Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hävettää ajatella näin (appiukkoasiaa), mutta nyt kiukuttaa..
20.12.2009 |
Kyseessä siis mieheni isä ja hänen asioistaan huolehtiminen. Koko aikuiselämänsä ajan on mieheni (ja minä kuvioihin tultuani) huolehtinut isänsä terveydestä, kotiasioista (hän on leskimies) ja ihan kaikesta, mikä appeani ei ole kiinnostanut tai viitsinyt huolehtia. Miehelläni on 2 siskoa, mutta he käyvät isänsä luona max. 2 krt/v. Viipyvät päivän, pari kuuntelemassa vanhoja sotajuttuja ja häipyvät.
Asumme 300 km päässä, mutta mieheni käy siellä lähes joka vkl. Appi on muuten terve ja virkeä, mutta ikä toki tuo mukanaan joitain ongelmia. Asuu omillaan. Koetan käydä itsekin usein, mutta vuorotyöläisenä en pääse aina. Leivon tai teen ruokaa mukaan kuitenkin joka kerta. Appi on ottanut minut hyvin vastaan, vaikka perusluonteeltaan (eikä tämä ole vasta nyt huomattu asia) hän on jotakuinkin katkera ihan kaikesta.
Vanhat, 60-luvulla jonkun naapurin lausumat sanat kaivetaan muistista, niitä kirotaan, samoin 70-luvulla tapahtunutta asuntolainan ottamista, mikä on luonnollisesti suuri häpeä. Sodassa hän ei ollut, mutta puhuu siitä kuin olisi ollut eturintamassa. Kaivellaan asioita, joille ei enää vuosikymmenten jälkeen mitään voi. Haukutaan kaikki tuttavat, kun on nähty kaljaa joku ostamassa, ja sitten unohdetaan se seikka, että itsellä on aina "lääkkeeksi" pieni pullollinen kirkasta povarissa. Työmoraali on korkea, vaikkei vakituisissa töissä koskaan ole ollutkaan.
Asunto on täynnä tyhjiä tölkkejä, vanhoja lehtiä ja romua. Mikä palaa, se poltetaan, ja mikä ei pala, se haudataan kesämökin taakse. Roska-astiaan ei periaatteesta viedä mitään.
Kaiken tämän ja tuhat muuta asiaa olemme nielleet mukisematta. Olemme nuoripari, menossa naimisiin ensi vuonna ja yritämme kovasti lasta, tosin melko huonolla menestyksellä. Elämme siivosti, käytämme rahaa viisaasti emmekä ryyppää tms. Pienistä palkoistamme maksamme kohtuuhintaista asuntoamme sekä koetamme saada vauvaa varten säästettyä. Hedelmöityshoitoihin joudutaan varmasti. Molemmilla onneksi vakituiset työt.
Maksamme appiukolle ruokia, lääkkeitä, vaatteita, mieheni kuljettaa häntä 120 km edestakaisin lääkäriin jne. Tyttäret eivät tee mitään vastaavaa, vaikka välimatkaa ei ole sen enempää toisella kuin meilläkään. Appi on erittäin kitsasluontoinen, joten rahasta hänellä ei ole pulaa, mutta periaatteesta hän velvoittaa poikansa tulemaan luokseen, ajamaan hänet lääkäriin, tuomaan takaisin ja hoitamaan muutkin asiat. Yhden lääkärissä käynnin matkaksi voi kertyä kevyesti lähes 1000km. Taksilipun saisi, muttei ota vastaan. Almuja ovat ja porvarien hommaa.
Mikään ei niin kismitä, kuin se, että mieheni siskot eivät halua auttaa isäänsä. He eivät halua helpottaa hänen taakkaansa. Siskoilla olisi enemmän varaakin hoitaa näitä asioita kuin meillä, kun tienaavat sen kuussa mitä me vuodessa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että käymme siellä, mutta mielestäni se pitäisi hoitaa tasapuolisesti, kuten minäkin hoidan omien sisarusteni kanssa. Huolehdimme vanhemmistamme yhdessä, tosin pienemmässä määrin.
En aio sanoa mitään, tiedän miten raskasta miehelläni on, mutta oli pakko purkaa tämä jonnekin. Tämä on vielä pientä, mutta sitten, kun appi ei enää pysty asumaan yksin, on helvetti valloillaan. Hän syyllistää meitä alati siitä, ettemme asu samalla paikkakunnalla, eikä suostu uskomaan, ettei siellä ole meille töitä, kun ei ole muillekaan. Ihmiset tappavat toisiaan ja itsensä kun ei muutakaan tekemistä ole.
Paljon jäi sanomatta, mutta jospa tämä kohta helpottaisi. Perhe-elämämme on jumissa nyt, mutta elän toivossa, että sisarukset ottaisivat myös vastuuta apen asioista, jolloin meilläkin olisi tilaisuus hengähtää. Perintöä en odota, enkä halua rahaa, vain sen, että rakas mieheni ei väsyisi.
Kommentit (59)
Mutta mitäs sitten kun raskaudut ja vauva syntyy? Kaikki viikonloput menevät matkustaessa.
