Lue keskustelun säännöt.
Säälitkö lasta jos hän kasvaa ilman sisaruksia?
Kommentit (68)
kaikkien vanhemmat kuolevat... tiedoksi
koska sisarukset eivät ole eheän perheen tae. Ja miksi vanhempien pitäisi pois olla?
Myös monilapsisten perheiden vanhemmat kuolevat...tiedoksi.
ja onko monilapsisuus opettanut sinut keskustelemaan noin rakentavasti.älykääpiö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja silloin on sisaruksia jäljellä. älykääpiö!
kaikkien vanhemmat kuolevat... tiedoksi
koska sisarukset eivät ole eheän perheen tae. Ja miksi vanhempien pitäisi pois olla?
Myös monilapsisten perheiden vanhemmat kuolevat...tiedoksi.
Itse olen ainoa lapsi, enkä koskaan ole kaivannut sisaruksia. Aina on ollut muita läheisiä ihmisiä joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Lapsena seurasin silmät pyöreinä kavereiden riitelyä sisarustensa kanssa, ja nyt aikuisena kuunnellut tarinoita ties minkämoisista perintöriidoista jne. Toki useimmilla on vähintään ok suhteet sisaruksiinsa, joillakin erinomaiset mutta ei aina. Joskus sisarus voi olla myös taakka.
"mulle kans!" meininkiä. Vaikka joku juttu ei olisikaan kiinnostanut, niin itselle oli saatava sama/saman verran ja omasta osuudesta pidettiin kiinni kynsin hampain. Sisarukselliset ihmettelivät miten minua ei kiinnostanut mitata jäätelöä viivottimella tai miten annoin oman osuuteni lauantaipussin salmiakeista muille(en tykännyt salmiakista) yrittämättäkään vaihtaa niitä johonkin muihin karkkeihin.
tuntemani ainoat lapset eivät ole osanneet ottaa toisia huomioon ja ovat olleet jotenkin "epätoivoisen" sosiaalisia. Ovat aivan surkeita ja hylätyn oloisia jos joutuvat tekemään jotain yksin. Nämä siis kouluajan kokemuksia, en tiedä miten vaikuttaa aikuisuudessa.
Minulla on useita lapsa jotka perheen ainoita lapsia. Ovat mukavia ihmisiä, mutta ihan jo heidän tuntemisnsa perusteella halusin ehdottomasti vähintään kaksi lasta. Pihapiirin, koulujen, harrastusten, työpaikkojen etc ystävissä ei ole yleensä samaa pysyvyyttä ja anteeksi antoa kuin sisaruksissa.
Ja minusta samanikäisten sisarusten kanssa eläminen jotenkin valmentaa parisuhteeseenkin. Ainut lapsi on enemmän vanhempien hoidettava, ei elinkumppaneiden kanssa tasavertainen hyvässä ja pahassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tiedän, että he ovat kovin kovin kovin paljon toivoneet tätä esikoistaan, joka sai alkunsa monen keskenmenon jälkeen hedelmöityshoidoilla.
Nyt kun nähdään, tuntuu, että heillä on vain toinen lapsi mielessä, vaikka sen tulo on yhtä epävarmaa ja raskasta kuin esikoisenkin. Mua käy sääliksi, kun tuntuu vain, että vanhemmat haluavat monen lapsen perheen, eivätkä osaa nauttia siitä ainokaisestakaan.
Sääliksi käy nuo vanhemmatkin. Kova on ollut kohtalo.
jää mitään suuria omaisuuksia koska " kaik män perheen elättämiseen" eli perintöriitoja ei tule
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olisi onnekas että lapsella olisi hyviä kavereita niin kuitenkin suurimman osan vuorokaudesta lapsi on ilman vertaisseuraa. Kaikki pyhät, illat ja yöt, loma-aikoina, juhlissa jne.
Itse olin ainokaisena yksinäinen koska minulla ei ollut hyviä kavereitakaan. Juhlapyhät ja lomareissut oli tylsiä aikuisten seurassa ja kadehdin niitä luokkatovereita jotka kävivät siskonsa kanssa luistelemassa, lenkillä tai muuten vain supattivat iltaisin salaisuuksia ja pelasivat korttia.
