusaavat myös minua. Olen kuitenkin oman päätökseni tehnyt, että haluan eroon niistä tunteista mitä minulle tulee esim. esitelmiä pitäessä. Ja se on kyllä helpottanut pikkuhiljaa. En käytä itse lääkkeitä. Teen tällä hetkellä opinnäytetyötä paniikkihäiriöstä ja se on auttanut käsittelemään itseäni ja helpottanut huomattavasti oireisiin.

tai kyllähän opiskella voit mutta se työnteko on niin ihmisläheistä, että jos ei ole kovin vakaa persoonallisuus siinä tulee väistämättä ongelmia oman jaksamisen kanssa.

ei nyt kyllä yhtään ymmärrä, mistä puhutaan :(

Itse kärsin myös hyvin hankalasta paniikkihäiriöstä. Jokapäivä panikoin niin että vatsa sekaisin. Silti sain opiskelun suoritettua ihan hyvin. Sovin koulussa opettajan kanssa että minun ei tarvitse pitää esitelmiä jos se tuntuu sillä hetkellä erityisen hankalalta. Tein kuitenkin esitelmät. Sain myös kouluterveydenhoitajalta paperin opettajia varten paniikkihäiriöstäni. Ajan kanssa itselläni helpotti olo koulussa, vaikka alussa oli todella hankalaa. Ajattelin aina tunnilla että jos tulee todella hankala olo niin sitten vaan lähden luokasta, ja kertaakaan en näin joutunut tekemään. Töihin pääsin sitten paikkaan jossa harjoittelu aikana olin ollut jo kuusi viikkoa joten oli tuttu paikka ja siellä tunsin olon hyväksi, harvoin oli paniikkikohtauksia. Nyt kun tässä työttömänä olen ollut niin tilanne pahentuu. Minä aina pakotan itseni paikkoihin ja ajattelen sitten vaan että jos tulee todella hankala tilanne niin lähden pois! Niin ja mitä koulussa syömiseen tulee niin itselläni oli vähän sama ongelma, mutta söin aina vähän kerrallaan jotain. Olo huononeen entisestään jos ei syö päivän aikana! Tsemppiä sulle opiskeluun! =)