Miksi vain yksi kaveri saa tulla leikkimään kotiin?

vaan laitetaan kotiin, että perhe saa syödä rauhassa. Samaa sanoi kahden tytön äiti, että kiitosta ei edes saa, jos syöttää muiden lapsia. Lopetti sit itsekkin muiden lasten syöttämisen, niinkuin minäkin. Kyllä se niin menee, että jos omaa lastani kohdellaan vieraanvaraisesti, niin meilläkin on hyvä palvelu vieraille lapsille. Mulle on tärkeää miten omaa lastani kohdellaan. Ollaan myös oltu vieraanvaraisia, mutta vastavuoroisuutta ei ole löytynyt lastani kohtaan, vaikka perheen vanhemmat ovat täysin tietoisia siitä, että heidän lapsestaan ollaan pidetty hyvää huolta.

Ymmärrän kyllä kantasi. Mutta silti jotenkin surullista.. että kehittyy tuollainen noidankehä. Olen kyllä ollut ymmärtävinäni, että tuo ruokien pihtailu suomalaisperheissä olisi enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Silti en ymmärrä, miten nämä vanhemmat kehtaavat noin toimia? Pistää jonkun ulos kun "meillä on nyt ruoka-aika". Tai olla ylipäätään päästämättä sisään. Jostain se lapsikin ne tavat oppii, ja nyt kyllä tajuan, miten suomalaislapset ovat niin epäkohteliaita. Ei osata sanoa päivää, katsoa silmiin, toljotetaan vaan tuppisuina ja jupistaan jotain jälkeenpäin. Ihan niinkuin vanhempansa siis.

Toimitko itse noin? Kyse ei ole ruokien pihtailusta vaan hyvistä tavoista. Meillä on lapsilla vieraita syömässä ihan joka viikko, ovat kutsuttuja vieraita. Se ettei ymmärrä lähteä kotiin ruoka-aikana jos ei pyydetä syömään on nimenomaan epäkohteliasta.

Kyse on lapsista. Minun mielestäni ei ole todellakaan epäkohteliasta jos lapsi ei "ymmärrä" lähteä läpyttämään ruoka-aikaan. Minusta on epäkohteliasta jos aikuinen isäntäväki ei tarjoa talossa ruoka-aikaan sattumalta olevalle vieraalle ruokaa, oli tämä sitten lasten tai aikuisten kaveri. Kyllä meillä omiakin kavereita pelmahtaa satunnaisesti iltaisin ruoka-aikaan, ja totta kai kysytään, jäävätkö he syömään. Samalla tavalla olemme kokeneet tulleemme vastaanotetuiksi kaikissa muissa perheissä/tuttujemme luona ja niin myös lapsemme. Ja mikäs sen hauskempaa kun on vaihteeksi vieraita illallispöydässä, kaikki tykkää! Ja vuoroin vieraissa, tietty. En edelleenkään ymmärrä tuollaista laskeskelua kaikessa, ei hemmetti pari "ylimääräistä" naamaa silloin tällöin kaada kenenkään taloutta. Me olemme aina halunneet viestiä, että kotimme on avoinna ystävillemme, ja lastemme ystäville. Nämä ilmeisesti ovat niitä kuuluisia kulttuurieroja. :(

on sinun vastuullasi, että lapset osaavat käyttäytyä. Kouluikäisistähän tässä puhutaan. KYllä silloin jo pitäisi osata jos on yhtään tapoja kotona opetettu. Muutenkaan useiden tuntien kestävät vierailut eivät ehkä ole sopivia.

Epäkohteliasta on kyvyttömyys/haluttomuus vieraanvaraisuuteen. Mutta kuten sanoin, nämä ovat varmaan kulttuurieroja, ja juuri niitä esimerkkejä, joiden vuoksi suomalaiset pysyvät juroina metsäläisinä muunmaalaisten silmissä. En edelleenkään ymmärrä, mikä siinä on niin kamalaa joutua kokkaamaan vähän isommallekin porukalle silloin tällöin, etenkin kun muutkin vanhemmat noudattavat samaa periaatetta. Siis täällä muualla Euroopassa. Kokemusta on. Mutta turha tästä on jankata; jos haluatte pitää pentunne sosiaalisesti rajoittuneina, tietokoneensa äärellä iltansa yksin viettävinä, omaan napaansa tuijottavina jurottajina (kuten vanhempansa), niin siitä vaan. En kyllä enää yhtään ihmettele, että siellä kaamoksen keskellä voidaankin niin helvetin huonosti, niin lapset kuin aikuiset. Eihän siellä ole enää ripettäkään alkeellisimmastakaan yhetisöllisyydestä! Kaikki vaan omaa napaa tuijottamaan ja itsesäälissä märehtimään. Tarvittaessa sitten Nokia connecting people, jee-jee.

ja minä olen se, joka siivoaa sotkut ja kuuntelee mekastusta.