Juhlien aikaan leikki usein ystävien tai serkkujen kanssa. Lomilla löysi aina ystäviä. Maailman epäitsekkäin ja ihanin ihminen :)
Minulla sisarus, johon 5 v ikäeroa, hän ei koskaan viihtynyt seurassani, olin hänelle taakka(minä pikkusisko siis)Aikuisenakaan välimme ovat erittäin viileät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tavallaan kokenut molemmat, eli lapsuuden elin kuin ainut lapsi. Kotona olin vain mina, isä ja äiti. Reissuissa minä ainoana lapsena jne. jne. Kovasti toivoin silloin sisaruksia enemmänkin...
Mutta minulla on myös sisarus. Meillä on vain ikäeroa sen verran että ei lapsuus ollut yhtäaikaa ja hän muutti kotoa pois nuorena. Olin siis aika pieni silloin kun hän vielä asui kotona enkä niistä ajoista paljon muista. Mutta nyt aikuisena hän on minulle äärettömän tärkeä ja olemme läheiset. Olisin todella surullinen jos minulla ei olisi siis yhtään sisarusta!
Minun mielestäni siskot ja veljet ovat rikkaus!
ovat he sitten ainoita tai ei. Itse tunnen monia aikuisia ainoita lapsia, jotka ovat tosi sosiaalisia ja toisaalta taas hyvin itsekkäitä suurperheen vesoja, jotka hinnalla millä hyvänsä haluavat aina olla keskipisteitä, eivät kykene tasaveroiseen vuorovaikutukseen ihmisten kanssa jne. Eli ei kaikki ole niin mustavalkoista kuin täällä av-palstalla usein saa käsityksen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos parisuhderintamalla tilanne olisi ollut toinen ja olisin saanut lapsia nuorempana olisin varmaankin antanut mahdollisuuden myös toiselle lapselle tulla. Omiin sisariini minulla on hyvät välit, kun ikäeroakin on vähän.
Onneksi lapselleni löytyy läheisiä lapsia muista perheistä, ei vain naapurista, päiväkodista tms. vaan ystävien/sukulaisten luota. Voimme viettää iltaa, matkustaa, harrastaa jne. yhdessäkin eli lapsella on seuraa aika usein.
Verisukulaiset voivat olla myös pahimpia loukkaajia ja vihamiehiä. Joidenkin vanhempien perheeseen mahtuu vain yksi ihailtu lapsi, oli lapsia sitten miten monta.
Sellaisen ihmisen puolesta olen pahoillani, jolla ei ole yhtään lähimmäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no siksi kun ei ole sisaruksia, ei lapsena eikä aikuisena.
Olen itse ainoa lapsi, enkä ole siitä mitenkään kärsinyt. En koskaan kaivannut sisaruksia.
on parempi vaihtoehto että on sisaruksia. Useimmat sisaruksettomat kärsivät aikuisina sisaruksen puuttumisesta, eivät niinkään lapsena. Toisaalta taas joillakin on aika viileät välit sisaruksiinsa aikuisina.
Itselläni on kolme lasta ja kaksi veljeä. Olen onnellinen siitä tilanteesta. Lapsuus oli selviytymistaistelua veljien kanssa, mutta aikuisina he ovat läheisiä ja toisella tapaa tärkeitä kun sydänystäväni.
aikuisuutta. Sitten kun vanhemmat ovat poissa kuka on tuki ja turva tilanteessa kuin tilanteessa?
aikuisuutta. Sitten kun vanhemmat ovat poissa kuka on tuki ja turva tilanteessa kuin tilanteessa?
voi yhtä hyvin olla sosiaalinen ja niin päin pois. Ja täysin onnellinen, ainakin hän saa varauksetta vanhempien huomion.
Aiheesta oli juuri tutkimus, jonka mukaan ainoa lapsi voi jopa paremmin, mitä sisarusten kanssa kasvaneet. Sosiaaliset taidot voi hyvin oppia päiväkodissa ja koulussa.
Itsellä on sisko, jonka kanssa en ole missään tekemisissä, ja lapsenakin hän usein vain halveksi ja kiusasi minua. En ole kokenut, että sisaruksista on mitään hyötyä, toki joillakin voi olla toisin.