Isäni teki vuosia juuri noin omalle äidilleen. Mummoni oli katkera ja vihainen kaikesta, ei koskaan kiittänyt. Isäni vielä ainoa lapsi.
Sitten meni hermo kaikilta, mummolle hankittiin palvelutalopaikka vanhempieni läheltä, tietysti siitäkin riitti valittamista, mutta ainakin isälläni oli helpompaa.
Voisiko appiukko muuttaa lähemmäs teitä? Varmasti jos otatte asian tosissanne esille ja heitätte faktat naamalle niin suostuu, olishan hänelläkin palvelija lähempänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustelu lienee syytä lopettaa nyt.
Omalta kohdaltani voin sanoa ap:n asiaan, että sen verran kovan koulun olen vanhempieni takia ja kanssa käynyt, että heitä hoidan tasan sen verran kuin itse jaksan, en pätkääkään velvollisuudentunnosta tms. Ja jos ilkeävät turpansa aukaista ja jotain arvostella, siinähän makaavat paskoissaan.
Mun mielestäni on nimenomaan hienoa, että nykyään ei enää eletä sellaisessa alistuskulttuurissa, että vanhemmat saa tehdä ihan mitä vaan, ja kaikki pitää niellä ja sietää, ja jatkaa sukupolvien kierrettä siihen perään.
Sehän ei onnistu nykylainsäädännöllä, jos vanhus on siinä kunnossa, että on sairaalassa, terveyskeskuksessa tai vanhainkodissa. Mutta jos hän on kotona, niin muutto toiseen kuntaan käy, vuokralle tai omistusasuntoon ihan kuinka vain. Tähän on ilmeisesti tulossa lakimuutos, että siis vanhus voi muuttaa omaistensa paikkakunnalle, mutta koska, siinäpä kysymys.
Piti vielä päästä sanomaan.
eikä ala teitä (miestäsi) kunnioittamaan yhtään enempää, vaikka auttaisitte kuinka!
Nyt ei ole kuin yksi vaihtoehto:
Muuttua itse ja muuttaa omaa käyttäytymistään. Miehesi on pakko ymmärtää, että nyt on aika alkaa elämään omaa elämää ja jättää isästään huolehtiminen vähemmälle.
Tämän voin kokemuksesta sanoa.
Tsemppiä teille ja onnea vauvan "teossa".
Itse olet typerä ja sun ajatusmallin mukaan saat olla ihan yksin vanhana ja sairaana!
30 on hyvä ihminen, paljon parempi, kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
31:kö siellä kirjoittelee?
Tuollaisia 31:n tapaisia marttyyrimammoja on vanhainkodit tiukassa, sori vaan.
41, kunnioitus pitää ansaita.
Ei noin vaikeaa filosofiaa tarvita. Ainoastaan sellaista että yksinkertaisesti aina sinua vanhempaa kunnioitetaan enemmän. Oli sitten kuukauden tai päivän vanhempi niin hän on silloin oven avaamisen arvoisempi kuin sinä.
Tälläinen on järkevää jolloin kunnioitusta ei tarvitse ansaita vaan se kuuluu jokaiselle automaattisesti ikähierarkiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän sitten seisot tavaratalon ovella ja tarkistat papereista, onko joku sinua päivän vanhempi vai nuorempi.
Minä olen kohtelias ja avulias ja kunnioittava niitä kohtaan, jotka sen ansaitsevat.
appi muutta lähemmäksi teitä?itse varmaan rehellisesti kertoisin lapsettomuushoidoista yms.mitkä vievät rahaa ja voimia ja siitä ettei teidän rahat riitä hänen kustannuksiin..yhteiskunnalta ei ota tukea mutta oman lapsen pitää maksaa hänen kulujaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän sitten seisot tavaratalon ovella ja tarkistat papereista, onko joku sinua päivän vanhempi vai nuorempi.
Minä olen kohtelias ja avulias ja kunnioittava niitä kohtaan, jotka sen ansaitsevat.
yritäppä nyt sisäistää tämä minun ajatus paremmaksi omaasi niin olet jo hyvällä polulla kohti paremmuutta ja ehkä tapaat minut maalissa. Odottelen sinua sielä.
Ap tekee oikein kun auttaa isovanhempaa sokeasti mutta tehokkaasti..
onko sulla lukihäiriö vai mistä moinen kielenkäyttö?
Eihän se edes ole mikään isovanhempi se appi. Ei ap:lla ole edes lapsia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vain yhden lapsen pitäisi maksaa kustannukset, koska isä on horisko, ahne ja ajattelematon, muut sisarukset viittaavat kintaalla. Yhteinen neuvottelu paikallaan ja isälle viestitys: autamme jos voimme/ehdimme/kykenenemme, mutta myös yhteiskunnan apu on otettava vastaan. Sehän on ns. ilmaista rahaa = maksettu veroilla.
