Miten vaikeasta paniikkihäiriöstä kärsivä voisi opiskella lähihoitajaksi?

Pois maitotuotteet (ainakin aluksi), sokeri, makeutusaineet, peruna ja muut tärkkelyspitoiset juurekset, hedelmien sijaan marjoja, pois viljat, pavut. Tilalle kasviksia monipuolisesti (kypsennettynä), lihaa, kalaa, marjoja, mulla kestää jo hapatettuja maitotuotteita. Kasviksia kunnolla ja paljon, käytä myös rasvaa, voita,oliiviöljyä. Vältä eineksiä ja lisäaineita, tee ruoka mahdollisimman alusta itse. Tämä on karppausta, ruokavalio johon itse päädyin ilman että tiesin sen olevan sitä. Tällä minä voin hyvin - kun vatsa voi hyvin, se ei reagoi niin voimakkaasti jännittämiseen. Ja minusta kuulostaa siltä, että vatsaoireesi ovat sen verran voimakkaita, etteivät voi johtua ainoastaan jännittämisestä, kuten oli mullakin.

Jos lääkkeet auttaa, älä sinnittele ilman, miksi pitäisi, herranen aika?



t. no 7

Pois maitotuotteet (ainakin aluksi), sokeri, makeutusaineet, peruna ja muut tärkkelyspitoiset juurekset, hedelmien sijaan marjoja, pois viljat, pavut. Tilalle kasviksia monipuolisesti (kypsennettynä), lihaa, kalaa, marjoja, mulla kestää jo hapatettuja maitotuotteita. Kasviksia kunnolla ja paljon, käytä myös rasvaa, voita,oliiviöljyä. Vältä eineksiä ja lisäaineita, tee ruoka mahdollisimman alusta itse. Tämä on karppausta, ruokavalio johon itse päädyin ilman että tiesin sen olevan sitä. Tällä minä voin hyvin - kun vatsa voi hyvin, se ei reagoi niin voimakkaasti jännittämiseen. Ja minusta kuulostaa siltä, että vatsaoireesi ovat sen verran voimakkaita, etteivät voi johtua ainoastaan jännittämisestä, kuten oli mullakin. Jos lääkkeet auttaa, älä sinnittele ilman, miksi pitäisi, herranen aika? t. no 7

imetän joten siksi en halua lääkkeitä jos ei ole aivan pakko. Tosin eipä tule paljon kotoa missään liikuttuakaan....

Kertoisitko vielä kuinka rajoittavaa mahaoireilu sinulla oli, 7? Itselläni pelkästään ajatuksen voimasta menee maha sekaisin/tulee ilmavaivoja jne jne...

ap

Opiskelu oli päivästä toiseen pinnistelyä ja vei kaikki voimavarani, mutta siitä kyllä selviää ja sanoisinpa, että vielä paljon paremmin, kuin ns. "normaali" opiskelija. "Suunnittelin" esimerkiksi opiskelupäiväni istumapaikkaa myöten niin, että istuin aina takana ja yleensä reunapenkissä, koska edessä ja keskellä rupesi ahdistamaan ja jännitin ihan hirveesti, takana oli helpompaa. Esitelmiltä ei tosiaan voinut välttyä, nehän on pakko pitää, mutta jotenkin nekin sitten taaplasin, vaikka jännitin niin, että pää tärisi. Olin kuitenkin panostanut esitelmään tosi paljon ja päätin, että meni miten meni, sisältö on ainakin hyvä ja että pääasia on, että on nähnyt vaivaa sen tekemiseen. Kirjallisiin esseihin yms. tehtäviin kannattaa myös panostaa, monimuoto-opiskelussa niitä onkin tosi paljon. Läpäisin kaiken kaikkiaan lähihoitajaksi opiskelun tosi hyvin arvosanoin ja olen kyllä ylpeä saavutuksestani. Minäkin kävin terapiassa samaan aikaan, söin paniikkihäiriölääkkeitä ja vatsaa rauhoittavaa lääkettä, koska tuo em. vatsavaiva vasta onkin se todellinen riesa ollut aina itselleni, että ymmärrän sinua ap täysin. On todella inhottava tunne, kun pitäisi keskittyä johonkin tärkeään, niin pitää keskittyä vain omaan vatsaan ja kirjaimellisesti "elämä pyörii oman navan ympärillä" koko ajan! Mutta kun aloitat opiskelun, tilaa lääkäriin aika ja kerro kaikki nämä jutut lääkärille ja varmasti saat apua tuohon kiusalliseen vatsavaivaankin.