Siksi yksi kaveri kerrallaan.

ei minulla ainakaan ole aikaa kokata kymmenille lapsille viikossa ylimääräistä ruokaa ja maksaa ne sata annosta kuukaudessa pienestä palkastani. Tekisin tämän mielelläni, jos olisin aina kotona, ja minulla olisi siihen varaa.

ei minulla ainakaan ole aikaa kokata kymmenille lapsille viikossa ylimääräistä ruokaa ja maksaa ne sata annosta kuukaudessa pienestä palkastani. Tekisin tämän mielelläni, jos olisin aina kotona, ja minulla olisi siihen varaa.

ainakin ruokaa laitetaan joka arki-ilta joka tapauksessa, eikä pari extranaamaa pöydässä vaikuta siihen kuluvaan aikaan, eikä rehellisesti sanottuna juuri heilauta kustannuslaskelmaakaan suuntaan eikä toiseen. Ja jos ei nyt aina vedettäisi juttuja ihan sinne toiseen äärilaitaan (varsinkin kun ap:n tekstistä lähtenyt keskustelu oli yhden lapsen takaisin käännyttämisestä); harvoin meillä on ollut oikeasti yli 3 lasta OIKEASTI jäämässä syömään enää siinä vaiheessa , kun sitä mahdollisuutta on tarjottu. Useimmiten korkeintaan yksi. Nimittäin useimmiten siinä vaiheessa kun kysytään, lapsikin hoksaa että kappas, ruoka-aika, ehkäpä minuakin odotetaan kotonani, ja lähtee sitten omaan kotiinsa syömään. Mutta tulipahan kohteliaasti tarjottua tätäkin mahdollisuutta. Minusta juuri TÄMÄ on tapa, jolla lapsikin oppii niitä paljon peräänkuulutettuja käytöstapoja; hänet on otettu huomioon, hänkin oppii ottamaan huomioon.

jos sitä ruokaa ei tarjota vieraille. Vaikka olisi vain yksi kaveri päivittäin syömässä, se tekee 30 ylimääräistä annosta kuukaudessa. Meillä ei yksinkertaisesti ole sellaiseen varaa. 77

Tai no jos on kauheen pieni koti, niin ehkä sitten. Meille saa tulla kerralla montakin lasta leikkimään, niin on ollut silloin kun mun tytär oli vielä pikkuinen ja niin on nyt pojan kohdalla myös.

Mua ei yhtään häiritse lapset, vähän katon perään että ei ihan älyttömyyksiin mene. Tällä hetkellä meillä on yläkerrassa yhteensä 8 lasta, 6 teiniä ja kolme, 8-vuotiasta. Teinit katsoo leffaa ja pelaa, nuoremmat leikkii, välillä ne käy tossa alakerrassa pyörähtämässä. Ihanaa kun lapset on tuttuja, noi teinitkin olen tuntenut ihan pienestä pitäen.

Onko tämä myös isomman lapsesi kavereiden näkemys?

Oletko varma että se aina mukana seuraava pikkusisarus on toivottu mukaan?

Täälläpäin nuo veljes- ja siskosparit eivät ole kovin suosittua seuraa, juuri kun ovat aina yhdessä. Saman muistan jo omasta lapsuudesta. Mieluummin leikittiin sellaisten kanssa joiden ei tarvinnut pitää jotain riiviöbroidia mukana terrorisoimassa leikkejä.



Lainaus:

Me siis ei työnnetä pikkuveljeä isoveljen kavereiden luokse kylkiäisenä vaan menevät yhdessä yhteisten kavereiden luokse.

2



Tai sitten nuoremmalla ei ole yhtään omaa kaveria. Lähistöllä ei asu yhtään hänen ikäistään joka voisi olla oma kaveri. Nuorempi leikkii näiden samojen poikien kanssa myös ilman isoa veljeään. Tietenkään en tuon yhden kaverin kohdalla voi mennä vannomaan miten kokee pikkuveljen kun ovat tutustuneet isoveljen kautta mutta leikkiseura meillä kelpaa kyllä ihan hyvin vaikka pikkuveli vain olisi paikalla.