En jaksanut lukea tuota koko litaniaa, mutta meidän perhe on aika samassa tilanteessa. 2 sisaruksista käy katsomassa äitiä kerran tai 2 vuodessa ja toinen sentään asuu kävelymatkan päässä! Toisella on pitkä matka. Meitä on 2 sisarusta, jotka hoitaa äidin asioita mutta sinkkusiskoni omiin kiireisiinsä vedoten on jättänyt kaiken virallisen mun suurperheen äidin hoitoon, mulla kun jää niin paljon vapaa-aikaa työn ja perheen lisäksi:) Mulla on äidin luokse n. 25 km, siskolla 20 km.
Mutta tässä mun neuvot:
Jos appiukollasi on rahaa, niin hän maksakoon itse kaikki lääkkeet, ruuat, bensarahat hänen puolesta tehdyistä reissuista jne. Jollei ole rahaa, niin tukea saa sossusta. Te ette ole elatusvelvollisia, eikä miehesi siskotkaan vaikka kuinka rikkaita olisivat. Jos hän ei halua maksaa, niin kerrotte että ei teilläkään ole rahaa. Sossun paperien täyttämisessä voitte auttaa. Ja viimeisessä hädässä haette hänelle edunvalvojan, joka sitten huolehtii että rahat riittää ruokaan ja lääkkeisiin. Lääkäriin ette todellakaan lähde ajamaan, taksit on sitä varten.
Jos appiukolla ei ole kovin paljon enää kavereita siellä kotiseudulla, ehdottakaa että hän muuttaa hieman lähemmäksi teitä. Ei missään nimessä samaan talouteen, vaan esim vuokra-asunto jostain palvelutalosta olisi ihanne. JOs tämä ei appiukolle kelpaa, niin sitten täytyy vaan tyytyä siihen apuun minkä asuinkunta voi antaa. Kyllä heillekin on tärkeää auttaa ihmistä asumaan kotona niin kauan kuin mahdollista, koska laitoshoito on kallista. Te käytte kylässä, ja silloin autatte mitä pystytte. Toki kunnat mielellään lykkää senkin osan vastuusta joka niille kuuluisi sukulaisten kontolle.
Vanhukset saa erilaisia tukia, jos eivät pysty maksamaan itse välttämätöntä kotiapuaan, joten ei niitäkään voi velvoittaa lapsia maksamaan. Meillä lapsilla ei aina ole todellakaan varaa auttaa vanhempia vaikka ehkä tahtoa olisi. Ja jos olisi varaa ei ole kuitenkaan velvoitetta, joten ette tekään voi miehen siskoille alkaa lähetellä laskuja. Mutta jos joudutte appiukon elämän kustannuksiin osallistumaan, pitäkää niistä kirjanpitoa. Sitten aikakaan perinnönjaossa vaaditte velat ensin perinnön päältä. Jos sisaret on hirveän rahanahneita, ei tuolla kirjanpidolla välttämättä ole kuitenkaan laillista merkitystä.
Mutta ennenkuin ihan rukkasiksi muututte, niin otatte ihan rehellisesti puheeksi rahatilanteenne ja sen että te ette kykene ajamaan 300 km eds joka toinen viikonloppu. Teillä on omakin elämä, ja jos/kun niitä lapsia alkaa kuulua, niin yhä vähemmän kykenette ajamaan 600 km viikonloppuajoja joka viikonloppu. Ja ette polta itseänne loppuun, ilmoitatte appiukolle, jos olette esim lomalla että että tulee kuukauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa mikä pisti silmään, että yleensähän nuo velvollisuudet sysätään tyttölapsille. Näin on mulla, tyttöihmisenä saan hoitaa myös ne sukumme vanhukset, joilla on vaan poikia. Heillä on niin tärkeä työ, ettei voi häiritä, muttei kuitenkaan varaa maksaa hoitajaa.
että näitä huolehtijoita, hyväntekijöitä käsketään katsomaan peiliin! Vika on auttajissa, ei niissä jotka kerjäävät apua eikä tietenkään niissä jotka ovat välittämättä mistään mitään. Viesti tuntuu olevan, että hei, ootteks dillei, miks välittää ku siitä ei saa fyrkkaa. Hohhoijaa.
Tuo sukupuoliasia, tytöt kokevat velvollisuudeksi hoitaa ikääntyneitä vanhempia, veljet lusmuilevat, se on varmaan yleisesti totta, vaikkakaan ei tässä suvussa.
jos uhrautuu yli sen, mikä itsestä hyvältä tuntuu - ja sitten urputtaa ja syyttää fiksumpia.
Ihmeellisiä kommentteja tullut,mutta älä niistä välitä. Itse en todellakaan jaksaisi tollaista elämää ja varmaan sun ja miehesikin jaksamisen kannalta kannattaisi ottaa tämä asia puheeksi miehen siskojen kanssa. Kyse on myös heidän isästään ja vastuu kuuluu myös heille. Hyvää joulua ja toivottavasti tärppää pian!!
On hienoa, että on oikeasti välittäviä ihmisiä! Tunteensa tunnustavia, ihmisiä. Toivotan myös jaksamista ja tärppiä siinä Omassa Isossa Asiassa.
Alue: Aihe vapaa
... miten sen kauniisti sanoisi. Vinks omalle vinks itselleen vinks vinks.