Olen ihan 100-varma, että pärjäät hienosti opiskelussasi lähihoitajaksi. Se vaatii paljon ponnistuksia ja se voi viedä myös paljon voimavaroja, joten koeta järjestää elämäntilanteesi niin, että voit keskittyä siihen opiskeluusi täysin, sillä kokemuksesta tiedän, että paljon mitään muuta ei kyllä jaksa esimerkiksi opiskelupäivän jälkeen enää tehdä, koska minä ainakin olin ihan puhki aina illalla. Joku sanoikin tuossa hyvin, että anna itsellesi lupa jännittää ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Pienin askelin vähän kerrallaan huomaat, että sen kanssa voi tulla toimeen, voi pärjätä ja voi opiskella lähihoitajaksi niinkuin minäkin pystyin siihen - niin pystyt sinäkin ihan varmasti! Toivotan sinulle opiskelun täyteistä tulevaisuutta ja rohkeaa mieltä!

samanlaista kuin mitä olet kuvaillut. Jatkuvaa. Ei sitä ymmärrä jos ei ole kokenut :( Siinä on huumori ja nauru kaukana. En sitten tiedä, kumpi oli kana ja kumpi muna, oliko ensin mahaoireet ja sitten jänittäminen vai toisinpäin. Mutta kierre siitä tuli.



t.7

samanlaista kuin mitä olet kuvaillut. Jatkuvaa. Ei sitä ymmärrä jos ei ole kokenut :( Siinä on huumori ja nauru kaukana. En sitten tiedä, kumpi oli kana ja kumpi muna, oliko ensin mahaoireet ja sitten jänittäminen vai toisinpäin. Mutta kierre siitä tuli. t.7

Tiesitkö mistä tällainen sinulla johtui? Saitko lääkkeistä mitään apuja? Kestikö kauan vapautua oireista?

Itselleni olisi aivan uusi elämä kun näistä pääsisin.. tällä hetkellä olen aika pohjalla.. ei kai tämän alemmas enää pääsekään :((

ap

...niin täälläkin yksi, jolla ihan sama vaiva. Sosiaalisten tilanteiden pelko + muiden seura saa mahan sekaisin, joskus tullut housuunkin :D



Terapiasta voisi olla apua, mulle on ainakin ollut. Itse sairastanut tätä vaihtelevin oirein n. 13 vuotta. Nykyään syön beetasalpaajaa, en muita lääkkeitä. Voihan tuolla ruokavaliolla+lääkkeillä helpottaa oireita, mutta päässähän tuo ongelma on. Armollisuus itseä kohtaan ja huumori ovat parhaita lääkkeitä.



Mitä menetettävää sulla on, vaikka kävisikin se "pahin mahdollinen" muiden edessä? Se vain hävettäisi. Häpeään/paniikkiin ei voi kuolla, se on vain todella inhottava tunne (joka kuitenkin aina menee ohi). Eikä vatsan toiminnassa OIKEASTI ole mitään hävettävää. Silloin on syytä hävetä, jos on murhannut jonkun tai tehnyt jotain oikeasti pahaa.



Mun mielestä oli hölmö neuvo siltä nimim. "lähihoitaja", joka käski ensin hoitamaan tuon vaivan ja sitten vasta kouluun. Ei tästä sillä tavalla "parannuta" ikinä, me panikoijat ollaan aina normaalia herkempiä sos.tilanteissa. Paraneminen on meidän tapauksessamme sitä, että menemme oireista huolimatta tilanteisiin (ja kouluihin) mukaan, uskallamme kohdata pahan olon ja häpeän, ymmärrämme syitä siihen, hyväksymme itsemme ja myös sen puolen, että välillä pelkäämme, tärisemme ja p*skomme housuun :) Rakastamme ja kunnioitamme itseämme siitä huolimatta!



Ehdottomasti menet sinne kouluun! Varmasti tulee sietämättömältä tuntuvia tilanteita, mutta niitä pitääkin tulla. Varmasti joudut häpeämään itseäsi ja vatsasi toimintaa, mutta so what, häpeä menee ohi, eikä muuta sinua huonommaksi ihmiseksi. Rankkaa tulee olemaan, mutta ehdottomasti kannattaa.



Itse olen käynyt AMK:n, vaikka kärsin näistä oireista ja hirveästä esiintymispelosta. Rankkaa oli, mutta en kadu!

En tiedä edelleenkään mistä se johtui. Jos en olisi sannut noita vatsaoireita hallintaan, en usko että lääkkeetkään olisivat paljon auttaneet. Siitähän se jännitys ja paniikki alkoi, kun tunsi että vatsassa alkaa kiertämään. Oletko varma, että vatsaoireet johtuvat ainoastaan jännittämisestä? Kannustaisin kuitenkin kokeilemaan ruokavalioita.

Tiedän kuitenkin sen, että syömällä kuten aiemmin kerroin, vatsa on parempi, ja pystyi keskittymään siihen paniikkihäiriön "voittamiseen". Kun sai hyviä kokemuksia, itseluottamus vahvistui. Tietenkin edelleen joskus se mörkö nostaa päätään, mutta ei samalla tavalla, ei rajoita elämää.