2

jos sitä ruokaa ei tarjota vieraille. Vaikka olisi vain yksi kaveri päivittäin syömässä, se tekee 30 ylimääräistä annosta kuukaudessa. Meillä ei yksinkertaisesti ole sellaiseen varaa. 77

lapset nyt varmaan joka päivä olisi teille syömässä jäämässäkään, vaikka siis tarjottaisiinkin. Ei ainakaan meillä, eikä ainakaan pdemmän päälle näin ole tapahtunut. Kyllähän sitä paitsi sellaisenkin lapsen omassa kodissa jo jotain huomautettaisiin lapselle, jos tämä olisi aina syömässä kavereilla/naapureilla, eikä enää koskaan kotona. Ja kasvaessaan lapsi itsekin oppii ne kulloiseenkin tilanteeseen sopivat tavat, eli silloin tällöin ihan ookoo, vaan ei joka päivä. Ei nyt tarvitsisi täälläkään kärjistää äärilaitaan näitä esimerkkejä tyyliin "mitä jos meille tulisi kymmenittäin lapsia joka päiva syömään kaapit styhjiksi", ei! :D Uskon siis että tavat opitaan nimenomaan näyttämällä esimerkkiä hyvistä tavoista. Niin se vaan monessa muussa maassa toimii, eikä tällainen ole mikään "issue"..

Tai no jos on kauheen pieni koti, niin ehkä sitten. Meille saa tulla kerralla montakin lasta leikkimään, niin on ollut silloin kun mun tytär oli vielä pikkuinen ja niin on nyt pojan kohdalla myös.

Mua ei yhtään häiritse lapset, vähän katon perään että ei ihan älyttömyyksiin mene. Tällä hetkellä meillä on yläkerrassa yhteensä 8 lasta, 6 teiniä ja kolme, 8-vuotiasta. Teinit katsoo leffaa ja pelaa, nuoremmat leikkii, välillä ne käy tossa alakerrassa pyörähtämässä. Ihanaa kun lapset on tuttuja, noi teinitkin olen tuntenut ihan pienestä pitäen.

Musta on tosi tärkeää tuntea lapsen kaveripiiri ja kaverien vanhemmat! Ja meidän mielestä on ihan kivaa kun on vieraita, ruokapöydässä tai ei, keskustelemassa ja tuomassa vähän vaihtelua arkeen.. Monesti kaikilla on hauskaa kun nuoremmatkin innostuvat "avautumaan" yhteisen pöydän ääressä. Ja ylipäätään, haluan että lapseni tuntevat, että he ovat kavereineen aina tervetulleita meille kotiin.

-Vanhemmat ei kestä meteliä

-Vanhemmat eivät tunne lastensa kavereita

-Vanhemmat eivät voi luottaa siihen että lapsi pystyy pitämään talon pystyssä, jos useampia kavereita

Jne. Jokatapauksessa syy on aina VANHEMMAT



Ikävää tässä on että tuollaisen lapsen voi olla vaikea olla porukassa ja saattaa todella oppia sen valtapelin että kenen kanssa on milloinkin ja joku muu jätetään ulkopuolelle.



Vanhemmat voivat tykätä omasta rauhasta ja siisteydestä, mutta lapsen sosiaalisuudelle minusta tuo tekee hallaa. Meillä ainakin 10v pojan kaveripiirissä juuri tälläisten lasten kohdalla, joilla saa tulla vain yksi kaveri, on ongelmia olla isommassa porukassa ja sosiaalisuudessa.



Sanomattakin on selvää että meillä ei ole rajoitusta, ketään kavereita ei tarvitse sen vuoksi jättää ulkopuolelle. Lapsi itse ei halua liian isoa joukkoa ja osaa laittaa rajan, samalla lapsi osaa kertoa talon säännöt ja itse tunnen kaikki kaverit ja voin luottaa heihin.



Meillä 3 lasta ja välillä sisälläkin voi olla 8kin lasta kerralla, ulkona 15kin. Meno voi olla hurja, mutta koen olevani etuoikeutettu kun näen lasteni toiminnan kavereiden kanssa ja voin myös puuttua näkemiini asioihin, tiedän paremmin missä mennään. Toisaalta meidän lapset ovat usein tervetulleita muille, mutta näille "vain yksi kaveri kerrallaan" kylään eivät edes halua mennä, muualla on kivempaa.

voisin hyvinkin alkaa rajoittaa kavereiden määrää. Meillä on aika ahtaat ja pienet tilat, ja jos jokainen saisi tuoda 3-4 kaveria kerrallaan, tietäisi se pariakymmentä vierasta lasta kotiin pyörimään. Varsinkin, kun lasten kaverit ovat enimmäkseen meillä, heillä kun on kavereita, joiden kotiin ei saa mennä OLLENKAAN.

