Säälitkö lasta jos hän kasvaa ilman sisaruksia?
Kommentit (68)
Toki se on sitten parempi että yksi lapsi on jos kahteen ei riitä resurssit.Sen takia kuitenkin säälin koska meillä on kolme lasta ja olen huomannut miten tärkeitä ja rakkaita sisarukset ovat toisilleen. Tämä myös aikuisena eli kun vanhemmat ikääntyvät niin sisarukset voivat yhdessä auttaa heitä tarvittaessa ja vanhempien kuoltua on silti lähisukulaisia vielä jäljellä. Lisäksi serkukset voivat olla keskenään läheisiä jos ovat suunnilleen saman ikäisiä.
koska sisarukset eivät ole eheän perheen tae.
Ja miksi vanhempien pitäisi pois olla?
Jos yksilapsinen perhe on kovin sosiaalinen ja lapsella on kavereita niin mitäpä säälimistä siinä olisi. Itse olen niin laiska kyläilemään että pääsen helpommalla kun lapset huvittavat toisiaan...
koska sisarukset eivät ole eheän perheen tae.
Ja miksi vanhempien pitäisi pois olla?
ja onhan niitä kavereita, tosin se riippuu missä asuu.
Ainokaisilla on yleensä taloudellisesti hyvä asema.
Yksinäisyyden vuoksi. Kaverit useimmiten vaihtuu, sisarukset säilyy elämänvaiheesta toiseen.
joka on ainoa lapsi, ja joka on yhdessä toisen ainoan lapsen kanssa, nyt heillä on lapsi, jokaon todennäköisesti jäämässä ainoaksi.
Miettikää tuota lasta, ei sisaruksia, ei yhtään serkkua, ei setää, ei tätiä... Kyllä siinä tietyllä tapaa on aika yksin maailmassa, koska ei ystävyyssuhteet ole yhtä tiiviitä kuin sukulaisuussuhteet.
joitan köyhiä kehitysmaan lapsia säälin
mutta viime viikonloppuna kuuntelin kun serkukset 6 ja 7 vuotiaat tytöt keskustelivat onko parempi jos on tai ei ole sisarruksia. 6-vuotias oli ainokainen ja todella toivoi sisarruksia ja 7 vuotiaalla oli kaksi sisarrusta, joka olisi mielumin ollut ainokainen. =) Hauskoja perusteluja oli tytöillä. Ja kivaa kun saivat avautua ilman aikuisia, minä vain salakuuntelin... =)
koska sisarussuhteet ovat usein riitaisia ja aikuisiässä emme juurikaan ole yhteydessä toisimme. Parempi olisi varmaan ollut olla ainoa lapsi.
mielestäni sisarus olisi oikein hyvä.Toisaalta jos vanhemmat kokeneet vaikean lapsettomuuden niin eihän sitä sisarusta välttämättä tulekaan,joten..
tuo poissaolo siis..
no eiköhän siinä vaiheessa se ainoa lapsi ole aikuinen ja itselläkin perhettä jatkumona
tuo poissaolo siis..
no eiköhän siinä vaiheessa se ainoa lapsi ole aikuinen ja itselläkin perhettä jatkumona
tuntemani ainoat lapset eivät ole osanneet ottaa toisia huomioon ja ovat olleet jotenkin "epätoivoisen" sosiaalisia. Ovat aivan surkeita ja hylätyn oloisia jos joutuvat tekemään jotain yksin. Nämä siis kouluajan kokemuksia, en tiedä miten vaikuttaa aikuisuudessa.
Minulla on useita lapsa jotka perheen ainoita lapsia. Ovat mukavia ihmisiä, mutta ihan jo heidän tuntemisnsa perusteella halusin ehdottomasti vähintään kaksi lasta. Pihapiirin, koulujen, harrastusten, työpaikkojen etc ystävissä ei ole yleensä samaa pysyvyyttä ja anteeksi antoa kuin sisaruksissa.
Ja minusta samanikäisten sisarusten kanssa eläminen jotenkin valmentaa parisuhteeseenkin. Ainut lapsi on enemmän vanhempien hoidettava, ei elinkumppaneiden kanssa tasavertainen hyvässä ja pahassa.
kaikkien vanhemmat kuolevat... tiedoksi
koska sisarukset eivät ole eheän perheen tae. Ja miksi vanhempien pitäisi pois olla?
Myös monilapsisten perheiden vanhemmat kuolevat...tiedoksi.
kaikkien vanhemmat kuolevat... tiedoksi
koska sisarukset eivät ole eheän perheen tae. Ja miksi vanhempien pitäisi pois olla?
Myös monilapsisten perheiden vanhemmat kuolevat...tiedoksi.
sisarus senkin joutuu hautaamaan. Ainoa lapsi ei joudu kokemaan tälläistä kauheutta
hänellä ei ol eketään kenen kanssa voi muistella lapsuutta tai kummastella vanhempiaan puhumatta siitä, ettei ole ollut leikkikaveria pienenä ja ei ole oppinut jakaamaan niin kun joutuu kun on sisrauksia