Älä anna periksi!

samanlaista kuin mitä olet kuvaillut. Jatkuvaa. Ei sitä ymmärrä jos ei ole kokenut :( Siinä on huumori ja nauru kaukana. En sitten tiedä, kumpi oli kana ja kumpi muna, oliko ensin mahaoireet ja sitten jänittäminen vai toisinpäin. Mutta kierre siitä tuli. t.7

Tiesitkö mistä tällainen sinulla johtui? Saitko lääkkeistä mitään apuja? Kestikö kauan vapautua oireista?

Itselleni olisi aivan uusi elämä kun näistä pääsisin.. tällä hetkellä olen aika pohjalla.. ei kai tämän alemmas enää pääsekään :((

ap

oli siis no 7, ja minä haluaisin kyllä huomauttaa, ettei "vika" välttämättä ole päässä, jos paniikki ja jännittäminen on ALKANUT vatsaoireista.

En olisi uskonut että hengenheimolaisia voisi löytyä... Itse olen tämän pelon ja jännittämisen vanki. En tiedä miten uskaltaisin jostain päästä yrittää aloittaa altistamaan itseäni tilanteisiin. Myös sukulaisten kesken jännitän hirveästi ja pelkään paljastuvani paniikki-ihmiseksi, pelkään että maha murisee isosti/pieren tai joudun kesken kahvin juonnin vaikka vessaan lähtemään. Pelko on niin hirveä etten tahdo kyetä kylään mihinkään, millään. Saati sitten kouluun...

ap

Tottahan sekin on, ettei siinä pitäisi olla mitään hävettävää, jos ei murinoille ja muulle voi mitään, mutta kyllä ihmiset paheksuu, katsoo ja jopa sanoo. Kaikennäköistä on kuultu. Otapa siinä aina huumorilla, mua ainakin veetuttaa tuon huumorin korostaminen. Ei sitä tee mieli olla aina vitsi! Mutta toisaalta kannattaa myös puhua avoimesti noista oireista, vaikka se tuntuisikin kiusalliselta. Se saattaa laukaista tilannetta, joskus. Ai niin, jäi kirjoittamatta, että aikaisemmin kärsin em syiden takia järkyttävästä esiintymiskammosta, mutta nykyään teen työtä, johon kuuluu paljon esiintymistä, ja jopa nautin siitä.



t. 7

Minä kärsin myös n 12- vuotiaasta saakka pahoista ilmavaivoista. Koulussa istuminen oli kestämätöntä, koska mahassa kiersi koko ajan. Vasta 18-vuotiaana kuulin 1. kerran sairaudesta nimeltä keliakia. Kokeilin gluteenitonta ruokavaliota ja vatsaoireeni paranivat. Olen ollut tuolla ruokavaliolla vaihtelevasti jo pari vuosikymmentä. Keliakiatesti tehtiin myös joskus, mutta sitä sairautta ei ollut. Suolistoni vain ei siedä gluteenia jostain syystä. Onneksi nykyään mm gluteeniton leipä on tosi hyvää ja pullaa yms ei pakosta tarvitse syödä, pysyy linjatkin paremmin kurissa.



Eli kokeile myös tätä. Jo viikossa huomaa, jos on apua. Eli gluteeniton tarkoittaa ei vehnää, ohraa tai ruista.



Lähde vaan rohkeasti opiskelemaan, nykyään opiskellaan kaiken ikäisenä ja kaikenlaisia tutkintoja. Kaikilla ihmisillä on ongelmia, et ole ainoa. Tsemppiä ja onnea sinulle tuleviin opintoihin! Terv "koulutuksen ammattilainen", joka näkee kaikenlaista.

vain saan itseni lähtemään, mutta ei.....vapina kasvaa vaan. Vittumainen vaiva.

ja ne toisetkin keskittyy itse asiassa aika paljon omiinsa :) ei ne ehdi miettii sua kauheesti. Esim jos minä olisin sun ryhmässä, antaisin hyvinkin sosiaalisen kuvan ja pitäisin reippaasti esitelmiä, mutta jos tuntisit minut paremmin saisit tietää, että olen niin ahdistunut (traumatisoitunut) että fyysiset oireet eivät pysy pois ilman jatkuvaa (vahvaa) lääkitystä. En minä ehtisi sinun mahasi mouruamisiin keskittyä vaan ihan siihen omaan olemiseeni.

Ajattele se tästä näkökulmasta. Siellä on ihmisiä suruissaan ja menetyksineen, toisilla väkivaltaa kotona, kolmansilla pitkäkestoista lapsettomuutta, neljännellä ehkä joku vakava sairaus. Olet vain yksi muiden "ontuvien" joukossa.