Lapset maksavat vanhempien ylpeydestä; moni kehuskelee ettei mene sossuun vaikka laskujen jälkeen jää satanen kolmelle henkilölle. Totuus kuitenkin on että siinä vaiheessa kun on lapsi(a), pitäisi realiteetit olla selvillä. Niihin kuuluu myös, ikävä kyllä, perillä oleminen rahojensa riittävyydestä...



Varmaan lähes kaikki meistä palstalaisista muistavat lapsuudestaan edes yhden perheen, jossa kituutettiin ja arki pyöri lähinnä rahan (oikeastaan sen puutteen) ympärillä? Kuinka mukavaa oli mennä sinne kylään? Entä oliko kys. perheen lapsen kanssa kiva leikkiä kun söi mielellään kotonanne mutta teitä itseänne ei koskaan kutsuttu syömään? Sanonpahan vaan että eriarvoistuminen alkaa jo pienestä ja muutamalla teolla vanhemmat voivat vaikuttaa siihen, kuinka heidän lapseensa suhtaudutaan kaveripiirissä. Jos ei ole rahaa tarjota varsinaista ruokaa, niin tarjoaa sitten vaikkapa itsetehtyjä sämpylöitä pöydässä? Täällähän aina mainostetaan kuinka "eivät maksa mitään"! Tuntuu että moni tykkää kyllä valittaa mutta siihen se "tekeminen" sitten jääkin...

Meillä kesällä ryntäsi 7 tuntematonta lasta naapurustosta sisälle. Ja sitten katosi rahaa lompakosta ja pulloja pussista. Ks. 7-8 vuotiaat lapset. Tämän jälkeen tuli sääntö, että yksi lapsi per meidän lapsi - lapsia kolme... Tietty sovittaessa on otettu sisaruksia enemmän vaikkei omia lapsia olisi ollut kuin yksi kotona. _Mutta vain ennnestään tuttuja. Meillä kun lapset eivät vielä seuraa mitä kaverit tekee, vaan saattaa lähteä itse ulos...tms.

pikkuveli halusi mennä katsomaan kaverin koiraa. Kyse ei ollut edes pitkästä ajasta, koska meillä oli muuta menoa. Ja koska isoveli oli halukas ottamaan hänet mukaan - ihan vapaaehtoisesti, kun pikkuveli kysyi. Eikä meillä päin koskaa sovita asioista etukäteen. Harvoin toisten lasten vanhempia tuntee. ap

jos asiasta ei ole sovittu etukäteen? Ymmärrän täysin, että lapsen kavereiden sisarukset eivät kuulu automaattisesti pakettiin mukaan enkä laittaisi mukaan ellei asiasta olisi nimenomaan niin sovittu. Lisäksi sille isosisarukselle tekee varmasti ihan hyvää välillä päästä leikkimään oman kaverin kanssa ilman pikkusisaruksia.

mitä ihmeen curling-vanhempia te olette. Ja isovelikin halusi? eiköhän pitäisi kysä kaverin perheeltä mitä he haluavat. Olette tosi röyhkeitä. Varsinkaan jos ette edes tunne kaverin vanhempia, ettekä edes vaivaudu kysymään saako tulla.

Ei ihme, että vanhemmat tällä palstalla ovat kyllästyneitä naapureiden lapsiin. Kyllä minäkin olisin jos noin härskejä vanhempia olisi. Kehtaatte vielä syyllistä tuota perhettä. Todella vastuuntunnotonta.

pikkuveli halusi mennä katsomaan kaverin koiraa. Kyse ei ollut edes pitkästä ajasta, koska meillä oli muuta menoa. Ja koska isoveli oli halukas ottamaan hänet mukaan - ihan vapaaehtoisesti, kun pikkuveli kysyi. Eikä meillä päin koskaa sovita asioista etukäteen. Harvoin toisten lasten vanhempia tuntee. ap

jos asiasta ei ole sovittu etukäteen? Ymmärrän täysin, että lapsen kavereiden sisarukset eivät kuulu automaattisesti pakettiin mukaan enkä laittaisi mukaan ellei asiasta olisi nimenomaan niin sovittu. Lisäksi sille isosisarukselle tekee varmasti ihan hyvää välillä päästä leikkimään oman kaverin kanssa ilman pikkusisaruksia.

mitä ihmeen curling-vanhempia te olette. Ja isovelikin halusi? eiköhän pitäisi kysä kaverin perheeltä mitä he haluavat. Olette tosi röyhkeitä. Varsinkaan jos ette edes tunne kaverin vanhempia, ettekä edes vaivaudu kysymään saako tulla. Ei ihme, että vanhemmat tällä palstalla ovat kyllästyneitä naapureiden lapsiin. Kyllä minäkin olisin jos noin härskejä vanhempia olisi. Kehtaatte vielä syyllistä tuota perhettä. Todella vastuuntunnotonta.