Tervetuloa meidän epätäydellisten joukossa opiskelemaan!

itselläni myös paniikkihäiriö ja suoritin onnistuneesti opinnot (en kylläkään lähihoitaja). Anna itsellesi aina takaovi eli jos alkaa ahdistaa älä tee tms. yleensä sitä sitten kuitenkin tekee sen "vaikeimman" kautta. Ja kerro asiasta opettajille, itse sain henkilökohtaisen opetussuunnitelman. Eli tein kaikki samat asiat kuin muutkin, mutta vähän erilailla eli esimerkiksi jos en pystynyt esittämään jotain tutkielmaa tms. niin vastaavasti tein siitä sitten pidemmän tai sain siihen muita lisätehtäviä. Oma-aloitteellisuus siinä ainakin kehittyy. Rohkene kokeilla rajojasi, vaikka joka päivä uudelleen. Paniikkihäiriö on sairaus jota ei voi ymmärtää ellei ole itse sairastanut. Sen kanssa pitää vain oppia elämään. Tsemppiä!

luuletko olevasi jotenkin kummajainen, tuo on aivan parannettava sairaus siinä missä moni muukin.

Moikka!

Olen itse yksi mahavaivainen, opiskelin lukion jälkeen lähijoitajaksi ja sen jälkeen takana 3v AMK-opintoja. Olen kärsinyt jännittämisestä ja vatsavaivoista vuosia ja yrittänyt pohtia mikä ruoka-aine ne voisi aiheuttaa. Kouluruoasta saan ajoittain vatsani sekaisin (joskus lähes päivittäin) mutta kotona voin syödä mitä vain ongelmitta, siitä mielestäni voi jo päätellä että ongelma on enemmänkin korvien välissä kuin suolistossa. Keliakia poissuljettiin testillä, laktoosia välttelen joka tapauksessa. Esitelmät ovat helvettiä ja sosiaaliset tilanteet, kauppakeskukset ja uusien ihmisten seura on todella ahdistavaa ja oireilen nimenomaan vatsallani.

Ulkona syöminen on lähes mahdotonta sillä alan stressata vatsaoireita (ja siten luultavasti psyykkaan sellaisia itselleni) ja hetken päästä, usein n. 15-30min ravintolasta lähdön jälkeen tuskanhiki otsalla helmeillen joudun etsimään lähintä vessaa. Vatsavaivat hävettävät, ystävät joille olen vaivasta maininneet suhtautuvat ymmärtäväisesti mutta ahdistus ja kontrollin menettämisen pelko on niin voimakas että mieluiten välttelen ko. tilanteita kokonaan.

Minulla ei ole diagnosoitu paniikkihäiriötä, luulen että diagnoosin varmaan kyllä saisi helposti näillä oireilla. Syön beetasalpaajia todella pahaan esiintymisjännitykseen ja yritän niiden avulla selvitä AMK:n viimeiset 6kk opinnäytetyöseminaareineen (hyi!). En koe että vaiva haittaisi hoitoalalla, työharjoitteluissa ja työssä toimii niin eri "persoonana" kun koulussa että esimerkiksi itse olen saanut harjoitteluissa vain paljon kiitosta rohkeudesta mennä tilanteisiin ja toimia ihmisten kanssa.

Työympäristö työkavereineen tulee tutuksi ja toistojen sekä kokemuksen kautta omaan toimintaan tulee varmuutta. Koulussa esitelmät, opettajat ja käsiteltävät asiat vaihtuvat jatkuvasti ja ainakin itse koen että jälkimmäinen vaatii ihmiseltä paljon enemmän ja aiheuttaa stressiä. Opiskelijaa koetellaan koulussa jatkuvasti aivan eri tavalla kun valmistunutta työntekijää, tosin työelämässä on kyettävä kantamaan vastuu kaikista toimistaan ja päätöksistään. Lähihoitaja voi toimia hyvin erilaisissa ympäristöissä, varmasti jos ala on oma ja suuntautumisalue itseä kiinnostava myös sen sisältö on siinä määrin hallussa että siitä saa varmuutta.

apua. Olemme muutkin selvinneet, sinä myös.

oikein saanut lääkkeistä apua tähän :( Rauhoittavat ehkä parhaiten toimineet minulla. Mutta se hirveä mahaoireilu.... en kestä sitä! Kasvojen nykiminen, sosiaalinen pelokkuus... vaikka mitä.

Varmaan turha haaveilla opiskelusta.

ap

vaan kohti uusia kujeita:) Lähde ihmeessä opiskelemaan, jos haluat lähihoitajaksi. Työelämässä ei esitelmiä ole, mutta ihmisläheistähän työ on, jossa suu on muuten saatava auki. Itsensä pitää ylittää eikä jumiutua "mitä jos.."pelkoihin.

lääkityksen avulla pystyy käymään töissä ihan hyvin.