Nuo lainaamasi viestit ovat vastakkaisia =) Ensimmäinen on kyllä curlingia, toinen kaukana curlingista. Luepa uudestaan..

Sano ap miehellesi, että ei pikkuveljeä kylään jos isompi vain on pyydetty. Se on kohteliasta.Eihän ketään saisi ulos ajaa, mutta esim. täälläpäin asuu lapsia jotka ovat aina jalka ovenvälissä tulossa sisään vaikka ei haluttaisikaan. Vaikka lapsi leikkisi jonkun toisen kanssa pihassa, tullaan väkisin mukaan vaikka toiset sanovat ei. Yritetään pyrkiä sisään vaikka sanotaan ei jne.



Eli tällaiset väkisin toisten mukana kulkijat voidaan kokea rasittaviksi vanhempien sekä monien lasten itsensä taholta.

Isovelikin halusi ja kysymysmerkki, tarkoittaa, että tuskin halusi. Vai oliko ekaa kertaa menossa tuohon kyläpaikkaan vai olivatko "vain yksi lapsi" säännöt astuneet voimaan heti kun tuo veljes pari yritti tunkea sisään. Taitaa olla oikein "hyvä ja suosittu kaveri" haluttua seuraa naapurustossa. Mitä en kyllä ollenkaan ihmettele.

Meillä on kaksi kyläilyikäistä lasta ja taapero. Jos molemmilla on kaveri kylässä niin menoa ja meininkiä riittää. Mutta riippuu kyllä vähän kavereistakin, jos on rauhallisempaa seuraa niin sitten saa tulla enemmänkin. Valitettavasti vaan yksi lapsen kavereista ottaa talon haltuun niin totaalisesti että en kestä yhtään enempää vieraita täällä samaan aikaan.



Tilannetaju toki meillä ahkerassa käytössä, eli ap:n tilanteessa nyt varmaan oltaisiin sisälle laskettu... Lyhyempi vierailu sitten vaan ja kerrottu käytännöstä jatkossa.

Hän tuossa toteaa, että huomaa, että naisia on ketju täynnä... Miehet eivät ikinä ajattele, että lapsista olisi haittaa, vaan lapset pystyy pitämään järjestyksessä. Tulkoon vaikka naapurin naapurinkin lapset ja tarvittaessa löytyy ruokaa ja lämmintä kaakaotakin. Lisäksi hän sanoo, että muistaa kyllä lapsuudestaan, että on olemassa kilttejä setiä ja tätejä, mutta myös ilkeitä setiä ja tätejä....

Ahdistava ketju. Vaikka olen nainen, en ymmärrä tuollaista ajatusmaailmaa, joka monilla on, että lapset on ongelmia elämässä. Että elämässä pitää olla julmetut säännöt ja kaikki pitää lähes kirjallisesti sopia vanhempien kanssa ennenkuin saa leikkiä kenenkään kanssa. *huokaus* Aikuiset tekee nykyään lasten elämästä kovin monimutkaista...

Olen myös samaa mieltä yhden aiemman kirjoittajan kanssa, että usein niistä joiden kotona on nämä "vain yksi kaveri" säännöt, tulee niitä, jotka pelaavat kavereidensa kustannuksella kieroa valtapeliä. Jätetään vuorollaan joku kavereista leikin ulkopuolelle - hitsi mikä valta hallita naapuruston muksuja. :( Tiedän, koska näitä on täällä meilläkin, kaksi itseasiassa lähistöllä ja kummallakin on tuollainen ailahteleva ja ikävä maine. Heillä on aina joku bestis, joka kuitenkin muuttuu viikottain ja sitten taas ollaan vuorollaan ikäviä sille edellisen viikon bestikselle. Samoja tyyppejä löytyi myös omasta lapsuudestani.

Silti en ymmärrä, miten nämä vanhemmat kehtaavat noin toimia? Pistää jonkun ulos kun "meillä on nyt ruoka-aika". Tai olla ylipäätään päästämättä sisään.

Meillä tuo ruoka-aika on hyvä tekosyy kun kaveri on lorvinut meillä tyyliin viisi tuntia jo. Kun laitan ruokaa niin käy jo keittiössä katselemassa mitä on listalla ja suureen ääneen yökkii esim. kalaruuat. Ja tulee vielä pöydän ääreenkin katsomaan miten maistuu. Että katsokaa vähän niitä kersojenne käytöstapoja.